Minna Helle

Ei pidetä äitejä kotona

Suomessa kannetaan huolta alhaisesta syntyvyydestä. Huoli on aiheellinen. Tarvitsemme lisää veronmaksajia niin kotimaasta kuin ulkomailta, jotta hyvinvointipalvelut ja eläkkeet voidaan tulevaisuudessa rahoittaa. Tarvitsemme enemmän työperäistä maahanmuuttoa, korkeampaa syntyvyyttä sekä parempaa työllisyysastetta.

Yhtälö on työelämän tasa-arvon ja työllisyyden näkökulmasta mielenkiintoinen. Naisten pitäisi synnyttää lisää lapsia, mutta samalla naisia tarvitaan työelämässä. Molempiin haasteisiin tarjotaan poliittisessa keskustelussa vastaukseksi perhevapaauudistusta. Uudistus onkin lähes varmasti tulevan hallituksen agendalla. Miten yhtälö ratkaistaan?

Nykytila on työelämän tasa-arvon näkökulmasta karu.

Isät käyttävät vain murto-osan vanhempien jaettavissa olevista vanhempainvapaapäivistä. Perheistä 89 prosenttia käyttää kotihoidon tukea vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Kotiin jää tällöin käytännössä aina äiti. Pitkät poissaolot työelämästä ovat haitallisia naisten palkka- ja urakehitykselle. Myös naisten eläkkeet jäävät poissaolojen takia pienemmiksi.

Vaalikeskusteluissa on puhuttu myös palkkatasa-arvosta. Keinoksi on esitetty muun muassa nykyistä suurempaa palkka-avoimuutta. Tämä on nurinkurista, sillä palkkaerojen perimmäisenä syynä on erittäin harvoin se, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksettaisiin eri tavoin. Esimerkiksi teknologiateollisuuden työntekijöillä tällaiset palkkaerot jäävät hyvin pieniksi. Erot syntyvät erilaisista tehtävistä.

Naisten pitkät perhevapaat vaikuttavat palkkaeroihin merkittävästi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt, että enintään kaksi vuotta perhevapaalla olleet äidit ansaitsevat heti työmarkkinoille paluun jälkeen noin 8–11 prosenttia vähemmän kuin lapsettomat naiset. Jos äidin työkatkos on ollut tätä pidempi, palkkamenetys on huomattavasti suurempi. Kolme vuotta tai kauemmin työmarkkinoilta poissa olleet äidit ansaitsevat välittömästi töihin paluun jälkeen lähes 19 prosenttia vähemmän kuin lapsettomat naiset.

Olinkin aika hämmästynyt, kun kuulin jokin aika sitten radiossa vaalimainoksen, jossa houkuteltiin äänestäjiä äitien mahdollisuudella olla kotona ”niin pitkään kuin haluaa”. Melkoinen karhunpalvelus palkkatasa-arvolle ja naisten työmarkkina-asemalle!

Teknologiateollisuudessa työskentelevistä peräti 85 prosenttia on miehiä. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen äitien ja isien kesken merkitsisi alan yrityksille lisää perhevapaiden käyttäjiä. Silti kannatamme tasaisempaa jakoa.

Ensinnäkin, tasaisempi jako on tärkein ja fiksuin keino parantaa työelämän tasa-arvoa. Toiseksi, naisten urakehityksen parantuminen hyödyttää myös työnantajia, sillä he tarvitsevat kaikkiin tehtäviin parhaat osaajat sukupuolesta riippumatta. Kolmanneksi, perhemyönteisyys on työnantajalle myös brändikysymys kilpailussa osaavasta työvoimasta.

Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaan käyttäjinä.

Isälle korvamerkitty kiintiö vanhempainvapaissa olisi paras keino vaikuttaa vapaiden tasaisempaan käyttöön.

On haihattelua sanoa, että perheiden pitää saada itse valita. Niin on nytkin, ja perheet tekevät samat valinnat kuin aina ennenkin: kotiin jää äiti. Jos siis haluamme muutosta, on muutettava myös keinoja. Perhevapaiden vahvempi kiintiöinti sekä kotihoidontuen lyhentäminen tukisivat työelämän tasa-arvoa ja työllisyyttä.

Entä sitten perhevapaiden vaikutus lapsien syntymiseen? En usko, että pienenevien perhekokojen trendi kääntyy toiseksi pitämällä kiinni nykyisestä traditiosta, jossa äidit jäävät kotiin. Kelloa ei pidä eikä voi siirtää taaksepäin.

Perhevapaan joustavalla rytmittämisellä vanhempien kesken sen sijaan on merkitystä. Työn ja perheen yhtälö toimii vain, jos lapsiperheiden arki sujuu. Kattavalla ja laadukkaalla perhepäivähoidolla sekä työpaikkojen käytännöillä on tässä myös todella iso rooli.

Työpaikoilla tarvitaan perhemyönteistä puhetta ja käytäntöjä, jotta kaikki – niin isät kuin äiditkin – pitävät työn ja perheen yhdistämistä mahdollisimman helppona. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on vastikään selvittänyt pk-yritysten näkemyksiä työn ja perheen yhteensovittamisesta. Kävi ilmi, että yli 70 % pk-yrityksistä on huolissaan syntyvyyden laskusta. Peräti noin 90 prosenttia pk-yrityksistä on jo edistänyt työn ja perheen yhteensovittamista joustavilla työajoilla.

Työtä perhemyönteisten käytäntöjen edistämiseksi on tärkeää jatkaa kaikenkokoisissa yrityksissä. EK onkin käynnistänyt kampanjan, jossa haastetaan työnantajia etsimään työn ja perheen yhteensovittamista tukevia ratkaisuja, jokaisen työpaikan omista lähtökohdista käsin.



Minna Helle

Työmarkkinajohtaja, Teknologiateollisuus ry 

 

 

Kommentit (0)