"Ilmastokriisin ratkaisu ei onnistu, jos ihmisten huolia ei kuunnella" – Elina Bardram neuvottelee 500 miljoonan ihmisen puolesta

MustRead
Kansainvälisissä ilmastoneuvottelupöydissä EU:ta viimeiset viisi vuotta edustanut Elina Bardram vaatii päättäjiä ottamaan ihmisten huolet tosissaan. Muutoin tuloksena on entistä pahempi yhteiskunnan kahtiajako ja ennen kaikkea tappio ilmastotaistelussa.

Heli Satuli/MustRead 

 

Euroopan on kiristettävä tahtia

  • Elina Bardram toimii komission ilmastopääosaston yksikönpäällikkönä ja neuvottelee yli 500 miljoonan ihmisen puolesta siitä, miten globaali ilmastokriisi ratkaistaan.
  • Ilmastoasiat ovat vuosikymmenessä nousseet EU-päätöksenteon ytimeen. Kyse ei ole enää pelkästä ilmastosta vaan globaalista radikaalista talousreformista ja yhteiskunnan muutoksesta.
  • Luonnon hälytyskellot soivat entistä kovempaa ja ihmisten ilmastoahdistus ja liikehdintä vain kasvaa tulevaisuudessa. Tietynlaiselle ilmastohysterialle on Bardramin mukaan paikkansa, mutta yhteiskunnat jakautuvat kahtia entistä pahemmin, jos päättäjät eivät kuuntele ihmisten huolia. Samoin syvenee kuilu itäisen ja läntisen Euroopan välillä.
  • Päättäjät eivät saa ihmisten tukea välttämättömälle muutokselle, jos ihmiset kokevat, että ilmastopolitiikka sanellaan heidän yläpuoleltaan ja heitä ei kuunnella.
  • Bardram varoittaa, että populismi ja itsekkyys vain lisääntyvät, jos EU:lla ja jäsenmailla ei ole tarjota konkreettisia toimintamalleja ja mielekkäitä vaihtoehtoja uusien työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi. Nyt tarvitaan avointa ja osallistavaa kansalaiskeskustelua.
  • EU:n on Bardramin mukaan tärkeä jatkaa samalla kunnianhimoisella linjalla. Jos EU ei kiristä tahtia, asema ilmastojohtajana on mennyttä.
  • Suomi yrittää EU-puheenjohtajamaana saada jäsenmaat sitoutumaan tämän syksyn aikana ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.
  • EU:lla on muskeleita painostaa muuta maailmaa mukaan. EU:n sisäisesti sen sijaan kehitettävää löytyy. Bardram uskoo, että ilmastoasioiden kokonaisvaltaisuus tulee syventymään uudella komission kaudella.
  • Entistä tiukemman ilmastopolitiikan puolesta puhuvat myös komission uuden puheenjohtajan Ursula von der Leyenin linjaukset uusista päästöleikkauksista ja “vihreästä diilistä”.

 

Työtä, jolla on merkitystä. Sellaista me kaikki haluamme tehdä. Merkityksellinen työ saa ihmisen tuntemaan, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Se motivoi, tukee hyvinvointia ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.

On vaikea keksiä merkityksellisempää työtä kuin neuvotella yli 500 miljoonan ihmisen puolesta siitä, miten globaali ilmastokriisi ratkaistaan. Sitä tekee työkseen suomalainen Elina Bardram.

Pehmeä teema vaalealle skandille

Bardram on Euroopan komission ilmastopääosaston yksikönpäällikkö ja vastaa kansainvälisistä suhteista ilmastopolitiikassa. Yli 15 vuotta EU:n ilmastopolitiikan parissa työskennelleen Bardramin mukaan on ollut samalla upeaa ja rankkaa olla mukana, kun EU on onnistunut saavuttamaan globaalin johtoaseman ilmastopolitiikassa ja sitouttamaan kansainväliset strategiset kumppanit mukaan.

”Ilmastonmuutos on yksi merkittävimpiä maailmanhistorian haasteita kautta aikojen. Meidän kansainvälisissä neuvottelupöydissä päättämät asiat vaikuttavat ilmastoon jo lastemme eliniän aikana”, huomauttaa Bardram työhuoneellaan Brysselissä.

Viime vuosina Bardram ei ole juuri työhuoneellaan ehtinyt istua. Hänet tunnetaan Brysselissä erinomaisena asiaosaajana ja taitavana verkottujana. ”Bardram osaa junailla vaikeat tilanteet” , kommentoi eräs virkamies. Toisen mukaan hän on nainen, jolta komissaarit kysyvät neuvoa.

Taitoa ratkoa ylitsepääsemättömän vaikeita tilanteita on testattu useaan otteeseen.

Bardram on toiminut unionin delegaation vetäjänä muun muassa Liman, Pariisin, Marrakechin ja Katowichin kansainvälisissä ilmastokokouksissa. Tiukkoina hetkinä Bardram sanoo ajattelevansa kolmea lastaan ja myöntää, että hänessä on kyllä maailmanpelastajan vikaa.

Hän päätyi komissioon 2000-luvun alussa työskenneltyään ensin liikkeenjohdon konsulttina Suomessa ja YK:n palveluksessa Nigeriassa. Silloin ilmastoasiat eivät vielä olleet EU-päättäjien työn ytimessä.

”Kun aloitin ulkosuhteiden pääosastolla, minulle annettiin vastuulle ilmastoasiat. Siihen aikaan ilmasto- ja ympäristöasiat nähtiin pehmeinä, vihreinä teemoina, jotka sopivat hyvin nuorille pohjoismaalaisille naisille”, hymähtää Bardram.

Viime vuoden lopussa Puolan Katowicessa järjestetyssä ilmastokokouksessa Bardramin vieressä istui EU:n ilmastokomissaari Miguel Aries Cañete.

Pariisin kahden viikon maraton

Nyt tilanne on tunnetusti täysin toinen. Siksi kuvittelisi, että ilmastoasioiden pääosasto majailisi EU-instituutioalueen paraatipaikalla. Vaan ei – yksikönpäällikkö Bardram tiimeineen istuu brysseliläisessä lähiössä pitkän metromatkan päässä EU-kortteleista.

Henkisesti ilmastoasiat sen sijaan ovat paaluttaneet paikkansa EU:n kovassa ytimessä.

”Tässä ei ole kyse pelkästä ilmastosta vaan globaalista talouden muutoshallinnasta. Ilmastoasiat eivät ole enää vain nuorten skandinaavisten naisten asioita vaan niistä on tullut kovaa politiikkaa sen kaikilla tasoilla”, kiteyttää Bardram.

Yhtenä uran toistaiseksi merkittävimmistä hetkistä hän pitää Pariisin ilmastokokousta vuonna 2015. Eikä ihme.

Kuka Elina Bardram?

Euroopan komission ilmastopääosaston kansainvälisen yksikön päällikkö

Komissiossa vuodesta 2003, aiemmin liikkeenjohdon konsulttina Suomessa ja YK:n

palveluksessa Nigeriassa.

Koulutukseltaan taloustieteen tohtori

Asuu Brysselissä

Naimisissa, kolme lasta

Suosii arjen ilmastotekoja.

 

”Se oli kuin kahden viikon maraton. Siinä ehdittiin käydä koko tunnekirjo läpi.”

Bardram johti paitsi komission yli 50 neuvottelijan ryhmää, myös koordinoi useiden satojen neuvottelijoiden työtä ja kävi kahdenvälisiä neuvotteluita eri maiden kanssa. Rupeama oli rankka myös siksi, että tiimi valvoi koko ajan.

”Toisella neuvotteluviikolla nukuimme pari tuntia yössä maksimissaan. Neuvottelutiloissa oli nukkumahuoneet, joissa saattoi tauoilla puoli tuntia käydä sulkemassa silmänsä”, muistelee Bardram.

Urakka kannatti. Pariisin ilmastosopimus saatiin maaliin. Sopimuksessa maat sitoutuivat tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkivät toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Sopimus ei sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita vaan osapuolet sitoutuvat sopimuksessa valmistelemaan ja saavuttamaan kansalliset päästövähennysstrategiat.

”Upea hetki oli myös se, kun EU kykeni tuomaan Pariisin ilmastosopimuksen voimaan ennätysnopeasti, alle vuosi sopimuksen solmimisen jälkeen”, kertaa Bardram.

Ilo uhkasi kuitenkin jäädä lyhyeksi, kun Yhdysvaltojen presidentiksi valittiin Donald Trump. Marokon Marrakeshin ilmastokonferenssi järjestettiin Yhdysvaltojen vaalien jälkeen. Kokouksessa vallitsi Bardramin mukaan valtava pettymyksen ilmapiiri. Pariisin ilmastosopimuksen eteen oli tehty tosissaan töitä ja nyt se oli tipalla romahtaa.

”En ikinä unohda, miten pystyimme EU:n neuvottelutiimin kanssa tuomaan takaisin uskon prosessiin.”

Ihmisten ilmastoahdistus vain kasvaa

Mutta Pariisin ilmastosopimus ei riitä. Sopimuksen nykyiset lupaukset päästöjen leikkauksista eivät pysäytä ilmaston lämpenemistä edes kahteen asteeseen. YK:n ilmastopaneelin mukaan kahden asteen maailmassa päästöt saavat olla 40 gigatonnia eli miljardia tonnia vuodessa. Pariisin lupauksilla päästöjä kertyy 55 gigatonnia

Samaan aikaan luonnon hälytyskellot soivat entistä kovempaa.

Vakavien luonnonkatastrofien määrä on kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä.

YK:n ympäristöohjelman tilaston mukaan viime vuonna raportoitiin ympäri maailman 850 kuolonuhreja vaatinutta ympäristökatastrofia. Niistä jokainen aiheutti miljoonaluokan tuhot.

Eniten ovat lisääntyneet hirmumyrskyt ja tulvat. Pelkästään hirmumyrskyjä koettiin viime vuonna enemmän kuin kaikkia ympäristökatastrofeja yhteensä vuonna 1989. Ilmastonmuutoksesta johtuvat ympäristökatastrofit pakottavat jo nyt ihmisiä pois kodeistaan enemmän kuin väkivaltaiset konfliktit.

Lisääntynyt kuumuus ja kuivuus on jo pakottanut muuttamaan toimintatapoja maataloudesta terveydenhuoltoon ja infraan. Esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa raidekiskot maalataan nykyisin valkoisiksi, jotta ne pysyisivät paremmin suorina kuumuudessa.

On Bardramin mukaan todennäköistä, että ilmastomuutoksen vaikutukset vahvistuvat lähivuosina. Kansainvälisten ilmastotutkijoiden mukaan kuluneen kesän ennätysmäisen kuuman heinäkuun lukemat ovat vuoteen 2040 mennessä ”normaaleja” eurooppalaisia kesälämpötiloja.

”On selvää, että ihmisten ilmastoahdistus vain kasvaa tulevaisuudessa. Poliittisille ratkaisuille ja konkreettiselle toiminnalle on nyt kova tilaus”, sanoo Bardram.

Britanniassa Extinction Rebellion – ryhmittymän mielenosoitukset tukkivat useiden viikkojen ajan Lontoon keskustan. Ryhmän tavoitteena on painostaa Britannian hallitusta pysäyttämään ilmastonmuutoksen ja alentamaan kasvihuonekaasujen päästöt nollaan vuoteen 2025 mennessä. Myös koululaiset ympäri Euroopan ovat menneet ilmastolakkoon, ja viikoittain jossain suurkaupungissa järjestetään ilmastomarsseja ja suurmielenosoituksia.

”Tietynlaiselle ilmastohysterialle on paikkansa, mutta ihmiset ärsyyntyvät, kun mielenilmaukset sekoittavat pitkäksi ajaksi heidän arkensa. Poliittinen huomio on taattu, mutta emme pääse eteenpäin, jos eri intressiryhmät ajautuvat vain toisiaan vastaan ilman aitoa keskustelua”, pohtii Bardram kasvavan liikehdinnän seurauksia.

Kansalaiskeskustelu avainroolissa

Yhteiskunnan kahtiajakautumisen uhka on ilmastopääneuvottelijan mukaan todellinen, elleivät päättäjät ole tarpeeksi herkkiä ihmisten huolille. Kahtiajakautuminen on käynnissä sekä yksittäisten maiden sisällä että EU-maiden välillä. Merkkinä tästä voidaan pitää viime keväisiä Euroopan parlamentin vaaleja.

Vihreä aalto pyyhkäisi läpi läntisen Euroopan. Vihreät lisäsivät kannatustaan muun muassa Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Irlannissa ja saivat vaalivoiton myös Suomessa. Saksassa maan nykyinen puolustusministeri, liittokansleri Angela Merkelin seuraajaksi povattu CDU:n puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer vaati hiljattain, että ilmastonmuutostaistelu on nostettava Saksassa hallituksen ykkösasiaksi.

Toisin on itäisessä Euroopassa. Unkarissa vihreät puolueet keräsivät EU-vaaleissa vaivaiset 2 prosenttia äänistä, monissa Itä-Euroopan maissa kannatus jäi alle prosenttiin. Yksi suurimmista syistä on raha: itäisten maiden äänestäjät joutuvat vaaliuurnilla valitsemaan leivän, ei ilmastoa. Minimipalkalla elävä bulgarialainen ei pysty ostamaan ympäristöllisesti kestävällä tavalla tuotettua ruokaa, jos se maksaa tuplasti enemmän.

”Huolet mikä monilla on, on aitoja. Emme onnistu saamaan ihmisten tukea välttämättömälle muutokselle, jos he kokevat, että ilmastopolitiikka sanellaan heidän yläpuoleltaan ja heitä ei kuunnella”, toteaa Bardram.

Bardram varoittaa, että populismi ja tietynlainen itsekkyys vain lisääntyvät, jos EU:lla ja jäsenmailla ei ole tarjota konkreettisia toimintamalleja ja mielekkäitä vaihtoehtoja esimerkiksi uusien työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Hiilikaivosta Puolassa ei voida sulkea ilman suunnitelmaa siitä, mihin ihmiset työllistyvät.

”Se, miten ilmastotoimet raamitetaan ja mikä on se kehys, missä ilmastokeskustelu käydään, on hirvittävän olennaista sille, onnistummeko.”

Bardram nostaa esimerkiksi Ranskan keltaliivit. Yksi heidän vihansa lähteistä oli presidentti Emmanuel Macronin lanseeraama polttoainevero. Vero nosti dieselin ja bensiinin hintaa portaittain ja viime syksynä dieselin hinta pomppasi lähes kymmenellä sentillä raakaöljyn hinnannousun vuoksi. Se oli monelle liikaa.

”Jos polttoainevero olisi esitetty osana isoa kokonaisuutta, eikä yksittäisenä aloitteena, se olisi luultavasti ollut paljon helpommin hyväksyttävä”, arvelee Bardram.

Bardramin mukaan on keskeistä, että ilmastodebatissa annetaan kaikille yhteiskuntaryhmille todenmukaista informaatiota ja ihmisiä aidosti kuunnellaan. Etenkin heitä, jotka kokevat joutuvansa syrjään ja häviävät, kun koko talousjärjestelmä muutetaan ilmaston kannalta kestäväksi. Joka maassa on löydettävä sopivat keskustelukanavat ja varmistettava, että keskustelu on avointa ja osallistavaa.

Kotimainen ilmastokeskustelu on Bardramin mielestä realistista ja pohdiskelevaa ilman absoluuttisia totuuksia.

”Kansalaiskeskustelu on avainroolissa, että päättäjät kuulevat ihmisten huolet ja löydämme toimivia kokonaisratkaisuja. Ilmastokriisin ratkaisussa on lopulta kyse radikaalista talousreformista ja yhteiskunnan muutoksesta”, painottaa Bardram.

Kansainvälinen yhteisö on pysynyt yhdessä ilmastotaistelussa Donald Trumpista huolimatta. Se antaa uskoa Bardramin mukaan tulevaan.

EU:n metodi kiinnostaa

Vuosien 1990 ja 2017 välillä EU:n kasvihuonepäästöt kutistuivat 22 prosenttia, vaikka talous kasvoi 58 prosenttia. Tämä kustannustehokas siirtymä vähähiilitalouteen on huomattu ja monet isot taloudet ottavat Bardramin mukaan nyt mallia ”EU-metodista”.

”Muu maailma on jo mukana ilmastotalkoissa."

"Kiina kehittää uusiutuvaa energiaa vauhdilla ja on jo ohittanut EU:n esimerkiksi aurinkopaneelien tuottajana. Yhdysvalloissa satsataan sähköautoihin ja Intiassa tosissaan sekä tuuli- että aurinkovoimaan, sama koskee Afrikkaa”, Bardram luettelee.

Trendi on siis selvä, mutta vauhtia tarvitaan lisää. EU:n on Bardramin mukaan tärkeä jatkaa samalla kunnianhimoisella linjalla. Jos EU ei kiristä tahtia, asema ilmastojohtajana on mennyttä.

Komissio julkisti viime vuoden lopulla pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, joka viitoittaa polkuja EU:n ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

Visiopaperi esittää kahdeksan erilaista polkua kohti nettonollatavoitetta vuonna 2050. Siinä ei esitetä uusia toimia jäsenmaille, vaan se kuvaa eri sektoreilla vaadittavia muutoksia sekä mittavia investointeja, joita päästöjen nollaaminen edellyttää EU-tasolla.

Sitoutuminen hiilineutraaliin talouteen maksaisi saksalaisarvioiden mukaan nykyteknologialla vähintään 180 miljardia euroa vuodessa tästä eteenpäin. Bardram toivottaa asiantuntijoiden laskelmat tervetulleiksi.

Komission omat visiodokumentin lisäinvestointiarviot perustuvat Bardramin mukaan luotettaviin malleihin ja nykyteknologiaan. Kun EU:ssa käytetään nyt 2 prosenttia BKT:sta energiaan ja siihen liittyviin rakenteisiin, tulisi luku nostaa 2,8 prosenttiin eli 520–575 miljardiin euroon vuositasolla.

Suomi parrasvaloissa

Pallo on nyt jäsenmailla. EU:n nykyinen päästötavoite vuodelle 2050 tavoittelee 80–95 prosentin päästövähennystä. Lainsäädäntöä on sovittuna vuoteen 2030 asti ja komission arvion mukaan se vähentää siihen mennessä EU:n päästöjä 45 prosenttia. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ei kuitenkaan näillä luvuilla vielä saavuteta.

EU-maiden johtajat käsittelivät 2050-strategiaa kesäkuussa EU-huippukokouksessa. Tulos oli laiha. Osin siksi, että EU:n huippuvirkanimityssotku vei kaiken ajan ja ennen kaikkea siksi, että päätöksien puristamiseen vaadittua pakkoa ei ollut. Nykyisellään ainakin neljä itäistä EU-maata vastustaa sitoutumista hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

Kysymyksen siitä, saadaanko kaikki jäsenmaat sitoutumaan tavoitteeseen ja mihin vuoteen mennessä, Bardram väistää. Hän painottaa, että on EU-maiden oman edun mukaista, että unioni on edelläkävijä myös päästövähennysstrategioiden työstämisessä.

”Jäsenmaiden vahvan tuen saaminen on nyt kaikki kaikessa." 

"Jos asian sisäistäminen ja tuen saaminen vie aikaa, se aika on tarpeellinen. Takaraja on vuosi 2020, jolloin EU:n on toimitettava strategiansa YK:lle osana Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamista.”

EU-puheenjohtajamaana toimivan Suomen kärkitavoitteita on vahvistaa EU:n asemaa globaalina ilmastojohtajana.

”Suomella on nyt hieno tilaisuus puheenjohtajamaana vaikuttaa aikatauluun ja jättää nimensä EU:n historiankirjoihin”, Bardram muistuttaa.

Hän huomauttaa, että kaikilla johtavilla talouksilla on sama pitkän aikavälin ilmastostrategian tekemisen tarve. EU on maailman suurin talous ja jo moneen otteeseen osoittanut, että sillä on muskeleita kirittää muuta maailmaa tiukentamaan tavoitteitaan.

”Esimerkkinä meidän autoteollisuudelle asettamat päästöstandardit ovat jo nyt muuttaneet maailman koko autoteollisuuden toimintaa.”

Katseet ovat EU:ssa kiinnittyneet tänä syksynä puheenjohtajamaa Suomeen. Kuvassa Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.

Paljon syitä toiveikkuuteen

Mutta kansainvälinen tilanne on nyt vaikea, siitä ei pääse mihinkään. Eikä vähiten siksi, että USA on ilmoittanut irtisanoutuvansa Pariisin ilmastosopimuksesta. Bardram huomauttaa, että Trumpin linjauksista huolimatta Yhdysvalloissa on otettu viime aikoina osavaltiotasolla merkittäviä ilmastopoliittisia edistysaskeleita.

Lisäksi rapakon takana vaikuttaa monia ”ilmastojulkkiksia” ja ilmasto-myönteisiä yritysjohtajia, jotka muokkaavat julkista mielipidettä.

”Uskon, että tämä näkyy myös tulevissa presidentinvaaleissa.”

Bardramin mukaan se, miten kansainvälinen yhteisö on pysynyt yhdessä Trumpista huolimatta, antaa sekin uskoa tulevaan. Viime vuoden lopussa Puolan Katowicessa järjestetyssä ilmastokokouksessa päästiin sopuun viimeisistä ilmastosopimuksen kiistakysymyksistä ja sääntökirjasta, joka määrittelee Pariisin ilmastosopimuksen käytännön toteutuksen. 

Myös viime aikaisissa G20-maiden työryhmissä on pystytty systemaattisesti yhdessä viemään eteenpäin Pariisin sopimuksen sitoumuksia ja siirtymää kohti vähähiilitaloutta. G20-maat vastaavat yhdessä sentään yli 80 prosentista päästöjä.

”Kansainvälisellä tasolla en näe, miten EU olisi voinut tehdä enemmän. Käymme ilmastodiplomatiaa kaikilla tasoilla”, sanoo Bardram.

Katseet uudessa komissiossa

Sisäisesti sen sijaan kehitettävää löytyy. Bardram uskoo, että ilmastoasioiden kokonaisvaltaisuus tulee syventymään syksyllä alkavalla uudella komission kaudella. Yksi esimerkki on kehitysapu: Miten systemaattisesti EU voi kanavoida kehitysavun auttamaan kehitysmaita hyppäämään fossiilisen teollisuusvaiheen ylitse. Toinen tärkeä ulkopolitiikan alue on kauppasuhteet ja niiden muokkaaminen Pariisin sopimuksen mukaiseksi.

Kunnianhimon kasvun ja kokonaisvaltaisuuden puolesta puhuvat myös komission uudeksi puheenjohtajaksi kesällä valitun Ursula von der Leyenin linjaukset. Komission uusi luotsi haluaa tehdä EU:sta ensimmäisen ilmastoneutraaliin mantereen viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Hän haluaa myös tiukentaa EU:n nykyisiä päästöleikkaustavoitteita vähintään 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

”EU:n on painostettava kansainvälisissä neuvotteluissa muita isoja talouksia tiukentamaan tavoitetasoaan vuoteen 2021 mennessä”, saksalainen Von der Leyen linjasi valintansa jälkeen.

Hän on luvannut esittää myös ”vihreän diilin” eli eurooppalaisen ympäristölain, joka tekisi hiilineutraaliustavoitteesta oikeudellisesti sitovan. Von der Leyen aikoo lisäksi muuttaa Euroopan investointipankin osin ”ilmastopankiksi” ja esittää hiilitulleja EU:n ulkorajoille. Bardram ei niille lämpene. Ainakaan vielä.

”Hiilitullivaihtoehtoon liittyy monia juridisia ja käytännöllisiä komplikaatioita. Mikäli päätös tähän suuntaan joskus tehdään, päästökauppakiintiöt on mietittävä perustavasti uudelleen”.

Jos EU:n suunnitelmat toteutuvat lähitulevaisuudessa, Bardram saa jatkossakin kantaa kansainvälisissä neuvottelupöydissä ilmastojohtajan viittaa.

Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.



Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä.



Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä. 

Yläkuva: Elina Bardram keskittyy komissiossa jatkossa G20-maiden kahdenvälisiin suhteisiin ja vähähiilisiirtymän sisällyttämiseen kaikkeen EU:n ulkopolitiikkaan. Kuva: Euroopan komissio