Saksa tuijottaa omaan napaansa EU:n kannalta pahimmalla mahdollisella hetkellä – eivätkä tulevat vuodet lupaa hyvää Suomellekaan
EU-maat ovat työntäneet Saksan luotsin paikalle kysymättä Saksalta, haluaako se olla EU:n johtaja vai ei. Kuva: Euroopan komissio
”Saksan on syytä tällä vaalikaudella hallita mielikuvaa maan vaikutusvallasta EU:ssa. Niin suuri on Saksan valta”, hymähtää eräs eteläeurooppalainen lobbari kuivasti Euroopan parlamentin kuppilassa.
Komissiota johtaa seuraavat viisi vuotta saksalainen, ja komissiossa enemmän kuin joka kymmenes pääosaston johtaja tulee Saksassa. Tilanne on sama 27 komissaarikabinetin päälliköiden suhteen. Euroopan parlamentissa joka viides valiokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja on saksalainen.
”Saksa on EU:n merkittävin jäsenmaa jo pelkästään kokonsa puolesta”, huomauttaa Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin vt. toimitusjohtaja Jan Feller.
Saksa on EU:n suurin kansantalous, EU:ssa on eniten Saksan kansalaisia ja saksa on väestöllisesti mitattuna EU-maiden äidinkielten ykkönen.
Ja sitten on vielä rahallinen panos: Saksa on EU:n selvästi suurin nettomaksaja. Esimerkiksi vuonna 2017 Saksa maksoi EU:n kassaan keskimäärin 13 miljardia enemmän kuin mitä sieltä sai.
”Tällä kaikella jo pitääkin saada vastapainoksi valtaa itselleen EU:ssa”, huomauttaa Feller.
Saksa toimikin vahvana EU:n johtajan läpi 2010-luvun. Ensin talouskriisissä, sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja edelleen maahanmuuttokriisissä.
Arvostetun German Council on Foreign Relations (DGAP) tutkijan Julian Rappoldin mukaan Saksan selkeään johtoasemaan oli kaksi pääsyytä: vahva ja arvostettu Saksan liittokansleri Angela Merkel ja talouskriisistä nopeasti noussut Saksan talous.
”Samaan aikaan muissa EU-maissa oli taloudellisesti ja poliittisesti heikko tilanne”, Rappold muistuttaa.
Muut jäsenmaat Rappoldin mukaan myös antoivat valtaa Saksalle.
”5–10 viime vuoden aikana muut jäsenmaat ovat työntäneet Saksan luotsin paikalle. Oikeastaan kysymättä Saksalta, haluaako se olla johtaja vai ei.”
Mutta tilanne on nyt ihan toinen kuin vielä pari vuotta sitten.
Angela Merkel on johtanut Saksaa vuodesta 2005.
Saksa on siirtynyt taka-alalle
“Saksa on siirtynyt EU-estradeilla taka-alalle ja Ranska on astunut EU:n keskiöön”, toteaa Rappold.
Ranska on presidentti Emmanuel Macronin hahmossa noussut Rappoldin mukaan kirjaimellisesti EU:n parrasvaloihin.
”Hän nimenomaan haluaa, että valonheitin osuu juuri häneen. Hän haluaa johtaa ja päättää, miten Euroopan integraatiota viedään eteenpäin.”
Rappold huomauttaa, että Saksa ei ole koskaan halunnut seistä parrasvaloissa yksin ja siksi Saksassa ollaan tyytyväisiä, että Macron on ottanut tuon roolin.
”Samaan aikaan yhä useampi saksalainen päättäjä suhtautuu entistä varauksellisemmin Macronin agendaan, ja Macron on itse haistanut tämän.”
Macron on yrittänyt viedä EU:ta eteenpäin yhdessä Saksan kanssa jo useamman vuoden, ja hän on selvästi turhautunut Saksan flegmaattisuuteen.
Kahden viime vuoden aikana Saksan hallitus on keskittynyt lähinnä työntämään Ranskan ideat maton alle tai sanomaan niille suoraan ei. Saksa ei ole lämmennyt Macronin ajatuksille esimerkiksi euromaiden valtiovarainministeristä, eurooppalaisesta työttömyysvakuutuksesta, digitaaliverosta tai tekoälystrategiasta.
Rappoldin mukaan Macron onkin vetänyt tilanteesta omat johtopäätöksensä ja etsii uusia liittolaismaita.
”Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, saako hän rakennettua liittolaisryhmän itselleen ilman Saksaa ja mitä suunnitelmistaan hän todellisuudessa saa ajettua läpi.”
Saksan kristillisdemokraattisen unionin eli CDU:n Brysselin osaston puheenjohtajan Tim Petersin mukaan Saksan valta ei ole niin suurta kuin saksalaisten EU-päättäjien suuri määrä antaa ymmärtää.
”Komission puheenjohtaja on saksalainen, mutta Ursula von der Leyen on yhtä paljon Ranskan kuin Saksankin valinta. Hän on myös agendan puolesta Macronin ja Merkelin franko-germaaninen yhteenliittymä.”
Parlamentissakin Saksan valta on Petersin mukaan kutistunut, koska perinteisesti vahvat saksalaisryhmät keskustaoikeisto EPP ja keskustavasemmisto S&D menettivät kumpikin paikkojaan.
Seuraava liittokansleri vihreiden riveistä?
Suurin selittävä tekijä Saksan flegmaattisuuteen ja heikentyneeseen asemaan löytyy Petersin mukaan maan sisäisestä tilanteesta.
Vuoden 2017 liittovaltiovaaleissa kansa äänesti Merkelin hallituksen avointa maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Saksaan oli saapunut yli miljoona turvapaikanhakijaa vuoden 2015 maahanmuuttokriisin aikaan.
Vaalituloksen takia ainoa toimiva ratkaisu oli perustaa CDU:n ja SPD:n ”iso koalitio”, joka on natissut liitoksissaan alkumetreistä lähtien.
”Isot koalitiot eivät koskaan ole kovin onnistuneita ja se pätee myös nykyiseen hallitukseen”, vahvistaa CDU-Brysselin puheenjohtaja.
Petersin mukaan tämän hetken poliittista keskustelua hallitsee Saksassa kaksi ääripäätä: tiukkaa ilmastopolitiikkaa ja rajojen aukaisemista vaativat vihreät sekä maahanmuuttoa ja ilmastotoimia vastustavat oikeistopopulistit.
”Saksassa on käynnissä sama poliittinen murros kuin muuallakin: isot perinteiset valtapuolueet näivettyvät, pienet ääriliikkeet kasvavat. Viimeaikaisissa aluevaaleissa vihreät voittivat, samoin oikeistopopulistit”, toteaa Peters.
Merkel on itse huimat 18 vuotta kestäneen valtakautensa viimeisellä suoralla ja selkeästi hidastanut tahtia. Merkel on EU-huippukokouksissa hiljaa ja Saksa on haluton ratkomaan aktiivisesti EU:n ongelmia.
Peters huomauttaa, että Merkeliin ollaan myös kyllästyneitä.
”Ei ihme, keneen tahansa johtajaan oltaisiin näin monen vuoden jälkeen.”
Mutta hänen tilalleen ei ole löytynyt vahvaa vaihtoehtoa. CDU:n sisäisen puheenjohtajakisan voitto meni viime vuonna niukin numeroin Merkelin “perijättärelle” Annegret Kramp-Karrenbauerille, joka tunnetaan lyhenteellä AKK.
”AKK ei ole toistaiseksi onnistunut vakuuttamaan ihmisiä, että hänessä on ainesta seuraavaksi liittokansleriksi”, CDU:n Peters sanoo suoraan.
Vähintään yhtä vaikea on tilanne toisessa hallituspuolueessa SPD:ssä. Saksalaistutkija Rappoldin mukaan joulukuussa käytävä sosiaalidemokraattisen puolueen johtajakisa on vedenjakaja. Puolueen puheenjohtaja Andrea Nahles erosi kesällä, eikä puolueen johtoon ole tunkua. CDU:n Petersin mukaan demareiden puoluejohtajakisa muistuttaa freak show:ta.
Pahin, mutta täysin mahdollinen tilanne olisi Rappoldin mukaan hallituksen hajoaminen juuri ennen tammikuussa alkavaa Saksan EU-puheenjohtajakautta. Saksa tarttuu EU:n puheenjohtajamaan nuijaan Suomen jälkeen.
”Saksa olisi silloin heikko toimija EU-tasolla.”
Saksassa pohditaankin nyt ensimmäistä kertaa tosissaan, edustaako seuraava liittokansleri vihreitä.
CDU-Brysselin Tim Peters keskustelee Itävallan tulevan liittokanslerin Sebastian Kurzin kanssa.
”Taloustilanteen tummuutta liioiteltu”
Sisäpoliittisen kriisin lisäksi saksalaispäättäjien energiaa syö huoli maan taloudesta.
Talouden ennustetaan kasvavan Saksassa ensi vuonna vain 0,5 prosenttia. Se on talousmoottorin standardeilla todella vähän.
Saksalais-suomalaisen kauppakamarin Fellerin mukaan syitä on monia.
Suurin niistä on Saksan viennin supistuminen. Vienti laski viime vuonna kahdeksan prosenttia.
Vientiongelmien aiheuttaja on ennen kaikkea Kiinan markkinoiden kehitys ja globaalit kauppasodat.
”Kiinan on Saksan suurin ja tärkein vientimarkkina. Se, miten Kiinan markkinat vetävät ja miten maalle käy, määrittelee pitkälti sen, miltä Saksan talouskehitys näyttää”, selventää Feller.
Tummaa taloustilannetta eivät ainakaan helpota Yhdysvaltojen viimeaikaiset lisätullit eurooppalaisille tuotteille. Eikä tietenkään brexit-epävarmuus.
Yksi ongelmasektoreista on Saksan autoteollisuus. Sen tuotanto supistui viime vuonna huimat 20 prosenttia. Markkinat eivät vedä.
”Ongelmat ovat osin itse aiheutettuja. Saksalainen konservatiivisuus on nopeassa muutoksessa aikamoinen kiviriippa”, Feller pohtii.
Eurooppalainen autoteollisuus on ollut liian hidas sähköautokehityksessä. Feller ei kuitenkaan näe tilannetta epätoivoisena.
”Esimerkiksi Volkswagenin linjana on ollut pysytellä hiljaa ja sitten tulla julki täydellä tuoteperheellä. Saksalaiset ovat pidättyväisiä ja sitten viime hetkillä painetaan kaasu täysillä pohjaan”, Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin vt. toimitusjohtaja kuvailee.
Saksan BKT on laskenut toisella vuosineljänneksellä 0,1 prosenttia edelliseen verrattuna ja todennäköisesti se supistuu hienoisesti myös kolmannella vuosineljänneksellä. Jos talous supistuu kahtena peräkkäisenä kvartaalina, maa on taantumassa. Taloustilanteen vaikeutta on kuitenkin Fellerin mielestä liioiteltu.
”En puhuisi vielä kriisistä, mutta Euroopan talousmoottorilla menee tavalliseen tahtiin verrattuna nyt huonosti, se on tosiasia.”
Unohtuvatko ilmastolupaukset talouden alamäessä?
Rappoldin mukaan Saksan talousongelmat heikentävät Saksan roolia EU:ssa. Ennen kaikkea Saksan talouden sakkaaminen heijastuu suoraan muiden EU-maiden talouksiin. Kaikki ovat riippuvaisia suuresta Saksasta.
Edellisen talouskriisin aikana Saksan talous pysyi vahvana, maa toimi vakauden ankkurina Euroopassa ja piti pitkälti koko EU:n talousjärjestelmää pystyssä.
”Nyt heikko taloustilanne ei anna Saksalle enää samanlaista mahdollisuutta toimia EU:n talouden vakauttajana vaan sen on keskityttävä siihen, kuinka oman maan talous saadaan vauhtiin”, huomauttaa Rappold.
Petersin mukaan laskusuhdanne vaikuttaa myös politiikkaan. Yksi esimerkki ovat ilmastotavoitteet. Kun talous kasvaa, jäsenmaat ja yritykset ovat valmiit hyväksymään kunnianhimoisen ilmastopolitiikan kustannukset.
”Mutta kun talouskasvu hiipuu, ihmiset menettävät työnsä ja valtiot verotuloja, entistä harvempi haluaa enää rahoittaa ilmastotoimia. Ihmiset haluavat päättäjien satsaavan kasvuun ja työpaikkoihin”, uskoo Peters.
Peters ennakoi, että talouden alamäki syö vihreiden kannatusta sekä Saksassa että muissa EU-maissa.
”Mitä puolueita se tällä kertaa hyödyttää, se onkin vaikeampi kysymys.”
Eroon mustasta nollasta?
Työttömyyslukujen valossa Saksalla menee hyvin. Maan työttömyysprosentti on 3,4 ja sen uskotaan laskevan ensi vuonna alle kolmen prosentin. EU-keskiarvo on yli tuplasti enemmän: seitsemän prosenttia. Etenkin nuorisotyöttömyysluvut ovat Saksassa omaa luokkaansa: vain 6,2 prosenttia saksalaisnuorista on töitä vailla.
Työttömyyden sijaan Saksassa puhutaankin yhä työvoimapulasta.
”Maassa on pula melkein kaikkien alojen osaajista. Katukuvassa näkyy rekrytointimainoksia, joissa työhakemuksen voi lähettää WhatsApp-viestillä”, toteaa Feller.
Vaikka työllisyysluvut ovat hyvät, eriarvoisuus on kasvussa ja kritiikki tiukkaa talouskuripolitiikkaa kohtaan voimistuu samaa tahtia talouskasvun hiipumisen kanssa.
Jopa Saksan elinkeinoelämä vaatii, että Saksan hallituksen on luovuttava niin sanotusta mustasta nollasta: Saksan perustuslakiin on kirjattu velkajarru, ja tietyn velkamäärän ylitse ei saa mennä. Viime vuodet Saksa on vetänyt tuota itse määriteltyä rajaa huomattavasti tiukempaa linjaa ja tehnyt nollabudjetteja.
Tiukkaa linjaa on perusteltu ennen kaikkea sillä, että Saksan on parempi varautua vanhenevan väestön aiheuttamaan eläke- ja kustannuspommiin hyvissä ajoin, ettei nuorempien sukupolvien tarvitse kantaa kustannuksia yksin.
”Mutta etenkin infra alkaa olla Saksassa niin huonossa kunnossa, että se haittaa pahasti yritysten kilpailukykyä ja myös tavallista arkea”, Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin Feller toteaa.
Saksassa onkin Fellerin mukaan käynnissä tunteet kuumentava debatti investoinneista. Entistä useampi haluaa, että valtio lisää julkisia investointeja. Saksa on jo useamman vuoden kärsinyt investointien riittämättömyydestä monella sektorilla esimerkkinä energiainfra, koulut ja tiet. Digipuolella Saksa on vuosikymmen Suomea jäljessä.
”Hyvä esimerkki on esimerkiksi dataliikenne. Münchenin ja monen muun ison kaupungin keskustassa verkon nopeus on keskimäärin viisi megatavua, kun Suomessa kesämökeillä surffataan vähintään 50 megan nopeudella”, toteaa Feller.
Rappoldin mukaan Saksassa on herännyt keskustelu euroalueen reformista ja joustavuuden lisäämisestä euroalueen taloudenpidossa.
”Entistä useampi haluaa luopua tiukoista talouskuriperiaatteista. Julkisen talouden vakauttaminen hinnalla millä hyvänsä voikin olla väärä tie.”
Rappoldin mukaan u-käännöksen tekeminen on kuitenkin käytännössä vaikeaa, ja keskeiset talousasiantuntijat Saksassa alleviivaavat tiukan taloudenpidon tärkeyttä.
”Mutta on vain ajan kysymys, koska tämä ajattelu näkyy Saksan linjauksissa EU-tasolla. Tämä voi avata mahdollisuuksien ikkunan Ranskalle ja muille EU-maille, jotka ajavat joustavampaa ja yhteisvastuuta painottavaa linjaa”, uskoo Rappold.
Saksan aktiivisuus EU:ssa on Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin vt. toimitusjohtaja Jan Fellerin mukaan Suomen kannalta vain hyvä asia.
Saksa tuijottaa nyt omaan napaansa
Rappold, Feller ja Peters ovat yhtä mieltä siitä, että Saksalla on nyt niin paljon ongelmia omassa maassaan, että maan fokus on väistämättä lähitulevaisuudessa muualla kuin EU:ssa. EU:n on turha odottaa Saksalta ihmeitä.
”Saksasta on tullut itsekkäämpi, ja se ei lupaa hyvää EU:lle”, kiteyttää Rappold.
Peters muistuttaa, että saksalaiset ovat yleisesti ottaen EU-myönteistä väkeä. Eurobarometrin mukaan 81 prosenttia saksalaisista pitää EU:ta hyvänä ja hyödyllisenä projektina, ja vain viisi prosenttia vastustaa sitä.
”Totta on, että saksalaisia on joka puolella, mutta he eivät aja puhtaasti Saksan kansallisia intressejä, vaan myös Euroopan etua. Monet saksalaiset valittavat, että Saksan hallituksen politiikka asettaa usein EU:n edun Saksan edun edelle”, huomauttaa Peters.
Myös Suomen kannalta Saksan aktiivisuus EU:ssa on Fellerin mukaan vain hyvä asia. ”Meillä on monessa asiassa yhteinen linja ja samanlaiset arvot. Saksa auttoi Suomen alun perin EU:n jäseneksi ja on saanut Suomesta hyvän yhteiskumppanin.”
Intressit ovat yhteneväiset talouskysymyksissä ja samoin EU:n neljän vapauden, oikeusvaltion ja arvojen puolustamisessa. Yksi esimerkki viime aikaisesta yhteistyöstä on teollisen internetin eli IoT:n standardointi.
Lisäksi Saksa on Petersin mukaan perinteisesti yrittänyt tulla toimeen kaikkien kanssa.
”Saksa haluaa, että kaikki jäsenmaat tulevat pöytään, asioista päätetään yhdessä ja toimet toteutetaan yhdessä. Siinä on perustavanlaatuinen ero Ranskaan verrattuna.”
Brexit sekoittaa EU:n voimapelin
Britannian lähtö kuitenkin sekoittaa vuosikymmeniä jatkuneen EU-maiden keskinäisen voimapelin ja dynamiikan. Kun Britannia lähtee, Saksa ja samalla Suomi menettävät yhden suurimmista ”pohjoiseen leiriin” kuuluvista liittolaisista. EU:n painopiste siirtyy voimakkaammin etelään, Ranskan ja Välimeren maiden leiriin.
Rappold huomauttaa, että brexitin myötä EU:sta lähtee avoimen markkinatalouden, vapaan kaupan ja yritysmyönteisen sääntelyn puolestapuhuja.
”Britannian lähtö on vaikea haaste jopa isolle Saksalle. Saksan on uudessa vallan tasapainossa etsittävä uudella tavalla EU-myönteisiä poliittisia liittolaisia”.
Saksan on katsottava lähemmin Espanjan ja Italian suuntaan ja rakennettava kompromisseja heidän kanssaan. Samalla Suomi ja muut pohjoiset maat tarvitsevat Britannian lähdön jälkeen voimakasta Saksaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Loppujen lopuksi, kävi kansallisesti, muissa EU-maissa tai EU-tasolla mitä tahansa, Saksaa ei voi ohittaa, Rappold sanoo.
”Jos EU:ta halutaan viedä eteenpäin, siihen tarvitaan Saksaa.”
_ _ _
Saksa vetää vielä
Saksa on ollut Suomen ykkösvienti- ja tuontimaa jo pitkään ja pysyy Suomen ehdottomana ykköskauppakumppanina. 15 prosenttia kaikesta Suomen viennistä suuntautuu Saksaan.
Saksan ja Suomen välinen kauppa on vuositasolla suurempaa kuin Suomen ja Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikan välinen kauppa yhteensä. Saksan ja Suomen välinen kauppa on kasvanut vahvana vuodesta 2012 ja kasvu on vahvaa. Vuonna 2018 vienti kasvoi 14 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tällä hetkellä mennään viime vuoden ennätysvauhdissa. Saksa siis onneksi vielä vetää, vaikka talouskasvu on hiipunut.
”On sanomattakin selvää, että sillä, miten Saksan taloudella menee on todella keskeinen merkitys Suomen taloudelle”, toteaa Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin vt. toimitusjohtaja Jan Feller.
Teksti: Heli Satuli / MustRead
