MustRead: 8 komissaaria, 30 sirpaleista lakialoitetta – kunnianhimoinen tavoite digitaalisista sisämarkkinoista on hajoamassa murusiksi EU-koneistoon

MustRead
Digitaaliset sisämarkkinat voisivat olla yli 400 miljardin euron rahakone. Edistysaskeleita on otettu, mutta isot asiat ovat juuttuneet omiaan suojelevan etelän ja ketterän Pohjolan kiistelyyn. Euroopan on nyt päätettävä, mihin tehtävään se haluaa teknologian valjastaa.
Teksti: Heli Satuli/MustRead






Digitaaliset sisämarkkinat voisivat olla yli 400 miljardin euron rahakone. Edistysaskeleita on otettu, mutta isot asiat ovat juuttuneet omiaan suojelevan etelän ja ketterän Pohjolan kiistelyyn. Euroopan on nyt päätettävä, mihin tehtävään se haluaa teknologian valjastaa.

 

"Euroopassa yritysten on todella vaikeaa skaalata toimintaansa isommaksi niin nopeasti, että niillä olisi mahdollisuus menestyä, sanoo Digital Europen pääjohtaja Cecilia Bonefeld-Dahl. Kuva: Euroopan parlamentti

Loppu verkon vihapuheelle, 5G-verkon taajuuden harmonisointi ja sähköisten terveystietojen jakaminen. Vilkaisu Euroopan komission digitaalisten sisämarkkinoiden etusivulle paljastaa, että kyseessä on — katsojasta riippuen — hengästyttävän tai haukotuttavan iso kokonaisuus.

”Digitaalisista sisämarkkinoista vastaa kahdeksan eri komissaaria. Emme tiedä, kuka tai ketkä mistäkin lakialoitteesta vastaavat. Komissaarien linjaukset ovat usein myös ristiriitaisia”, kuvailee Euroopan parlamentin varapuhemies, sisämarkkinavaliokunnassa vuodesta 1994 vaikuttanut saksalainen europarlamentaarikko Evelyne Gebhardt.

Tilanne komission sisällä on virkamiesten mukaan vielä sekavampi kuin miltä ulospäin näyttää. Yksi kuvailee digiasioiden hallintoa ”täydeksi katastrofiksi”, jossa kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Toisen mukaan digisisämarkkinoista vastaavat komissaarit ovat istuvan komission suurimpia pettymyksiä  — ”he pystyvät sanomaan asiasta vain sen, mitä puhenuotteihin on kirjoitettu”.

Strategian ja käytännön kestämätön kuilu

EU:n sisämarkkinat juhlivat juuri 25-vuotissyntymäpäiväänsä. Ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus 28 jäsenmaan välillä on unionin menestystarina. Digitaalisilta markkinoilta yhteiset säännöt sen sijaan puuttuvat. Yritykset ja kuluttajat törmäävät 28 erilaiseen lainsäädäntöön.

Digitaalisten yhteismarkkinoiden potentiaali olisi valtava. Digitalous kasvaa Euroopassa seitsenkertaisella nopeudella offline-puoleen verrattuna. Yhtenäisen digitaaliseen sisämarkkinan luominen voisi synnyttää komission mukaan yli 3 miljoonaa työpaikkaa ja hyödyttäisi EU-alueen taloutta 415 miljardilla eurolla vuodessa. Summa on melkein puolet koko EU:n budjetista.

Tämä on ensimmäinen komissio, joka nosti digitaaliset asiat kokonaisuutena lainsäädäntöagendalle. Ensimmäinen, joka tajusi, että nykytilanteeseen on saatava muutos”, huomauttaa 35 000 digitoimialan yritystä edustavan DigitalEuropen pääjohtaja Cecilia Bonefeld-Dahl.

”Siitä on annettava heille tunnustus.”

”Näin kovaa poliittista painetta ei ole ollut koskaan”

Istuva komissio lupasi olla edeltäjiään poliittisempi. Brysselissä se näkyy nyt ennennäkemättömänä paineena saada lakiesitykset maaliin ennen vaalikauden loppua, jotta komissio voi sanoa, että se on saanut tuloksia aikaan.

”Näin kovaa painetta ei ole ennen ollut. Esitykset halutaan nuijia läpi hinnalla millä hyvänsä, sisällöstä ja lopputuloksesta välittämättä”, eräs virkamies kuvailee.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki. Komissio esitti 2016 lakipakettia tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisesta digiaikakaudelle sopivaksi. Nyt ongelmana on, että Youtuben ja Facebookin kaltaiset isot alustapalvelut hyödyntävät liiketoiminnassaan muiden tekemiä sisältöjä ilman, että ne maksavat niistä korvausta teosten luojille. Osa käyttäjistä puolestaan pelkää, että tekijänoikeuksien vahvistaminen rajoittaisi sananvapautta internetissä. Pahimmat kiistakysymykset ovat moneen suuntaan polarisoituneita.

”Käytimme viime kerralla neuvotteluissa 45 minuuttia yhdestä pilkun paikasta kiistelyyn. Se kertoo millainen tilanne on”, kommentoi direktiivistä parlamentissa vastaava Axel Voss.

Viikonloppuna jäsenmaat pääsivät yllättäen sopuun Romanian sorvaamasta kompromissiesityksestä. Tämän esityksen pohjalta yritetään nyt tiistaina ja keskiviikkona löytää lopullinen sopu direktiivistä trilogineuvotteluissa yhdessä parlamentin ja komission kanssa. Löytyykö sopu, on kuitenkin iso kysymysmerkki.

Brysselissä vallitseekin laaja yksimielisyys, että komission vuonna 2015 julkistama digitaalisten sisämarkkinoiden strategia on järkevä paketti. Tavoitteena on Eurooppa, jossa yritykset ja kuluttajat pääsevät rajoituksetta käsiksi digitaalisiin tavaroihin ja palveluihin joka jäsenmaassa, data liikkuu vapaasti ja toimintaympäristö mahdollistaa sekä kilpailun että innovoinnin.

Strategian julkistamisen jälkeen komissio on lyönyt pöytään 30 digitaalisia sisämarkkinoita käsittelevää ehdotusta. Komission tulostaulun mukaan pari kuukautta ennen kauden loppua niistä on hyväksytty puolet. Monimutkaiset esitykset kuten tekijänoikeuksien päivittäminen digiaikakaudelle ja ePrivacy ovat yhä jumissa.

Kuilu strategiapaperin ja lakiesitysten välillä on valtava.

”Sisältö irtosi murusiksi. Sääntelyesitykset ovat vain pistemäisiä, kapeita korjausliikkeitä”, kuvailee yksi EU-virkamies.

Viimeiset yhtenäisyyden rippeet ovat hajonneet esitysten käsittelyssä EU-koneistossa eri neuvostoissa ja valiokunnissa. Lopputuloksena komissiolla ei ole EU-päättäjien mukaan itselläkään kokonaiskuvaa, missä olemme nyt. Yksi esimerkki ovat sähköiset alustat. Kukaan Brysselissä ei tiedä, millainen alustatalouden yritysten toimintaympäristö on näiden lakiesitysten jälkeen. Saati, että yritykset itse tietäisivät.

Kukaan Brysselissä ei tiedä, millainen alustatalouden yritysten toimintaympäristö on näiden lakiesitysten jälkeen. Saati, että yritykset itse tietäisivät.

”Raskasta hakata päätään seinään”

Vikaa on kuitenkin vähintään yhtä paljon jäsenmaissa. Kuuluisasta palveludirektiivistä parlamentissa vastannut Gebhardt huomauttaa, että syvempi yhdentyminen on nyt kaikilla aloilla vaikeampaa kuin 25 vuotta sitten. Teknologian kehityksen lisäksi maahanmuutto, populismi, ilmastonmuutos ja turvallisuushuolet ovat sekoittaneet pakan. Maailmantalous on siirtynyt itään ja maailman huippuyritysten joukossa on entistä vähemmän eurooppalaisia toimijoita.

Kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että poliittinen omistajuus yhteisten sisämarkkinoiden kehittämiseen on olematonta. Jäsenmaat eivät ole viime vuosina päässeet sopuun yhteisestä sääntelystä, joka on huomattavasti vaatimattomampaa kuin esimerkiksi toistakymmentä vuotta sitten hyväksytty palveludirektiivi. Se avasi suuren osan EU:n palvelumarkkinoista kilpailulle.

Offline-sisämarkkinoiden puolella 12 lakialoitteesta vain 3 on valmiina. Vaikka jäsenmaat ymmärtävät, että digitaalisten sisämarkkinoiden tilanne on akuutti, sanoista ei ole sen helpompi päästä tekoihin.

”Jos pöydässä on Keski- tai Etelä-Euroopan valtion edustaja, hän haluaa säännellä kaikkea digitaalista maailmaa koskettavaa raskaasti”, kuvailee kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen.

Etenkin Saksa ja Ranska haluavat perustaa viranomaisia ja omia virastoja valvomaan digiasioita. Eurooppalaisia tai vähintään oman maan toimijoita on suojeltava Kiinasta ja Yhdysvalloista tulevilta jäteiltä rakentamalla digitaaliseen maailmaan muureja ja kieltoja.

”Tämä ajattelumalli on tuhoon tuomittu digitaalisessa maailmassa. Pohjoismaiden ja balttien on otettava digiasioissa itselleen lisää johtajuutta EU-tasolla, muuten emme pääse eteenpäin”, sanoo teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa vaikuttava Virkkunen.

Satoja uusia esteitä purettavana

Parlamentin alustataloutta ja digitaalisia sisämarkkinoita koskeneesta mietinnöstä vastannut Virkkunen myöntää, että on ”raskasta hakata päätään seinään” jokaisen lakialoitteen kohdalla.

”Mutta vesitettykin eurooppalainen kompromissi on parempi kuin 28 erilaista kansallista toimintaympäristöä. Tarvitsemme ne 500 miljoonan ihmisen markkinat”.

Virkkusen mielestä digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisongelmien syynä ei ole vain yhteisen tahtotilan puute.

”Nämä asiat ovat kaikille uusia ja vaikeita ja vyyhti on valtava. Siksi tulosten saaminen kestää.”

Offline- ja online-maailmassa on periaatteessa pädettävä samat säännöt, mutta digitaalisuus on tehnyt mahdolliseksi monia sellaisia palveluita, joita ei ennen ollut olemassakaan. Lisäksi moni paikallinen asia on verkon myötä noussut eurooppalaiseksi kysymykseksi.

Esimerkiksi taksisääntely on monessa maassa kuntakohtaista. Nyt Uberin kaltaiset kyytipalvelut vaativat yhteisiä eurooppalaisia pelisääntöjä. Sama koskee huoneenvuokrauslakeja. Tai lohkoketjuja. Nykyinen lainsäädäntö ei monissa jäsenmaissa tunne lohkoketjujen käytön kannalta välttämättömiä prosesseja, kuten digitaalisia allekirjoituksia. Näihin kaikkiin on nyt yksitellen, ongelma kerrallaan, luotava eurooppalainen lähestymistapa.

Tämä komissio lupasi olla iso isoissa ja pieni pienissä asioissa. Mutta digitaalisten sisämarkkinoiden kohdalla kyse on sadoista pienistä esteistä ja yksityiskohdista, jotka pitää ratkaista, että sisämarkkinat saadaan toimimaan ja yhteiskunnalliset ongelmat vältettyä”, Virkkunen painottaa.



Digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä ei jarruta pelkkä yhteisen tahtotilan puute. ”Nämä asiat ovat kaikille uusia ja vaikeita ja vyyhti on valtava”, sanoo europarlamentaarikko Henna Virkkunen

Iso kasa saavutuksia

Ongelmista huolimatta digitaalisten sisämarkkinoiden osalta on saatu tällä kaudella paljon aikaiseksi.

”Meidän pitää kertoa ihmisille enemmän saavutuksista, ei pelkistä ongelmista. Etenkin kuluttajien turvallisuus ja oikeudet digitaalisessa maailmassa ovat edenneet tällä kaudella paljon”, huomauttaa Gebhardt.

Gebhardtin Ranskassa asuva äiti saa nyt ostaa verkkokaupasta leivänpaahtimen samaan hintaan kuin saksalainen tyttärensä eikä suomalaisten tarvitse maksaa Tallinnan-laivalipustaan virolaisia enempää. Siitä voi kiittää geoblokkauskieltoa, jonka mukaan EU-asiakkaita ei saa syrjiä nettikaupassa kielen, kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella.

Vielä näkyvämpi muutos on matkapuhelinten roaming-maksujen poisto, jonka jälkeen EU:ssa ja Euroopan talousalueella käytetyn datan määrä on yli viisinkertaistunut ja puheluita on soitettu lähes 2,5 kertaa enemmän. Keväällä voimaantullut tietosuoja-asetus GDPR on sekin monelle tuttu. Syyskuusta lähtien eurooppalaiset saivat myös entistä laajemman oikeuden käyttää julkisia palveluita koko EU:n alueella omilla kansallisilla sähköisillä tunnuksillaan.

Vuoden lopussa voimaan astui datan vapaata liikkuvuutta koskeva asetus, joka koskee kaikkea muuta paitsi henkilötietoja sisältävää dataa. Jäsenmaat eivät voi enää rajoittaa datan liikkuvuutta rajojen ylitse, ellei kiellolle löydy painavia turvallisuusperusteita. Saavutusten listalle voi lisätä lisäksi korkealaatuisen 700 MHz:n taajuuden käytön koordinoinnin, joka nopeuttaa 5G-verkon käyttöönottoa Euroopassa.

DigitalEuropen Bonefeld-Dahlin mukaan myös kyberturvallisuus ansaitsee maininnan. Ensi vuonna jo yli miljardi esinettä on yhteydessä internetiin, kaikkea imureista ja älykelloista autoihin. Kehitteillä oleva EU:n laajuinen kyberturvallisuussertifiointi parantaa kyberuhkien sietokykyä, auttaa kuluttajia tekemään perustellumpia valintoja ja tekee yrityksille helpommaksi markkinoida älytuotteitaan Euroopassa. Lisäksi sillä tehostetaan Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimintaa.

European Centre for International Political Economy (ECIPE) -tutkimuslaitosta johtava Fredrik Erixon kuitenkin hillitsee saavutussuitsutusta. Hyväksyttyjen ja avoinna olevien esitysten kasa muodostaa hänen mukaansa kokonaisuuden, joka ei auta ratkaisemaan digitaalisten sisämarkkinoiden sirpaleisuutta.

”Lähtökohtana on liian usein jonkin asian rajoittaminen tai estäminen, ei menestymisen mahdollisuuksien luominen. Uuden komission on painotettava markkinoiden liberalisaatiota.”

Pelokkaat eurooppalaiset

Bonefeld-Dahlin mukaan uuden komission on aloitettava linjaamalla selkeästi, mitä digitaaliteknologialla halutaan konkreettisesti saavuttaa.

”Tarvitsemme vision, mihin tehtäviin haluamme valjastaa teknologian. Haluammeko parantaa syövän tai vähentää hiilidioksidipäästöjä vai mitä?”

Seuraavaksi on määriteltävä askel askeleelta, miten tämä tavoite käytännössä toteutetaan. Ja kolmanneksi, mitkä ovat tavoitteen toteuttamiseen liittyvät riskit ja millä keinoilla niitä voidaan EU-tasolla lieventää.

Alan yritysten näkökulmasta ongelmana eivät ole yksittäiset lait, vaan kasvun mahdollisuudet. Yksi esimerkki Euroopan mustasta tilanteesta ovat unicorn-digiyritykset eli ”yksisarviset”. Yksisarviset saattavat ottaa tuhansien tai kymmenien tuhansien prosenttien kasvuspurtteja. Kaikki maat haluavat niitä. Tällä hetkellä vain 11 prosenttia näistä yli miljardin euron arvoisista listaamattomista yrityksistä sijaitsee Euroopassa. Kuusi prosenttia tuosta luvusta on brittiyrityksiä eli brexitin jälkeen EU:n tilanne on entistä huolestuttavampi.

Datataloudessa kyky tarjota yksilöllisiä palveluita globaalissa mittakaavassa on menestyksen edellytys. Yhdysvalloissa ja Kiinassa digiyritykset laajentavat toimintaansa huimaa vauhtia. Euroopassa tämä ei onnistu. Siksi pohjoismaiset huippuyritykset lähtevät Koreaan, Kiinaan ja etenkin Yhdysvaltoihin.

”Eurooppalaisten on muutettava ajattelutapaansa ja työkulttuuria. Tarvitaan lisää riskinottoa, yrittäjyyttä ja halua oppia koko ajan uutta”, toteaa Bonefeld-Dahl.

Eroon kansallisista siiloista

Vähintään yhtä suuri ongelma on markkinoiden puute: pohjoismaisen toimijan on liian hidasta ja vaikeaa alkaa tekemään bisnestä vaikka Saksassa tai Ranskassa, koska joka maassa vastassa on oma kansallinen sääntely. Euroopassa yritykset ovat myös identiteetiltään ensisijaisesti kansallisia   — saksalaisia tai suomalaisia. Valtioiden rajat istuvat syvässä eurooppalaisten yritysjohtajien mielenmaisemissa. Jos investoidaan toiseen maahan, kyseessä on usein naapuri kuten suomalaisten kohdalla Viro tai Ruotsi.

”Euroopassa yritysten on todella vaikeaa skaalata toimintaansa isommaksi niin nopeasti, että niillä olisi mahdollisuus menestyä. EU-tasolla on nyt keskityttävä auttamaan yrityksiä ratkaisemaan tämä ongelma”, summaa Bonefeld-Dahl.

Samaan aikaan viranomaiset ja päättäjät puhuvat paikallisten arvojen vaalimisesta ja kansallisten yritysten suojelemisesta. Pääjohtaja ihmettelee, miten uusien esteiden pystyttäjät eivät näe kokonaiskuvaa. Digitaalinen maailma ei välitä vähääkään mistään rajoista.

”Eurooppa on täynnä siiloja, mutta ehkä pahiten meidän tulevaisuuttamme uhkaavat kansalliset muurit. Meidän on Euroopassa pakko päästä eroon kansallisista siiloista”.

”EU:sta saatava poliittinen jätti”

Yhtä suuri ja kipeä ongelma Euroopassa on osaaminen. ”Digitaaliset taidot ja teknologian käyttö yhteiskunnissa ovat perusta, jonka päälle voi rakentaa kaiken muun. Kun meillä on osaamista, innovaatiot ja menestys tulevat kyllä perässä”, uskoo Bonefeld-Dahl.

Siksi pääjohtaja on huolestunut EU-rahoituksen ”excellence-” eli ylivertaisuus-jakoperiaatteesta. Rahoitusta saavat parhaat toimijat, jotta ne voivat ponnistaa maailmalle luomaan maailman parasta teknologiaa. Mutta yhtä tärkeää olisi tukea teknologian käyttöönottoa jäsenmaissa. Nykyinen komissio on jo tehnyt päänavauksen tähän suuntaan Digital Europe-ohjelmalla, joka rahoittaa teknologian integrointia yhteiskuntiin.

”Mutta tähän asiaan on nyt tartuttava tosissaan. Jos ihmisillä ei ole digitaalista osaamista, me häviämme”, painottaa Bonefeld-Dahl.

Euroopan mittapuulla suomalaisten digiosaaminen on hyvää. Suomessa on ylivoimaisesti eniten digitaalisen maailman ammattilaisia suhteutettuna työvoiman määrään ja vain pari prosenttia suomalaisista ei ole käyttänyt nettiä. Kreikassa, Romaniassa ja Bulgariassa luku on kolmasosa väestöstä.

Europarlamentaarikko Virkkunen huomauttaa, että digiosaamisen taso vaikuttaa maan asenteeseen teknologiaa kohtaan. Kiivaimmin yritysten suojelun perään huutavat usein ne maat, joissa osaaminen on heikointa. Riippumatta siitä, että kiellot, tuomioistuimen päätökset ja sakot ulkomaisille toimijoille eivät auta kotimaisia yrityksiä kehittämään kilpailukykyistä bisnestä.

”Ainoa kestävä tie on rakentaa eurooppalaisesta toimintaympäristöstä sellainen, että se kannustaa uuden arvon luomiseen. Siihen, että uudet digimenestyjät syntyvät meillä”, toteaa Virkkunen.

Brysselin puolestapuhujat ovat nyt vähissä, mutta Bonefeld-Dahl ennustaa tilanteen muuttuvan. Britannian EU-eron kielteiset vaikutukset ovat niin selvät, että heiluri voikin ensi kaudella liikkua populistien sijaan toiseen suuntaan: EU-maiden johtajat uskaltautuvat puhumaan unionista myönteisemmin kotimaassaan. Samaa kaivataan komissiolta. Bonefeld-Dahlin mukaan esimerkiksi kilpailukomissaari Margrethe Vestager on edustanut EU:ta näkyvästi maailmalla ja osoittanut poliittista johtajuutta kurittamalla jenkkiläisiä Applea ja Googlea miljardien sakoilla ja veromätkyillä. Mutta uuden komission on nostettava tämä ihan eri tasolle.

”EU on — ainakin vielä  — taloudellinen mahti, nyt siitä pitää tehdä myös poliittinen jätti”.


Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.

Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä

Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä.