Suomalaisen työn kilpailukyky on palautettava

Työpaikkojen vähenemisestä huolimatta tuottavuus ei ole palautunut sille tasolle, mitä työn hinta Suomessa edellyttäisi. Riskinä on edelleen työpaikkojen väheneminen.

Suomalaisen teollisuuden kustannuskilpailukyvyn arvioinnissa on otettava huomioon kaksi vertailuryhmää. Ensimmäinen näistä koskee vertailua kehittyneisiin maihin, kuten Ruotsiin ja Saksaan. Toinen ja vähintäänkin yhtä tärkeä vertailuryhmä on kehittyvät maat, joissa työvoimakustannusten taso on selvästi länsimaita matalampi. Näissä maissa myös yritysverotus on yleensä selvästi kevyempää. Esimerkkeinä näistä maista käyvät Viro, Puola ja Unkari.

Teollisuuden kustannuskilpailukykyä on perinteisesti mitattu yksikkötyökustannusten avulla. Yksikkötyökustannuksilla tarkoitetaan yrityksen työvoimakustannusten ja jalostusarvon välistä suhdelukua.

Jalostusarvo lasketaan vähentämällä yrityksen liikevaihdosta materiaali- ja palveluostot mukaan lukien alihankinta. Toisella tavalla ilmaistuna jalostusarvo on yrityksen työvoimakustannusten, vuokrien, poistojen ja liikevoiton summa.

Yrityksen jalostusarvoa pienentää muun muassa se, jos yrityksen liikevoitto on negatiivinen eli yritys on tappiollinen. Teknologiateollisuus ry:n jäsenyrityksistä vuonna 2015 tappiollisia oli tuloslaskelmien mukaan noin neljännes.

Yrityksen, koko teollisuuden toimialan tai eri maissa toimivan teollisuuden kustannuskilpailukyky on sitä heikompi, mitä korkeammalle yksikkötyökustannus nousee. Mielekästä on verrata eri maiden yksikkötyökustannusten kehitystä vuodesta toiseen.

Suomen kohdalla teollisuuden kustannuskilpailukyvyn arviointi yksikkötyökustannusten avulla oli jossain määrin harhaanjohtavaa vuosina 2000 - 2008. Laskentatapa antoi Suomen teollisuudesta liian myönteisen kuvan, koska tämä perinteinen mittari ei kyennyt riittävästi huomioimaan matkapuhelimien myyntihintojen laskun negatiivista merkitystä Suomelle. Vuoden 2008 jälkeisessä vertailussa tätä ongelmaa ei enää ole puhelintuotannon loputtua.

Suomessa tuottavuus ja työn hinta ovat erkaantuneet

Teollisuuden jalostusarvo ja tuottavuus (jalostusarvo/työtunti) putosivat Suomessa merkittävästi vuoden 2007 jälkeen. Tuottavuus on tälläkin hetkellä noin 15 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuoden 2007 lopulla. Tästä huolimatta teollisuuden työn hinta on noussut samalla ajanjaksolla noin viidenneksen. Seurauksena on ollut teollisuuden työpaikkojen väheneminen yli 20 prosenttia. Ongelmallista on edelleenkin se, että työpaikkojen vähenemisestä huolimatta teollisuuden tuottavuus työtuntia kohti ei ole palautunut sille tasolle, mitä työn hinta Suomessa edellyttäisi. Riskinä on siis työpaikkojen edelleen väheneminen.

Suomen teollisuuden heikon tuottavuuskehityksen takana ei ole pelkästään elektroniikkateollisuuden tuotannon romahtaminen. Myös muun teollisuuden tuotanto on supistunut. Kun elektroniikka- ja sähköteollisuudessa työpaikat ovat vähentyneet vuoden 2008 jälkeen 35 prosenttia, kone- ja metallituoteteollisuudessa vähennystä on lähes 20 prosenttia sekä metallien jalostuksessa noin 15 prosenttia.

Saksassa ja Ruotsissa tuottavuus ja työn hinta ovat linjassa

Suomesta poiketen teollisuuden tuottavuus ja työn hinta Saksassa ja Ruotsissa ovat vuoden 2008 jälkeen kehittyneet samansuuntaisesti. Näiden kahden maan välillä ero on kuitenkin siinä, että Saksassa teollisuuden työpaikat ovat tällä hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 2008, mutta Ruotsissa vähentyneet 17 prosenttia.

Saksan hyvä kilpailukyky on mahdollistanut tuottavuuden ja työpaikkojen määrän positiivisen kehityksen samanaikaisesti. Työn hinta on kehittynyt hallitusti. Ruotsissa sopeutuminen on toteutunut työpaikkojen vähenemisen kautta. Ruotsin kehitys on muistutus siitä, kuinka globaali rakennemuutos ja kehittyvien maiden kasvava haaste tuntuvat kouriintuntuvasti myös naapurimaamme teollisuudessa.

Pahimmat kilpailijat ovat itäisessä Euroopassa

Yritystasolla kilpailukyky on ansaittava joka päivä. Tuottavuutta on kyettävä parantamaan jatkuvasti eikä sitä voi varastoida tuleville päiville. Myös suomalaisille teollisuusyrityksille kehittyvät maat, kuten useimmat itäisen Euroopan maat ovat samalla kertaa haaste ja mahdollisuus. Haasteena on kannattavan tuotannon säilyttäminen Suomessa sen sijaan, että tuotanto sijaitsisi näissä alemman kustannustason maissa.

Suomalaisia alihankkijoita itäinen Eurooppa kiinnostaa sekä työvoimakustannusten mataluuden että verojärjestelmien houkuttelevuuden takia. Vastaavasti suomalaiset päähankkijat pyrkivät ostamaan alihankintansa aiempaa edullisemmin hinnoin. Näiden kummankin tekijän yhteisvaikutuksesta Suomessa menestyvän yritystoiminnan edellytyksenä on työn kilpailukyvyn palauttaminen. Yrityksen työvoimakustannukset eivät voi kasvaa irrallaan yrityksen tuottavuuskehityksestä. Yrityskohtainen palkanmuodostus on ainut keino avata tätä umpisolmua.

Lisätietoja:

Jukka Palokangas, pääekonomisti, 040 7505469