Vientivetoiset neuvottelut tukevat vakaata talouskehitystä

Vientivetoiset neuvottelut tukevat vakaata talouskehitystä

Suomen talous nojaa vientiin. Työmarkkinatoiminnalla voidaan tukea vakaata talouskehitystä ja työllisyyttä, kun palkkaratkaisut ottavat huomioon maailmanmarkkinoilla kilpailevien yritysten kilpailukyvyn ja ratkaisut tehdään vientivetoisesti. Vientivetoisuus tarkoittaa, että vientialojen ratkaisut ohjaavat sopimusten kustannustasoa myös muiden alojen neuvotteluissa.

Finanssikriisin jälkeiset vuodet ja toisaalta viime vuosien kasvu osoittavat, kuinka syvä kohtalonyhteys Suomen vientimenestyksellä ja hyvinvoinnin kasvulla on. Kun vienti ei vedä, ei talouskaan kasva. Ja kun vienti vetää, kasvaa talouskin.

Suomalainen vientiyritys ei kilpaile pelkästään naapuriyrityksen kanssa vaan periaatteessa kaikkien maailman saman alan yritysten kanssa. Jotta kaupat syntyvät, täytyy yrityksen olla asiakkaalleen kokonaisuudessaan maailman paras vaihtoehto. Kokonaisarvioon liittyy monia seikkoja, mutta hinta on luonnollisesti yksi merkittävä tekijä.

  • Suomalaisen vientiyrityksen hinnoittelun tulee olla kilpailukykyinen globaaleilla markkinoilla. Työmarkkinoiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että vientisektorin omat työehtosopimukset eivät voi olla liian kalliita suhteutettuna tuottavuuteen ja kilpailijamaiden palkkakehitykseen. Teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavat kuitenkin merkittävästi myös muilta toimialoilta tulevat kustannukset.

Myös kotimarkkinayritysten kustannukset heijastuvat vientiin

Kotimarkkinayritysten (ns. suljetun sektorin) työvoimakustannukset vaikuttavat merkittävästi vientiyritysten kustannuksiin. Tämä johtuu siitä, että vientiyritykset ostavat paljon tavaroita ja palveluita kotimarkkinayrityksiltä ja niiden kustannuksista taas useimmiten valtaosa on työvoimakustannuksia.

Kun kotimarkkinoilla toimivan yrityksen kustannukset nousevat, se voi useimmiten nostaa asiakkailta (esim. vientiyritys) perimäänsä hintaa kustannusten kattamiseksi. Tämä on mahdollista tehdä ilman merkittävää kilpailukyvyn heikentymistä, koska kustannukset nousevat samalla tavalla kaikissa vastaavissa yrityksissä Suomessa ja täten siis kaikki yritykset pyrkivät nostamaan hintojaan suurin piirtein saman verran.

Vientiyrityksen kohdalla tilanne on toinen. Koska vientiyritys kilpailee globaaleilla markkinoilla, se ei voi siirtää kohonneita kustannuksia lopputuotteensa hintaan ilman kilpailukykynsä heikkenemistä.

Kotimarkkinayritysten työvoimakustannusten kehityksellä on siis keskeinen vaikutus vientisektorin kilpailukyvylle.

  • Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että työvoimakustannusten kehitys kotimarkkinayrityksissä vaikuttaa vientisektorin kustannuskilpailukykyyn suurin piirtein saman verran kuin vientiyritysten omat työvoimakustannukset. Esimerkiksi kotimarkkinatoimialoilla tehty 1 %:n palkankorotus nostaa teollisuuden kustannuksia suunnilleen saman veran kuin teollisuuden oma 1 %:n palkankorotus.

Julkisen sektorin kustannuksilla ja veroilla on väliä

Vientialojen on tärkeää ohjata palkkakehitystä myös julkisella sektorilla. Tämä johtuu siitä, että julkisen sektorin menot katetaan lähes kokonaan verotuloilla. On siis selvää, että myös julkisen sektorin työvoimakustannusten nousu rahoitetaan veroja korottamalla – jos siis henkilöstömäärää ei leikata.

Jos veronkorotukset kohdistuvat hyödykeveroihin (mm. sähkövero ja polttoaineverot) tai yhteisöveroon, on helppo ymmärtää suora yhteys vientiyritysten kilpailukykyyn. Vaikeampaa on hahmottaa, miten esimerkiksi ansiotuloveron tai arvonlisäveron nousu nostaa vientiyrityksen kustannuksia.

Kustannuksia nostava vaikutus tulee tällöin välillisesti palkansaajien korkeampien palkkavaateiden kautta. Eräs palkansaajapuolen keskeinen tavoite on reaaliansioiden kasvu. Tavoitteena on siis kasvattaa palkan ostovoimaa. Verotuksen kiristäminen nostaa palkkavaateita, ja siten verotuksella on vaikutusta myös työvoimakustannusten kehitykseen ja edelleen kilpailukykyyn.

Verotuksen kiristyminen vaikuttaa samalla tavalla myös yksittäisten ihmisten palkkavaateisiin, vaikkakaan ajattelu ei usein ole yhtä johdonmukaista kuin ammattiliitoilla. On kuitenkin ilmeistä, että palkansaajat pyrkivät maksimoimaan käteen jäävän palkan (toki myös nimellistä ansiotasoa), joten verotuksen kiristyminen on omiaan nostamaan palkkavaateita myös yksilötasolla.

  • Vientialojen tulee ohjata palkkakehitystä myös julkisella sektorilla. Julkisen sektorin menot katetaan lähes kokonaan yritysten ja kansalaisten maksamilla verotuloilla. Jos julkisen sektorin kustannukset nousevat, kasvavat menot on katettava veroja korottamalla – jos siis henkilöstömäärää ei leikata. Myös palkansaajien verotus vaikuttaa yrityksiin, sillä kiristyvä verotus on omiaan nostamaan palkankorotusvaatimuksia. Toteutuessaan tällä on kielteinen vaikutus vientiyritysten kilpailukykyyn. 

Kustannusraamin sisällä voi tehdä monenlaisia asioita

Vientivetoisen työmarkkinamallin keskeinen ajatus on, että globaaleilla markkinoilla kilpaileva vientisektori avaa neuvottelukierroksen ja asettaa myöhemmin neuvotteluja käyville aloille ”kustannuskaton” (ei lattiaa). Idea on, että muilla toimialoilla ei ylitetä kustannustasoa, jonka vientisektori pystyy kantamaan.

Keskeistä on ymmärtää, että sopimuksen kustannusvaikutus on eri asia kuin palkankorotukset. Tämä tarkoittaa, että tarkastelun kohteena ovat kaikki kustannusvaikutteiset TES-muutokset –niin palkkaratkaisut kuin ns. tekstikysymykset. Vientivetoisessa mallissa kustannuskehyksen sisällä voi tehdä mitä vaan. Olennaista on, että palkka- ja tekstimuutokset eivät kokonaisuutena ylitä vientisektorin avauksen kustannusvaikutusta. Tilanne on toinen kuin tulopoliittisissa ratkaisuissa, joissa palkkaluku tuli annettuna ja palkkaneuvotteluihin kytkettiin monia muitakin asioita sosiaaliturvasta työlainsäädäntöön.

Pitkän tupo-kauden jälkeen kestänee hetken, jotta vanhasta ajattelusta päästään irti. Vuoden 2017–2018 liittokierros osoitti, että monilla aloilla viennin avauksen kustannusvaikutus meni pitkälti läpi palkkoihin eikä kustannusvaikutteisista tekstimuutoksista päästy juurikaan sopimaan. Tilanteen parantuminen vaatii harjoittelua ja neuvottelukulttuurin kehittämistä.

Ruotsissa on vientivetoista ajattelua noudatettu jo parikymmentä vuotta hyvin tuloksin. Myös siellä kesti oman aikansa totuttautua ja harjoitella vientivetoisen mallin noudattamista.