Petteri Rautaporras

Miksi muiden alojen palkoilla on merkitystä vientiyrityksille?

Otsikon kysymyksellä viitataan tietysti vientivetoiseen työmarkkinamalliin. Sen ajatuksenahan on, että globaalille kilpailulle alttiit alat määrittelisivät jatkossa, millä työvoimakustannuskehityksellä niiden toiminta pysyy Suomessa kilpailukykyisenä ja tätä yhteistä linjaa eivät alat, jotka eivät globaalia kilpailua kohtaa, saisi ylittää. Näin koko kansantalous olisi osallisena Suomelle elintärkeän viennin kilpailukyvyn edellytysten parantamisessa.

Mutta mitä väliä esimerkiksi kaupan kassan, juristin, siivoojan, pankkivirkailijan, lääkärin tai lähihoitajan palkoilla on vientiyritykselle? Useimmiten vientiyrityksen kilpailijoina ovat periaatteessa kaikki maailman samalla alalla toimivat yritykset. Jos tässä tilanteessa suomalainen yritys haluaa saada myyntiä aikaiseksi, pitää sen olla hinta-laatu-suhteeltaan asiakkaalleen maailman paras. 

Kohonneita kustannuksia ei voi siirtää hintoihin

Riippuen vähän valmistettavasta tuotteesta tai tarjottavasta palvelusta yksittäisellä yrityksellä ei juuri ole hinnoitteluvoimaa markkinoilla. Jos hinta on asiakkaalle liian kova, se ostaa tuotteen tai palvelun toisaalta. Vientiyritys ei siis voi siirtää kohonneita kustannuksia myymiensä hyödykkeiden hintaan.

Keskimääräisen vientiyrityksen liikevaihdosta noin 70 % koostuu muilta tuottajilta ostetuista välituotteista eli esimerkiksi raaka-aineista, tavaroista, alihankinnasta ja palveluista. Erityisesti alihankinnassa ja palveluostoissa iso osa niitä tuottavan yrityksen kustannuksista on usein työvoimakustannuksia. Näiden hankintojen kautta myös pelkästään kotimarkkinoilla toimivien yritysten kustannusten nousu välittyy vientiyritysten kustannusten kasvuksi ja tätä kautta vientiyritysten kilpailukyky heikkenee. 

Muiden alojen palkankorotukset nostavat vientisektorin kustannuksia

Tilastojen perusteella voidaan laskea, että 1 % yleinen palkankorotus kotimarkkinasektorilla toimivilla yrityksillä luo saman kustannuspaineen teollisuuden yritykselle kuin teollisuuden oma 1 % yleinen palkankorotus.

Entä sitten lääkärit, lähihoitajat, opettajat ja muut julkisen sektorin arvokasta työtä tekevät ammattilaiset? Heidän palkkansa rahoitetaan verovaroin ja osansa yhteiskunnan rahoittamisesta hoitavat myös yritykset. Jos julkisen sektorin kustannukset nousevat, tuo se painetta verojen korotukselle ja siten todennäköisiä kustannuksia myös vientiyrityksille.

Mitä kilpailukykyisempiä suomalaiset kotimarkkinayritykset ovat verrattuna muiden maiden kotimarkkinayrityksiin, sitä kilpailukykyisempiä ovat myös suomalaiset vientiyritykset. Ja toisaalta mitä paremmassa kunnossa vientisektorin kilpailukyky on, sitä enemmän kotimarkkinoilla toimivilla yrityksillä on maksukykyisiä asiakkaita ja siten tarvetta suuremmalle määrälle osaavaa työvoimaa. Kilpailukyvystä huolehtiminen on yhteinen etu.

Petteri Rautaporras
ekonomisti
Teknologiateollisuus ry

Kirjoitus on ilmestynyt myös Suomen Kuvalehdessä 14.1.2017

Kommentit (0)