Brysselissä pelätään, että kiertotalouskehitys tyssää tähän vaalikauteen – ”Joudumme taas aloittamaan nollasta ja siihen meillä ei ole varaa”

MustRead
EU-vertailu paljastaa, että Suomi ei olekaan niin huippu kiertotaloudessa kuin hehkutetaan. Kiertotalous on noussut voimalla EU-agendalle tällä vaalikaudella, mutta asiantuntijat muistuttavat, että olemme aivan alussa. Eurooppalainen kiertotalouspolitiikka herättää myös kritiikkiä ja epäluuloja.

Teksti: Heli Satuli/MustRead

Päättäjät tykkäävät puhua kiertotaloudesta. Se ei ole ihme. Kiertotalous lupaa kaikkea hyvää kaikille — taloudelle, työllisyydelle ja ympäristölle. Näin luonnehtii Hollannin vihreitä eli GroenLinksiä edustava europarlamentaarikko ja entinen ilmastotutkija Bas Eickhout.

Kiertotalouteen siirtymisellä voitaisiin kattaa puolet päästövähennyksistä, jotka tarvitaan Pariisin ilmastosopimuksessa vuodelle 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Euroopan parlamentin raportin mukaan kiertotalous voisi luoda vuoteen 2030 mennessä jopa kolme miljoonaa uutta työpaikkaa jäsenmaihin. Neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentäminen 20 prosentilla puolestaan nostaisi EU:n BKT:tä 3 prosenttia, kilpailukyvyn kasvusta puhumattakaan.

Ei Euroopan yksinoikeus

Eickhout on vastannut tällä vaalikaudella monen keskeisen EU:n ympäristölain sorvaamisesta. Hänen mukaansa EU:ssa on ollut jo pitkään kiertotalouden suhteen paljon ”putkessa”. Asiasta puhuttiin jo 2010, mutta mitään ei tapahtunut edellisen komission kaudella. Nykyinen komissio joutui aloittamaan työnsä nollasta.

”Puolet kaudesta meni hukkaan, koska Jyrki Katainen komissaarikollegoineen ei tajunnut, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Tämä ei saa toistua uuden komission kanssa”, toteaa Eickhout, joka on Euroopan vihreiden toinen kärkiehdokas komission seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Nyt hollantilainen pelkää, että kiertotalous jää yhden kauden trendiksi.

”Keskustelemme yhä 5 vuoden päästä kivoista suunnitelmista, jotka ovat siellä ’putkessa'”.

Siihen Euroopalla ei hänen mukaansa ole varaa.

”Kiertotalous ei ole mikään eurooppalainen yksinoikeus. Emme voi enää menettää montaa vuotta tai maailma menee lopullisesti ohitse. Konkreettisia tuloksia pitää saada aikaan ja nopeasti.”

Mikä kiertotalous?

Kiertotaloudessa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Tavoitteena on suunnitella ja valmistaa tuotteet siten, että ne pysyvät käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään. Talouskasvu ei ole näin riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta.

Esimerkiksi valaistusta tai kokolattiamattoja myydään palveluna. Siirtyminen kiertotalouteen edellyttää muutoksia koko arvoketjussa tuotteen suunnittelusta uusiin liiketoiminta- ja markkinointimalleihin sekä kulutuskäyttäytymiseen. Nimestään huolimatta kiertotalous ei siis ole erillinen talous, vaan monialainen ja mittava muutos toimintatavoissa.

Lähde: Sitra ja ympäristöministeriö

Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman johtava asiantuntija Ernesto Hartikainen muistuttaa, että EU:ssa on saatu paljon aikaan tällä vaalikaudella. Komissio julkisti joulukuussa 2015 kiertotalouspaketin ja sitten vielä toisen kasan aloitteita, joka sisälsi muun muassa muovistrategian. Kaikki toimintasuunnitelmaan kuuluvat 54 toimenpidettä on komission mukaan nyt joko toteutettu tai niitä toteutetaan parhaillaan.

Paketit sisälsivät Hartikaisen mukaan hyviä edistysaskeleita muovin, jätteenkäsittelyn ja kierrätyksen osalta. Alan tutkimus- ja kehitystoiminta on sekin saanut lisää tukea tällä kaudella. Eniten julkisuudessa on puhuttu muovistrategiasta, jonka tavoitteena tehdä kiertotalouden periaatteiden mukaisesta suunnittelusta, käytöstä, uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä osa muovialan arvoketjuja. Kertakäyttöisten muovituotteiden käyttökielto astuu voimaan vuonna 2021 ja vuoteen 2030 mennessä kaikkien muovipakkausten on määrä olla uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä.

”Tärkeintä on, että kiertotalous nähdään vihdoin laajana ja keskeisenä kokonaisuutena talouden, työllisyyden ja kilpailukyvyn näkökulmasta — ei pelkkänä ympäristökysymyksenä”, summaa Hartikainen.

Asiasta on vastannut komissiossa Katainen, jonka salkussa on taloutta ja kasvupolitiikkaa. Komissio onkin painottanut, että kiertotalous on EU:n teollisuusstrategian ilmastojalka.

”Ei ole kiertotaloutta, jos voittoa ei tule jostain”, kiteytti Katainen maaliskuussa Brysselissä järjestetyssä kiertotalousseminaarissa.

Irti jätelähtöisyydestä

”Mutta totuus on, että olemme ihan alussa kiertotalouden kanssa”, huomauttaa Hartikainen.

Kaikki isot rakenteelliset ja systeemiset uudistukset on tekemättä. Samoin puuttuu selvä näyttö siitä, että Euroopassa todella ollaan siirtymässä kiertotalouteen: päästöt jatkavat yhä kasvuaan, ilmastonmuutos etenee ja Euroopan kilpailukyky huononee.

”Vaikka komissio puheissaan painottaa, että kiertotalous on taloudellinen kysymys, käytännön toimet ovat keskittyneet jätteiden käsittelyyn ja kierrätyksen tehostamiseen. Päästöjen ja kaiken hukan vähentäminen loistavat poissaolollaan. Nyt tästä jätelähtöisyydestä on päästävä eroon”, toteaa Hartikainen.

Samoin puuttuu kytkentä kiertotalouden ja ilmastonmuutoksen torjunnan väliltä.

Esimerkiksi päästöille on Sitran asiantuntijan mukaan määriteltävä riittävän korkea hinta, joka ohjaa taloudellista toimintaa ja sitä kautta vauhdittaa tehokkaasti kiertotaloutta.

Luvassa lisää kahvinkeitinotsikoita?

Europarlamentaarikko Eickhoutin mukaan tärkeintä on nyt saada työlle nopeasti jatkoa.

”Istuvan komission on annettava seuraavalle komissiolle toimintasuunnitelma, mihin sen on tartuttava.”

Eickhout nostaa esimerkiksi ekosuunnittelu- eli ecodesign-direktiivin.

Nykyinen ekosuunnitteludirektiivi kattaa vain laitteiden energiatehokkuuden. Komissio on ollut haluton laajentamaan sitä, koska ihmiset syyttäisivät EU:n puuttuvan pieniin asioihin.

”Tulee taas niitä ’EU kieltää kahvinkeittimet’ -otsikoita,” Eickhout hymähtää.

Ekosuunnittelussa ei kuitenkaan ole kyse pienestä asiasta. Pelkästään energiatehokkaat imurit säästävät vuodessa neljän hiilivoimalan verran energiaa Euroopassa.

”Komissio on luvannut, että se tulee esittämään vielä tänä keväänä, että ekodesign-direktiivi laajennetaan koskemaan kaikki aloja. Olen toiveikas, että tässä päästään eteenpäin”, toteaa Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa vaikuttava kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Jos laajennus toteutuu, se tarkoittaisi että kaikkien Euroopassa myytävien tuotteiden on oltava paranneltavia, helposti korjattavia, uudelleen käytettäviä ja niiden materiaalien viime kädessä kierrätettäviä. Pietikäisen mukaan tuotteet päätyvät tällä hetkellä aivan liian nopeasti “penkkaan tai polttoon”. Yksi murheenkryyni ovat tulostimet. Halvempien tulostimien kohdalla uusi tulostin maksaa usein vähemmän kuin mustepatruunan hankinta vanhaan.

Viimeisten 50 vuoden aikana luonnonvarojen käyttö on kolminkertaistunut, huomauttaa europarlamentaarikko Bas Eickhout.

Uuden komission pitkä tehtävälista

Elinkeinoelämä puolestaan vaatii komissiota keskittymään markkinoiden luomiseen kierrätys- ja uusiomateriaaleille. Nämä markkinat on valtaosassa sektoreita aivan alkutekijöissään. Ei ole sen paremmin kysyntää kuin tarjontaakaan, ja usein kierrätettyjen materiaalien käyttäminen on jopa neitseellisiä kalliimpaa.

Eickhoutin mukaan tähän on puututtava muun muassa verotuksella.

”Ongelmana on, että verotuspäätökset vaativat EU:ssa jäsenmaiden yksimielisyyden. Tulosten saaminen on siis todella vaikeaa.”

Mutta niitä tuloksia on saatava. Entinen ilmastotutkija Eickhout huomauttaa, että viimeisten 50 vuoden aikana luonnonvarojen käyttö on kolminkertaistunut.

Pietikäisen mukaan kiertotalouden periaatteet olisi saatava ankkuroitua mukaan kaikkeen EU-lainsäädäntöön. Hän peräänkuuluttaa myös monitorointia ja mittausta. EU:n uudelle kiertotalouden seuranta-alustalle on varmistettava riittävät resurssit.

”Jos meillä ei ole käytössä mittareita, emme tiedä, teemmekö oikeita asioita ja kehitymmekö aidosti. Mittarit ja standardit ovat kaiken perusta.”

Tärkeä panostamisen paikka ovat myös julkiset hankinnat. Niissä liikkuu vuositasolla huimat kaksi biljoonaa euroa. Pietikäisen mukaan jäsenmaat on velvoitettava suosimaan julkisissa hankinnoissa kiertotalouden mukaisia ratkaisuja.

”Näin saamme boostattua kysyntäpuolta tehokkaasti ja kiertotalousmallin mukaisesta toiminnasta tulee nopeammin se uusi normaali.”

Isoja muutoksia saataisiin aikaiseksi myös laajentamalla käyttäjävastuuta. Nyt tuote siirtyy valmistajalta ensin kuluttajan ja lopulta yhteiskunnan vastuulle jätteeksi.

”Jos vastuu tuotteesta siirtyisi käytön jälkeen taas sen valmistaneelle taholle, tämä muuttaisi kaiken”, uskoo Pietikäinen.

Viime viikolla parlamentti, komissio ja jäsenmaat sopivat uusista säännöistä, joilla vahvistetaan finanssialan toimijoiden velvollisuutta huomioida sijoituksiin liittyvät ympäristöriskit systemaattisesti sijoituspäätöksissään ja kertoa riskeistä sijoittajalle.

”Tämä on hyvä alku, mutta uuden komission on käytävä koko finanssijärjestelmä läpi, että saamme kannustimet oikein tukemaan kiertotaloutta ja ilmaston kannalta järkeviä sijoituksia”, vaatii Pietikäinen, joka toimi EPP-ryhmän pääneuvottelija kestävän rahoituksen lakipaketin aloitteissa.

Lisää roskaduuneja?

Kiertotalous herättää kuitenkin myös kriittisiä äänenpainoja. Moni kyseenalaistaa esimerkiksi sen todelliset mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja, etenkin laadukkaita sellaisia.

Komission tilaston mukaan kiertotalouden parissa työskentelee Euroopassa noin neljä miljoonaa ihmistä. Luku on kasvanut vuodesta 2012 kuusi prosenttia. Kolme neljäsosaa näistä työpaikoista on huolto- ja korjausalalla, tehtävälistauksesta löytyy niin lentokonemekaanikkoja kuin suutareitakin. Alan ammattilaiset auttavat pitämään tavarat kierrossa ja vähentävät jätettä, mutta näissä ammateissa työpaikkojen määrä ei ole kasvanut. Eniten kasvaa jätteidenkäsittelyala. Tämän sektorin työvoiman määrä on lisääntynyt 2000-luvulla 36 prosenttia ja se työllistää jo yli miljoona ihmistä.

”Kaiken innostuksen keskellä unohtuu, millaisia työpaikkoja kiertotalous luo. EU:ssa ei ole keskusteltu uusien työpaikkojen laadusta tai siitä, mitä siirtyminen kiertotalouteen tarkoittaa taitovaatimusten ja työn uudelleensijoittumisen kannalta”, todetaan Euroopan julkisen sektorin työntekijöitä edustavan Epsun raportissa.

Raportin mukaan valtaosa kiertotalouteen syntyvistä työpaikoista on huonosti palkattuja, alhaisen koulutustason töitä. Työolosuhteet ovat meluisia ja haisevia sekä työtehtävät monotonisia ja niitä tekevät pääosin maahanmuuttajat.

Teollisuustyöntekijöitä edustavan IndustryAllin pääsihteeri Luc Trianglen mukaan nyt on kiire varmistaa, että kiertotalouden takia menetettävät työpaikat korvataan laadullisesti hyvillä, uusilla työpaikoilla koko arvoketjun osalta.

”Tämän asian eteen ei tehdä mitään. Kaikille työntekijöille, jotka menettävät työpaikkansa on turvattava inhimillinen siirtymä”, Triangle painottaa.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan kiertotalouden periaatteet ankkuroitava kaikkeen sääntelyyn sekä jäsenmaiden julkisiin hankintoihin.

Kaikki välttämätöntä saada mukaan

Pietikäinen ei raportin synkkää analyysiä allekirjoita.

”Tutkimukset osoittavat, että työelämän laatu päinvastoin paranee.”

Kiertotaloudessa entinen roskakuski toimii materiaalien logistiikassa. Entinen ”pelkkä korjaaja” on arvostettu tuotteiden parantaja ja niiden eliniän ja arvon kasvattaja. Autopurkaamot nousevat ketjun keskeisiksi solmuiksi. Niissä huolehditaan, että akut päätyvät uudelleenkäytettäviksi ja istuinten fyllingit takaisin valmistajille.

Iso osa työpaikoista syntyy asiantuntemusta ja kädentaitoja vaativiin korkean lisäarvon tehtäviin, mutta paljon myös palvelualalle. Ihmisten lisäkoulutus on Pietikäisen mukaan välttämätöntä ja iso haaste, mutta kokonaisuutena työelämän laatu, työtehtävien mielekkyys ja samoin palkkaus paranevat.

IndustryAllin pääsihteerin mukaan toinen iso kysymys kuuluu, miten me saamme kaikki mukaan. Muutoksen on tapahduttava rakenteissa ja käytöksessä kaikilla tasoilla: EU:ssa, kansallisesti, alueellisesti, yrityksissä ja yksilötasolla. Tämä on edellytys, jotta voimme siirtyä kiertotalousmallin mukaiseen yhteiskuntaan.

”Ihmiset on saatava vakuuttuneiksi siitä, että kiertotalous ei ole jotain, mitä Brysselin herrat pakkosyöttävät, vaan se on välttämättömyys heidän oman kotiseutunsa kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille”, linjaa Triangle.

Suomi, sittenkin perässähiihtäjä?

Suomen asema kiertotalouden kärkimaana on sekin kyseenalaistettu. European Policy Centre (EPC) -ajatuspajan raportin mukaan Suomi keskittyy liikaa biotalouteen ja cleantechiin.

”Se on toki ymmärrettävää Suomen vahvuuksia ajatellen, mutta se ei riitä. Siirtyminen kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista otetta”, raportissa todetaan. Sellainen Suomesta toistaiseksi puuttuu.

Suomi yltää Eurostatin tilastoihin perustuvassa EU-maiden kiertotalousvertailussa vasta sijalle 22. Jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen osalta Suomi EU-keskiarvon alapuolella. Esimerkiksi pakkausmateriaaleista kierrätetään Suomessa vain 64,7 prosenttia, kun luku on monessa EU-maassa yli 80 prosenttia.

Puupakkauksista kierrätetään vain 14 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 40 prosenttia. Muovin kierrätyksen suhteen Suomen prosenttiosuudet ovat samoin EU:n heikoimpien joukossa.

Sitran Hartikainen huomauttaa, että osasyynä huonoon kierrätysasteeseen on Pohjoismaiden ratkaisu polttaa jäte polttolaitoksissa.

Mutta EPC:n raportin madonluvut sen kun jatkuvat. Olemme reilusti EU:n keskiarvon alapuolella myös vertailtaessa, paljonko neitseellisiä materiaaleja korvataan uusiomateriaaleilla. Raportti penää luomaan kysyntää palveluliiketoiminnalle sekä uusio- ja kierrätystoiminnalle.

EPC:n kestävän kehityksen tutkija Marco Giuli löytää kuitenkin myös paljon valopilkkuja. Suomi loistaa jakamistaloudessa, yksityisten kiertotalousinvestointien määrässä ja innovaatioissa. Suomalaiset yritykset panostavat muita eurooppalaisia enemmän tuotteiden korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen. Eurooppalaisten pk-yritysten mielestä Suomi on myös Euroopan kolmanneksi paras maa kiertotalousalan liiketoiminnalle Ruotsin ja Britannian jälkeen.

Miksi Suomi on taas hiljaa?

”Hallituksen tavoite nostaa Suomi maailman johtavaksi kiertotalousmaaksi vuoteen 2025 mennessä on esikuvallinen koko Euroopalle”, vahvistaa Giuli.

Tutkija ehdottaa, että Suomi luopuisi kiertotalouskehityksen kannalta haitallisista tukiaisista ja pohtisi verotuksellisia keinoja kannustimien luomiseen sekä valjastaisi mukaan julkisten hankintojen markkinat.

Hartikainen visioi, että Suomessa voidaan luoda referenssimarkkinat, joilla yritykset pystyvät kehittämään ratkaisujaan, testaamaan tuotteitaan ja palveluitaan ja ponnistamaan kasvuun. Koska se on varmaa, että toimiville kiertotalousratkaisuille on globaalia kysyntää.

”Ei kiertotalous etene Suomessakaan, jos se jää vain nuorten kaupunkilaisten kokeiluksi”, muistuttaa Hartikainen.

Yhtä asiaa Giuli ihmettelee.

”Miksi Suomi on todella näkymätön kiertotalousasioissa EU:ssa? Esimerkiksi muovistrategian ja kertakäyttömuovidirektiivin käsittelyssä Suomi oli hiljaa, vaikka sääntelyllä on suora vaikutus biotalouden tulevaisuuteen.”

Samaa mieltä on Sitran Hartikainen.

”Suomella on nyt aitiopaikka edistää kiertotalousasioita EU-puheenjohtajuuskaudella. Me olemme jo profiloituneet kiertotalouden edelläkävijöiksi ja se pitää hyödyntää. Sitä meiltä myös odotetaan.”

 

Missä EU-maissa talous kiertää parhaiten?

Valtion sijoitus

Yhdys­­kunta­­jätettä (hlöä kohti vuodessa)

Kierrätys­­aste

Materi­­aalien uusio­­käyttö­­aste

Kierto­­talouteen liittyvät patentit (vuodesta 2000)

Inves­toinnit kierto­­talous­­sektoreihin, miljoonaa euroa

1. Saksa

627 kg

66 %

11 %

1260

28,7

2. Britannia

483 kg

44 %

15 %

292

31,0

3. Ranska

511 kg

42 %

18 %

542

21,3

4. Tšekin tasavalta

339 kg

32 %

7 %

72

5. Italia

497 kg

45 %

19 %

294

17,8

14. Ruotsi

443 kg

49 %

7 %

49

4,1

22. Suomi

504 kg

42 %

7 %

111

2,0

Lähde: Eurostat



Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.

Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä.

Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä. 

Jutun pääkuva: Euroopan komission kuvapalvelu