Alumiinituotteet

Teknologiateollisuus ry:n alumiinituotteet-toimialaryhmän yrityksiä yhdistää kiinnostus alumiiniin ja alumiinituotteisiin. Ryhmä on perustettu vuonna 1994 ja siihen kuuluu tällä hetkellä kymmenkunta yritystä. Toimialaryhmä tekee yhteistyötä mm. European Aluminium Associationin kanssa.

Toiminnan tavoitteet

  • Alumiinin soveltamiseen liittyvän osaamisen ja tiedon levittäminen
  • Alumiinin käytön edistäminen sekä myönteisen imagon vahvistaminen
  • Alumiiniteollisuuden toimintaedellytysten kehittäminen
  • Ympäristöön liittyvien asioiden seuranta ja aktiivinen osallistuminen
  • Alumiinia koskevien standardien seuranta ja niihin vaikuttaminen

Toimialaryhmän toimintaa kannatusjäsenenä tukee

Alcoa Norway ANS Lista
P.O. Box 128
NO-4552 Farsund, Norway
Tel: +47 38399100
Fax: +47 38399360
 
Hallitus
Hallitus
Toimialaryhmän puheenjohtaja:
Tekninen johtaja Seppo Helin
Purso Oy
puh. 040 548 7756
 
Toimialaryhmän 1. varapuheenjohtaja:
Myyntipäällikkö Mika Korkea-aho
Mäkelä Alu Oy
puh. 06 557 7612
etunimi.sukunimi@makelaalu.fi
 
Toimialaryhmän 2. varapuheenjohtaja:
Myyntijohtaja Reijo Heikkinen
Alumeco Oy Ab
puh. 050 501 8712
 
Asiantuntija:

Arto Kivirinta

puh. 040 544 1574
sähköposti: etunimi.sukunimi@teknologiateollisuus.fi
 

Yleistä alumiinista
Yleistä alumiinista

Alumiini on kiehtova metalli. Arkkitehdit, insinöörit ja suunnittelijat voivat toteuttaa luomiskykyään melkein rajoituksetta. Alumiinin etuja ovat mm. sen hyvä muokattavuus, pieni ominaispaino,useimpiin tarkoituksiin riittävä lujuus, hyvä sähkön- ja lämmönjohtavuus, tyylikäs ulkonäkö ja hyvä korroosionkestävyys.

Siksi alumiinia käytetäänkin yhä enemmän elinympäristössämme käytännöllisesti katsoen kaikilla alueilla. Alumiinin laaja käyttöalue edellyttää insinööreiltä ja suunnittelijoilta tietämystä useilta aloilta, jotta he voisivat käyttää hyväkseen kaikkia alumiinin tarjoamia etuja.

Teknologiateollisuuden Alumiinituotteet toimialaryhmä kertoo nettisivuillaan suomeksi alumiinin käyttömahdollisuuksista ja opastaa linkkien avulla löytämään maailmalta vastaukset käyttäjää arkarruttaviin kysymyksiin.

About aluminium on the website of the European Aluminium Association (EAA)

Alumiini materiaalina
Alumiini materiaalina

Historia

Alumiini materiaalina löydettiin jo 160 vuotta sitten. Alumiinin tuotantoa on ollut vasta 100 vuotta. Kasvu on ollut räjähdysmäistä ja nykyisin alumiinia tuotetaan jo enemmän kuin muita rautametalleihin kuulumattomia metalleja yhteensä.

Maapallon kuorikerroksen alumiinipitoisuus on noin 8 prosenttia. Vaikka alumiinia on maaperässämme runsaasti, Etelä-Pohjanmaan nk. alunamailla jopa 11 %, ei sitä esiinny luonnossa puhtaana metallina – vaan metallioksidina yleensä saveen, silttiin tai kiveen sitoutuneena. Lisäksi merkittävä osa alumiinista on sitoutuneena mm. kasvillisuuteen.

Ihmiskunnan historiassa alumiiniyhdisteitä on käytetty mm. ruukkujen valmistuksessa (saven sisältämä alumiini). Lisäksi Lähi-idän sivilisaatiot käyttivät eri alumiinisuoloja mm. värjäys- ja lääkeaineina. Alumiinia käytetään vieläkin lääkeainekäytössä esimerkiksi ruuansulatuslääkkeinä ja hammastahnoissa.

Alumiinin ’löytäminen’  

Vuonna 1807 englantilainen kemisti Sir Humphrey Davy (kuvassa vasemmalla) määritti alumiinisuolan ominaisuuksiensa perusteella ja kutsui sitä nimellä alumium, jossa ”alum” on tuntematon metalli ja –ium pääte sen suola. Davy yritti onnistumatta valmistaa alumiinia alumiinioksidin ja potaskan (puutuhkasta valmistettu kaliumhydroksidi) elektrolyysin avulla. Myöhemmät sukupolvet muuttivat nimen muotoon ”aluminium”, joka on paremmin ja miellyttävämmin äännettävä.

Vuonna 1825 Davyn työn jalanjäljissä tanskalainen fyysikko H.C. Oersted onnistui tuottamaan ensimmäiset alumiinihiukkaset (grammat) kuumentamalla kaliumhydroksidiamalgaamia ja alumiinioksidia.

Vuonna 1845 saksalainen Friedrich Wöhler määritti useita alumiinin ominaisuuksia, mm. sen merkillepantavan keveyden. Vuonna 1886 ranskalainen Henry Sainte-Claire Deville kehitti tuotantomenetelmän, joka mahdollisti alumiinin teollisen tuotannon pienessä mittakaavassa. Prosessia kopioitiin ympäri Euroopan ja viimeinkin alumiinia oli mahdollista tuottaa kilogrammoja, mikä oli merkittävä askel teollisen tuotannon kehittymiselle ja vei alumiinin laboratorioista tehtaisiin.
Varsinainen teollinen tuotantotapa kehitettiin samanaikaisesti sekä Yhdysvalloissa Charles Martinin toimesta, että Ranskassa Paul Lois Toussaint Hèroult’n toimesta. Molemmat jalostivat alumiinioksidia kryoliitista ja alumiinia aluminioksidista sulatuselektrolyysin avulla. Prosessia kutsutaan keksijöidensä perusteella Hall-Héroutin menetelmäksi (kuvassa alla).

Vain kaksi vuotta Hall-Héroult prosessin kehittämisen jälkeen vuonna 1888 itävaltainen Karl Bayer kehitti menetelmän valmistaa alumiinioksidia bauksiitista (bauksiittisavesta). Tämä keksintö poisti viimeisen esteen alumiinin teollisen tuotannon tieltä ja aiheuttikin alumiinin kilohinnan pudotuksen 80 %:lla vuoteen 1890 mennessä. Alumiini oli nyt viimeinkin todellinen teollisesti tuotettava materiaali.

Alumiinin kehittyminen

Vaikka alumiinin keksiminen, tuotantomenetelmät sekä ensimmäiset teolliset sovellutukset ajoittuvat 19. vuosisadalle, ensimmäiset taloudellisesti merkittävät sovellutukset sijoittuvat 20. vuosisadalle. Ensimmäiset sovellutukset olivat lähinnä pronssin, kuparin tai messingin korvaavia sovellutuksia. Maailman alumiinituotanto on kasvanut kilogrammasta 22 miljoonaan tonniin ajanjaksolla 1888 – 1998.

 

Alumiini materiaalina

Alumiinin keveys, lujuus, korroosionkestävyys, kierrätettävyys, kulutuskestävyys, sitkeys, sähkön- ja lämmönjohtavuus tekevät siitä ainutlaatuisen materiaalin käytettäväksi lukuisissa monipuolisissa sovellutuksissa. Ilman alumiinia lentokoneet olisivat puuta ja junat edelleenkin terästä. Kotona emme voi edes sytyttää valoja, lämmittää ruokaa tai säilöä elintarvikkeita käyttämättä yhtä tai useampaa alumiinitekniikan sovellutusta.

Fyysisesti, kemiallisesti ja mekaanisesti alumiini on metalli, kuten teräs, kupari, sinkki, lyijy tai titaani. Se voidaan sulattaa, valaa, muokata, työstää aivan kuten em. metallit. Itse asiassa useat em. menetelmät ovat samoja kuin teräksellä.

Mikä alumiinissa on erikoista?

Keveys 

Alumiini on erittäin kevyt metalli, jonka ominaispaino on 2,7 kg/dm3, eli noin kolmannes teräksen ominaispainosta. Esimerkiksi alumiinia käyttämällä ajoneuvon paino ja polttoaineenkulutus pienenee samanaikaisesti kasvattaen kuljetuskapasiteettia. Erilaisia alumiiniyhdisteitä hyväksikäyttäen sovellutuskohtaiset lujuusominaisuudet voidaan ottaa huomioon.

Hyvä korroosionkestävyys

Alumiini kehittää reagoidessaan hapen ja veden kanssa metallin pintaa suojaavan oksidipinnan. Oksidi on erittäin kova ja hyvin kulutusta kestävä alumiinin suola, jota käytetään myös korkealujuusterästen työstämiseen. 

Sähkön- ja lämmönjohtavuus

Alumiini johtaa hyvin sähköä ja erinomaisesti lämpöä. Sähkönjohtavuus kupariin verrattuna on painoon suhteutettuna kaksinkertainen, mikä on tehnyt alumiinista yleisimmin käytetyn johdinmateriaalin esimerkiksi siirtolinjoissa.

Hyvä heijastavuus 

Alumiini heijasta niin näkyvää valoa kuin lämpöä, mikä yhdistettynä sen painoon tekee siitä erinomaisen sovellutuksen niin satelliittien lämpösuojiin kuin kuvassa esitettyyn peitteeseen.

Hyvä sitkeys 

Alumiini on sitkeytensä puolesta hyvin muokattavissa oleva materiaali, jota voidaan käsitellä sekä sulassa että kiinteässä tilassa useilla eri tavoilla.

Tiiviys

Alumiinifoliota käytetään useissa elintarviketeollisuuden pakkauksissa sen ilman läpäisemättömyyden vuoksi. Metalli sinänsä ei ole toksinen ja siitä ei vapaudu ainesosia, mikä tekee siitä ideaalisen pakkausmateriaalin elintarvikkeille ja lääkkeille.

Kierrätettävyys

Alumiini on täysin kierrätettävä materiaali, jonka kierrätys on teknisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Suomessa ei ole alumiinin primäärituotantolaitosta. Kaikki Suomessa käytettävä alumiini on tuotua tai kierrätettyä.

 

Lähde: EAA

Alumiinin käyttökohteet
Alumiinin käyttökohteet
Alumiinin potentiaalisia käyttökohteita ovat sellaiset rakenteet, joissa voidaan hyödyntää alumiinimetallin ominaisuuksia, kuten keveyttä, lujuutta, säänkestävyyttä, muotoiltavuutta, helppoa työstettävyyttä, pintakäsiteltävyyttä, ekologisuutta jne.

Suurimpia käyttöalueita ovat rakentaminen ja liikenne.

Alumiini soveltuu rakentamisessa sekä sisä- että ulkorakentamiseen. Sisärakenteiden valmistuksessa alumiinin lyömätön etu on muotoiltavuus ja ulkorakentamisessa säänkestävyys ja pintakäsiteltävyys ovat tärkeitä valintakriteerejä. Katso myös esite: Rakenna tulevaisuutta varten - Rakenna alumiinista.

Rakentaminen - ovet, ikkunat, julkisivut, valokatot, kaiteet, aidat, tietoliikennemastot, telineet, tikkaat, portaat.

Kuljetus- ja liikennevälineteollisuus arvostaa alumiinin keveyttä ja säänkestävyyttä. Alumiiniprofiileja käytetään mm. kuorma-autojen pohja- ja laitaprofiileina, linja-autoissa, junanvaunuissa, veneissä ja lentokoneissa.

Kuljetus - venemastot, telineet, venetikkaat ja -kaiteet, portaat.

Pakkausteollisuus on suuri alumiinin käyttäjä, yleensä levyjä tai folioita eri muodoissaan.

Sähkötarviketeollisuus käyttää alumiinia sen hyvän sähkönjohtavuuden takia johtimissa tai lämmönjohtavuuden takia erilaisissa jäähdytysprofiileissa ja laitekoteloissa.

Konepajateollisuus ja muu yleistekniikka hyödyntää alumiinin hyvää lastuttavuutta ja liitettävyyttä mm. koneiden ja laitteiden osissa ja esim. tietoliikennetukiasemien alumiinirakenteissa.

Tarkempaa tietoa käytöstä saa The European Aluminium Association EAA:n tilastoista.

EAA

aluSelect

Talat

 

Ympäristö ja kierrätys
Ympäristö ja kierrätys

Alumiini on kolmanneksi yleisin alkuaine maankuoressa hapen ja piin jälkeen ja sen määrä maankuoressa on keskimäärin 8 %. Alumiinia on oksidina kaikkialla ja Suomessakin tavallinen tonttimaa sisältää noin 7 % alumiinia. Luonnontilaisiin vesiin alumiinia on liuennut hyvin vähän, mutta happamuus lisää liukoisuutta. Alumiini rikastuu useisiin veden eliöihin ja liuennut alumiini on haitallista erityisesti kaloille. Alumiinituotteet eivät nykyolosuhteissa käytännöllisesti katsoen hajoa luontoon, joten ne aiheuttavat lähinnä esteettistä haittaa.

Ihmiset saavat alumiinia noin 7 mg päivässä pääosin elintarvikkeiden kautta (yli 95 %). Ravinnossa on luonnostaan mm. maaperästä peräisin olevaa alumiinia. Lisäksi monia alumiiniyhdisteitä käytetään elintarvikkeissa lisä- ja apuaineina. Alumiini ei ole ihmiselle biologisesti merkittävä aine eikä välttämätön hivenaine. Terveelle ihmiselle alumiinin ei ole todettu aiheuttavan terveysriskiä.

Alumiinin hyödyntäminen alkaa bauksiitin louhinnasta. Maapallon bauksiittivarannot ovat jakautuneet leveälle vyöhykkeelle päiväntasaajan molemmin puolin. Bauksiitti sisältää alumiinia keskimäärin 25 %. Bauksiitti rikastetaan alumiinioksidiksi, josta valmistetaan primaarialumiinia. Bauksiittia louhitaan avolouhoksista, jolloin alueelta joudutaan poistamaan alkuperäinen kasvillisuus. Nykyisin suurin osa kaivosalueista pyritään maisemoimaan ennalleen niin, että aluetta voidaan hyödyntää uudelleen esim. virkistyskäytössä.

Kaikki alumiinituotteet ovat kierrätettävissä käytön jälkeen. Alumiinin sulatukseen tarvitaan vain 5 % energiamäärästä, joka tarvitaan vastaavan alumiinimäärän valmistamiseen bauksiitista. Alumiinin hävikki sulatuksessa on hyvin pieni, vain 3 %, eli alumiinituotetta voidaan kierrättää lähes loputtomasti. Samalla vähenevät primaarituotannon päästöt, jätemäärät ja maasta louhittavien mineraalien tarve. Käytöstä poistetut alumiinituotteet muodostavat sekundaarikaivoksen, jota voidaan hyödyntää tehokkaasti, taloudellisesti ja ekologisesti.

Sekundaarialumiiniteollisuudessa käytetään raaka-aineena mm.

  • romuttuneet ja käytöstä poistetut kuluttajatuotteet, esim. autot,kodinkoneet, juomatölkit ja puutarhakalusteet
  • komponenttiteollisuuuden leikkaus-, sorvaus- ja porausjäännökset
  • kuluttajatuotteiden valmistuksen jätteet sekä profiilien ja levyjen leikkausjäännökset
  • yhdyskuntien ja teollisuuden käytöstä poistetut rakenteet jamateriaalit, liikennemerkit ym. kyltit, kaapelikourut ja työskentelytasot
  • primaari- ja valimoteollisuuden alumiinikuonat

Tärkeä osa alumiinin kierrätystä on alumiini- ja sitä sisältävien tuotteiden keräys ja lajittelu. Käsittelylaitoksessa käytöstä poistetut monimetallituotteet murskataan, seulotaan ja lajitellaan. Epämetallit ja eri metallit erotellaan menetelmillä, jotka perustuvat aineiden erilaisiin fysikaalisiin ominaisuuksiin, esimerkiksi ominaispainoihin.

Alumiinisulan valmistus kostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa esikäsitelty alumiiniromu sulatetaan sulatusuunissa. Nykyaikaisissa sulatusuuneissa käytettävät happipolttimet ovat tehokkaita ja matala päästöisiä. Sulatuksessa syntyvä savukaasu sisältää suolahappoa, joka neutraloidaan kalkituksella. Näin saadaan minimoitua ympäristöhaitat. Toisessa vaiheessa sula alumiini johdetaan konvertteriin. Konvertterissa lisätään lisä- ja seosaineet, poistetaan kaasu (H2) ja epäpuhtaudet. Tämän jälkeen sula alumiini valetaan harkoiksi ja voidaan toimittaa vaikka samanlaisen esineen raakaaineeksi, josta se oli peräisin.

Lisätietoja:

http://www.alueurope.eu/key-topics/recycling/
http://www.kuusakoski.fi

 

Koulutus ja tutkimus
Koulutus ja tutkimus

Vaasan yliopisto

Vaasan yliopistossa annettavassa Materiaalitekniikan opetuksessa siirretään alumiiniin ja muihin konstruktiivisiin materiaaleihin liittyvä uusin osaaminen ja tutkimustieto opiskelijoiden ja elinkeinoelämän käyttöön. Pääpaino materiaalitekniikan opetuksessa on alumiinimateriaaleilla, niiden ominaisuuksilla ja teollisilla sovelluksilla. Alumiinin käytöllä ja siihen liittyvällä taloudellisella toiminnalla katsotaan olevan suuri kasvupotentiaali suomalaisessa teollisuudessa. Tavoitteena on, että opiskelijat hallitsevat alumiinin teolliseen soveltamiseen, käyttöön sekä kehitys- ja tutkimustyöhön liittyvät tärkeimmät asiat. Opetuksessa käsitellään myös materiaalitekniikan merkitystä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia Suomen elinkeinoelämälle, teollisuudelle, tuotekehitykselle ja tieteelle.

Muut oppilaitokset:

 
Alumiinialan koulutusmateriaalia
Alumiinialan koulutusmateriaalia

TALAT

Talat (Treining in Aluminium Applications Technologies) on perusteellinen opetusmateriaalikokoelma, joka on tarkoitettu tutkijoille ja suunnittelijoille teollisuudessa ja yliopistoissa. TALAT sisältää 152 luentoa. Se sisältää n. 3000 sivua ja 2300 kuvaa.

aluMATTER

Alumatter on vapaasti käytettävissä oleva ohjelma, joka tarjoaa mahdollisuuden innovatiiviseen alumiinialan verkko-opiskeluun. Ohjelma koostuu moduleista, jotka käsittelevät alumiinin metallurgiaa ja tekniikkaa.

aluSELECT

Aluselect on tiedosto, joka sisältää teknistä tietoa yleisimmin käytetyistä alumiinilaaduista. Tämä vapaasti käytettävissä oleva tiedosto sisältää tiedot alumiiniseosten mekaanisista, fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista.

Eurokoodit

Eurokoodi 9

 

Standardit
Standardit

Yleistä standardisoinnista

Standardisointi on yhteisten sääntöjen laatimista helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardeilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan ympäristöä ja helpotetaan kotimaista ja kansainvälistä kauppaa.

Standardit laaditaan kaikkien asianosaisten yhteistyönä työryhmissä ja komiteoissa, ja työn tulokset julkaistaan asiakirjoina, jotka ovat kenen tahansa hankittavissa. Standardi voi olla voimassa yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään kansainvälisiin standardeihin, jotka ovat voimassa kaikkialla. Standardit ovat luonteeltaan suosituksia, ja niiden käyttö on yleensä vapaaehtoista, ellei esim. sopimuksissa tai lainsäädännössä toisin määrätä.

Kansalliset, eurooppalaiset ja kansainväliset standardit

Kansallinen standardisoimisjärjestömme on Suomen Standardisoimisliitto, SFS. Kansallisten standardien merkitys on useilla aloilla nykyään vähentynyt, sillä kaikkien EU-jäsenmaiden on vahvistettava kansallisiksi standardeikseen eurooppalaiset EN-standardit, mikäli sellainen on laadittu. Samalla kansalliset, EN-standardien kanssa ristiriitaiset standardit on kumottava.

Esimerkiksi kaikki alumiinia koskevat vanhat kansalliset SFS-standardimme on jo korvattu vastaavilla EN-standardeilla. Sama tilanne on muissakin Euroopan maissa, esim. saksalaisten DIN-, englantilaisten BS- ja ruotsalaisten SS-standardien kohdalla.

Eurooppalaisella standardisoinnilla on tärkeä ja tunnustettu asema eurooppalaisen yhteistyön ja sisämarkkinoiden kehittämisessä. Eurooppalaisen standardisoimisjärjestön CENin jäsenenä ovat seuraavat maat: Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Makedonia, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekin tasavalta, Turkki, Unkari ja Viro.

EN-standardit ovat kaikissa maissa täysin samansisältöisiä, kansallisessa harkinnassa on, halutaanko standardit kääntää omalle kielelle. Vahvistetut EN-standardit on merkitty kansallisen standardisoimisjärjestön tunnuksin, esim.: SFS-EN (Suomi), DIN-EN (Saksa), NF-EN (Ranska).

Kansainvälisestä standardisoinnista vastaa standardisoimisjärjestö ISO. ISOn jäsenmaat voivat ottaa ISO-standardin käyttöön vapaaehtoisesti joko sellaisenaan tai käännöstyön ja mahdollisen muokkaustyön jälkeen hyväksyttynä kansallisena standardina. ISO-standardien vahvistamiseksi kansallisesti ei ole samanlaista lainsäädäntöön perustuvaa velvoitetta kuin EN-standardeilla. Osa standardeista laaditaan myös CENin ja ISOn yhteistyönä EN ISO-standardeina, jolloin ne on vahvistettava kansallisesti.

Standardien valmistelu

Standardien valmistelussa käydään pääsääntöisesti läpi seuraavat vaiheet:

  • ehdotus uudeksi työkohteeksi
  • ehdotuksen valmistelu asiantuntijoista koostuvassa työryhmässä
  • ehdotuksen lähettäminen lausuntokierrokselle, jossa yhteydessä mahdollisuus kommentoida ehdotuksen sisältöä
  • lausuntokierroksen kommenttien käsittely
  • ehdotuksen lähettäminen lopulliseen äänestykseen (tässä vaiheessa teknisiä kommentteja ei voi enää esittää)
  • standardin vahvistaminen ja julkaisu.

 

Alumiiniin liittyvä standardisointi

Alumiinia koskevia standardeja laaditaan useissa eri teknisissä komiteoissa niin CENissä kuin ISOssa. Seuraavassa on esitetty tärkeimpien aihealueiden standardisointia.

Eurooppalaiset alumiinia, alumiiniseoksia ja -tuotteita koskevat standardit laaditaan CENin teknisessä komiteassa CEN/TC 132 "Aluminium and aluminium alloys". Kansainväliset ISO-standardit laaditaan komiteassa ISO/TC 79 "Light metals and their alloys".

Alumiinin hitsaukseen liittyvät standardit kuuluvat komiteoiden CEN/TC 121 "Welding" ja ISO/TC 44 "Welding and allied processes" alaisuuteen.

Alumiinirakenteiden toteutusta ja suunnittelua koskevat standardit (Eurocode) valmistellaan komiteoissa CEN/TC 135 "Execution of steel structures and aluminium structures" sekä CEN/TC 250 "Structural Eurocodes - Steel and aluminium structures".

Liitteet

Alumiinia koskevien eurooppalaisten materiaali- ja tuotestandardien tilanne:

Eurocode-järjestelmän tilanne

Lisätietoja

Lisätietoja alumiiniin liittyvästä standardisoinnista, valmisteilla olevista työkohteista sekä valmiista standardeista saa Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry:stä:

Mika Vartiainen (alumiini ja alumiiniseokset, tuotteet), puh. (09) 1923 287
Jukka-Pekka Rapinoja (alumiinin hitsaus), puh. (09) 1923 279

Lauri Elers (alumiinirakenteet), puh. (09) 1923 396
 
Linkkejä
 
METSTA, Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry: www.metsta.fi
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry: www.sfs.fi 
Ajan tasalla oleva SFS-, EN- ja ISO-standardien luettelo: sales.sfs.fi 
Eurokoodi Help Desk: www.eurocodes.fi

 

Julkaisut
Julkaisut

Raaka-ainekäsikirja - Alumiinit, 2. uudistettu painos

Teknologiainfo Teknova Oy (2006)

 

Alumiinit ja niiden hitsaus

Juha Lukkari

Teknologiainfo Teknova Oy (2001)

 

Alumiinia ja alumiiniseoksia koskevat tärkeimmät SFS-standardit julkaistaan SFS-käsikirjasarjassa 149 Alumiini ja alumiiniseokset, jonka osat ovat seuraavat.

Osa 1: Muokatut tuotteet. Yleisstandardit
Osa 2: Muokatut tuotteet. Levyt ja nauhat
Osa 3: Muokatut tuotteet. Vedetyt tuotteet
Osa 4: Muokatut tuotteet. Pursotetut tuotteet
Osa 5: Valut. Yleis- ja tuotestandardit
Osa 6: Pinnoitteet 

 

Alkuaine nro 13, 2. tarkistettu painos

(ISBN 951-85-697-3)
 

Painetun version tilaukset:
Teknologiateollisuus ry
Alumiinituotteet-toimialaryhmä
Eteläranta 10, 00130 Helsinki
puh. (09) 19 231
fax (09) 624 462

Lataa ilmainen PDF-versio tästä

 

Esite: Rakenna tulevaisuutta varten - Rakenna alumiinista

Painetun version tilaukset:
Teknologiateollisuus ry
Alumiinituotteet-toimialaryhmä
Eteläranta 10, 00130 Helsinki
puh. (09) 19 231
fax (09) 624 462

Lataa ilmainen PDF-versio tästä

Esite: Aluminium and Health (pdf) / Tiivistelmä: Alumiini ja terveys (pdf)