Anna Storm

Digitaalisten sisämarkkinoiden suuri lupaus ja paristoradio – mitä tapahtui?

Tällä viikolla Euroopan parlamentti hyväksyi kantansa pitkään työstetyn tekijänoikeusdirektiiviin. Heinäkuussa tekstiehdotus kaatui täpärästi. Vuosikausia käynnissä ollut hanke on vienyt lukemattomia työtunteja virkamiehiltä, päättäjiltä ja lobbareilta. Viimeiset kuukaudet eivät kuitenkaan tuoneet merkittäviä parannuksia nyt hyväksyttyyn kokonaisuuteen.

Ei liene yllätys, että lähtökohdat eivät ole teknologia-alan näkökulmasta suotuisia, vaikka tekstit voivat vielä päätösneuvotteluissa muuttua ja direktiivin kansallinen soveltaminen jättää liikkumavaraa myös Suomelle.

Julkinen keskustelu lakiesityksen ympärillä on pyörinyt pitkälti tekijänoikeuksien ympärillä: arvokuilu, linkkivero, meemikielto... Tämä keskustelu on minulle varsin tuttu, sillä ennen Teknologiateollisuudessa työskentelyä tienasin elantoni tekijänoikeuspuolella. Luovan työn tekijöiden huolet toimeentulosta ovat ymmärrettäviä. Voisi sanoa, että tavoite on arvokas mutta keino ei: internetin ja alustojen pääasiallinen tehtävä ei ole toimia teosten jakeluverkkona vaan digitaalisena perusinfrana, joka yhdistää tiedon ja ihmiset antaen edellytykset digitaalisen talouden toiminnalle. 

Globaaleilla markkinoilla EU:n luoma yksityiskohtainen sääntely ei tule korjaamaan tilannetta. Mahdollisiin ongelmakohtiin olisi voitu puuttua markkinoiden toimintaa kehittävällä tavalla olemassa olevaa lainsäädäntöä kehittämällä.

Ehdoton edellytys toimivalle, todelliselle sisämarkkinalle on selkeä, markkinoita yhdistävä ja vauhdittava sääntely.

Digitaalisten sisämarkkinoiden mittakaava voisi olla valtava: toimiessaan ne toisivat Eurooppaan talouskasvua satojen miljardien eurojen edestä. Keväällä 2015 julkaistu digitaalisten sisämarkkinoiden strategia lähtee siitä, että digitaalisen markkinoiden esteiden purkaminen voi kasvattaa EU:n bruttokansantuotetta jopa 415 miljardia euroa. Ehdoton edellytys toimivalle, todelliselle sisämarkkinalle on kuitenkin selkeä, markkinoita yhdistävä ja vauhdittava sääntely. Valitettavan monet strategian toimenpiteistä ovat valmistelun kuluessa lässähtäneet.

Tekijänoikeusdirektiivin hyväksyminen on oireellista ja kertoo karua totuutta eurooppalaisen datatalouden tilasta. Juhlapuheissa edistetään EU:n digitaalista kilpailukykyä ja toimivia sisämarkkinoita. Todellisuudessa digitaalisen talouden kasvua ja sisämarkkinoiden toimintaa vaikeuttavia esityksiä esitetään jatkuvasti. Tekijänoikeusdirektiivin lisäksi toinen ajankohtainen esimerkki tästä on digivero.

Teknologian kehitys muuttaa yrityksiä ja toimialoja. Data ja säännöt, joilla sitä käytetään ja jaetaan, koskettavat käytännössä lähes kaikkia yrityksiä. Sen sijaan, että rakentaisimme Euroopassa suotuisat olosuhteet uusien menestyjien syntymiselle, luomme spesifiä sääntelyä muutamille yrityksille ymmärtämättä, että vahingoitamme eniten omia toimijoitamme. Hyvänä esimerkkinä toimii parlamentin hyväksymä suodatusvelvoite (artikla 13). Se on muille kuin hyvin suurille toimijoille, esimerkiksi kasvaville eurooppalaisille teknologiayrityksille, kallis ja haastava toteuttaa. Ylisääntelyllä hankaloitamme uusien teknologiayritysten syntymistä Eurooppaan. Kasvu tehdään yrityksissä, ei seminaareissa.

Vanheneva Eurooppa tarvitsee maailmaa paljon enemmän kuin muu maailma meitä.

Suuret maailmanpoliittiset voimat jylläävät: moni käpertyy sisäänpäin ja sulkee rajoja, niin ihmisiltä, tavaroilta kuin dataltakin. Se ei ole kestävä tie. Vanheneva Eurooppa tarvitsee maailmaa paljon enemmän kuin muu maailma meitä. Maanosamme on vuosisadan aikana kulkenut pitkän matkan. Haluan uskoa, että se sama yhdistävä voima voidaan suunnata taloutemme uudistumiseen ja tulevaisuuden digitaalisten markkinoiden mahdollistamiseen.

Loppukevennys: kuvaavaa tekijänoikeushankkeelle on yksityiskohta keskiviikkoisesta äänestyksestä. Euroopan kansalaisia edustava parlamentti halusi lisätä urheilutapahtumien järjestäjille oman tekijänoikeutensa. Jopa me pseudojuristit ymmärrämme, että nyt liikutaan hyvin kaukana tekijänoikeuksien perusperiaatteista.

Ehkä se, että fanien stadionilla ottamat videot päätyvät suodatuksiin on kulttuurisesti arvokasta. Kun Euroopasta sammuu valot, futismatsit voi aina kuunnella paristoradiosta.

 




Anna Storm, @AnnaStormy

Johtava asiantuntija, viestintä ja yhteiskuntasuhteet

 

Kirjoittaja on taiteen ja teknologian ystävä.

Kirjoitus on mukana Teknologiateollisuuden syyskuun uutiskirjeessä.

 

Kommentit (0)