Ruotsin elintarvikeala hakee varautumisessa oppia Suomesta
Länsinaapurissa elintarvikehuollon varautuminen nojaa vahvasti markkinaehtoisuuteen ja yritysten joustavuuteen, mutta suomalainen julkisen ja yksityisen sektorin tiivis yhteistyö herättää kiinnostusta. Mitä opittavaa mailla on toisiltaan kiristyvässä turvallisuustilanteessa? Ruotsin elintarvikealan kattojärjestön (Livsmedelsföretagen) asiantuntija Patrik Strömer saapuu syksyllä tutustumaan suomalaiseen varautumiseen Suomen TIETO26-valmiusharjoituksessa.
TIETO2026 on laaja häiriötilanteiden valmiusharjoitus, joka kehittää harjoitukseen osallistuvien varautumista sekä viranomaisten ja yritysten välistä yhteistyötä. Syyskuussa järjestettävä harjoitus keskittyy elintarvikehuoltoon ja sen toimitusketjujen toimivuuteen vakavissa häiriötilanteissa.
Kun yhteiskunta kohtaa vakavan häiriötilanteen, elintarvikehuollon jatkuvuus on yksi ensimmäisistä peruspilareista, joka on turvattava. Ruotsissa kansallista siviilivalmiutta on ryhdytty rakentamaan toden teolla vuodesta 2016 lähtien. Samaan aikaan turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti: ensin iski koronapandemia ja sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.
”Olemme joutuneet harjoittelemaan suoraan tositilanteissa”, Patrik Strömer toteaa.
Pandemian aikana Ruotsin hallitus ja yksityinen sektori tapasivat viikoittain ratkoakseen eteen tulevia ongelmia. Strömerin mukaan kriiseistä selviämisessä oleellisinta on viranomaissääntelyn joustavuus, jotta yritykset pystyvät toimimaan.
”Yksi konkreettinen esimerkki pandemian ajalta oli maatalouden ulkomainen kausityövoima, erityisesti Ukrainasta. Sääntöjen mukaan maahantuloon vaadittiin alle 48 tuntia vanha negatiivinen koronatesti. Autolla Euroopan halki matkustaessa se oli mahdottomuus. Saimme neuvoteltua ministeriön kanssa testin aikarajaksi 72 tuntia, mikä mahdollisti työvoiman maahanpääsyn ja alkutuotannon jatkumisen.”
Markkinaehtoisuus ja joustavuus varautumisen ytimessä
Ruotsin valmiusorganisaatio on jaettu nykyään 12 eri sektoriin. Elintarvikehuolto ja juomavesi -sektorilla (Beredskapssektorn Livsmedelsförsörjning och dricksvatten) on oma vastuuhenkilö ja säännölliset, kuukausittaiset tapaamiset viranomaisten ja yritysten välillä.
Niissä yritykset ja viranomaiset jakavat tilannekuvaa ja tietoa alan kehityksestä, mutta muodollisemmat rakenteet, kuten Huoltovarmuuskeskus, poolijärjestelmä ja materiaalinen varautuminen, puuttuvat. Siten Ruotsin varautumisen malli on löyhempi kuin Suomessa.
Vaikka Ruotsin elintarvikemarkkina on kooltaan noin kaksi kertaa Suomen markkinaa suurempi ja siellä toimii suuria globaaleja yrityksiä, maan omavaraisuusaste on hieman Suomea alhaisempi. Strömer luottaa vahvasti siihen, että yritykset ratkaisevat kriisitilanteiden logistiset ja tuotannolliset haasteet tehokkaimmin itse.
”Ruoka löytää aina tiensä perille. Kuten Ukrainassa olemme nähneet, ruokahuolto toimii sodasta huolimatta. Kompleksinen toimitusketju ei tarkoita automaattisesti haavoittuvuutta. Se, että meillä on paljon toimijoita, tarkoittaa myös sitä, että meillä on enemmän hajautettuja mahdollisuuksia ratkaista paikallisia ongelmia”, Strömer huomauttaa.
Kyberturvallisuus, riippuvuudet ja NIS2-direktiivin taakka
Nykyaikainen elintarviketeollisuus on täysin riippuvainen muusta kriittisestä infrastruktuurista: vedestä, sähköstä ja toimivasta logistiikasta. Yksi suurimmista nousevista uhkista on toimijoiden digitaalinen haavoittuvuus.
Strömer nostaa esiin taannoisen IT-palveluntarjoajaan Ruotsissa kohdistuneen kyberhyökkäyksen, joka lamautti elintarviketeollisuudelle pakkaus- ja kuljetustarvikkeiden logistiikan.
”Isku ei kohdistunut suoraan ruokateollisuuteen, mutta pakkaus- ja kuljetustarvikkeet ovat toimitusketjulle elintärkeitä. Yhtäkkiä kaikki tilaukset jouduttiin tekemään manuaalisesti, mikä hidasti logistiikkaa merkittävästi. Kuluttajille asti tämä ei onneksi näkynyt, sillä järjestelmämme kesti iskun. Kulissien takana tilanne oli kuitenkin erittäin vaikea.”
EU:n kyberturvallisuussääntelyn, kuten NIS2-direktiivin, tavoitteena on parantaa kyberturvallisuutta EU:n alueella muun muassa velvoittamalla kriittisiä yrityksiä parantamaan riskinhallintaa ja ilmoittamaan tietoturvapoikkeuksista. Strömerin mielestä kyberturvan säätely painottaa kuitenkin liikaa hallinnollista raportointia itse ongelmanratkaisun kustannuksella.
”Yrityksillä on jo valmiiksi erittäin voimakas sisäänrakennettu intressi suojautua kyberhyökkäyksiltä – jos et tee sitä, olet pian ulkona bisneksestä. Raportointivelvollisuuden sijaan yritysten fokuksen pitäisi olla suojauskyvyn jatkuvassa parantamisessa.”
Maantiede ratkaisee yhteistyön tarvetta
Strömer haluaa nostaa esiin pohjoisessa tapahtuvan yhteistyön tarpeen kriisitilanteissa.
“Ruotsissa ruoka tuotetaan etelässä, jolloin Pohjois-Ruotsissa ollaankin kriisin aikana lähempänä Suomea ja Norjaa kuin Tukholmaa. Meidän pitääkin ajatella varautumisessa rajat ylittävää itä-länsi-suuntaista yhteistyötä pohjoisessa”, Strömer pohtii.
”Suomi on Ruotsille tällä hetkellä supertärkeä kumppani. Emme ole enää yksin, vaan ymmärrämme vastuumme osana laajempaa Itämeren ja Baltian alueen turvallisuutta”, Strömer kuvailee.
Syksyllä Suomessa käynnistyvä suurlaajuinen TIETO26-valmiusharjoitus kokoaa yhteen elintarvikealan yritykset ja viranomaiset harjoittelemaan vakavia kyber- ja informaatiovaikuttamisen tilanteita. Strömer saapuu Suomeen oppimaan suomalaisesta, toimialat ylittävästä yhteistyömallista.
”Ruotsin ruokasektorilla ei vielä ole TIETO-harjoituksen kaltaisia suuria yhteistoimintaharjoituksia elinkeinoelämän ja julkisen sektorin välillä. Olen inspiroitunut Suomen mallista ja haluan oppia, miten voisimme järjestää jotain vastaavaa pienemmässä mittakaavassa. Erityisesti haluan tunnistaa ’mustia joutsenia’ – skenaarioita, joita emme osaa edes odottaa, mutta jotka voisivat aiheuttaa suuria kerrannaisvaikutuksia.”
Harjoittelun tärkeys konkretisoituu yllättävissä arjen tilanteissa. Strömer mainitsee esimerkkinä vuoden 2018 laajat maastopalot Ruotsissa. Sammutustöissä oleville palomiehille toimitettiin normaaleja aterioita, vaikka aikaa syömiseen ei ollut. ”He olisivat tarvinneet nopeasti syötävää, helposti mukana kulkevaa energiapitoista ravintoa. Tällaisia asioita ei opi suunnittelupöydällä, vaan testaamalla ja harjoittelemalla.”
Luottamus rakennetaan ennen kriisiä
Tulevaisuudessa Suomen ja Ruotsin välinen valmiusyhteistyö tulee tiivistymään. Jo nyt Ruotsin Livsmedelsföretagenilla ja Suomen Elintarviketeollisuusliitolla on läheiset yhteistyösuhteet varautumisessa ja EU:n päätöksentekoon vaikuttamisessa. ETL:n varautumispäällikkö Eero Alaluusuan mukaan epävirallisesta sparrailusta ja tilannekuvan vaihdosta voidaan edetä kohti konkreettista operatiivista yhteistyötä, kuten yhteisiä harjoituksia.
“Keskinäinen sparrailu ja tiedonvaihto, ymmärryksen lisääminen ja parhaiden käytäntöjen jakaminen on tärkeässä osassa nykyistä järjestöjen välistä yhteistyötä, Alaluusua kertoo.
Myös EU:n päätöksenteossa, kun neuvotellaan esimerkiksi strategisesta varastoinnista ja varautumisunionin suunnasta, yhteispohjoismainen ääni kantaa pidemmälle. EU:n komission keväällä 2025 käynnistämän varautumisunionistrategian toimenpiteiden tavoitteena on parantaa EU:n kykyä ennakoida ja ehkäistä näitä uhkia ja reagoida niihin.
Kaiken varautumisen keskiössä on kuitenkin inhimillinen tekijä: luottamus.
”Reaaliaikaisella datalla ei ole mitään arvoa, jos emme pysty tekemään nopeita päätöksiä ja kommunikoimaan niistä läpinäkyvästi sidosryhmille ja kuluttajille. Luottamus yli organisaatiorajojen täytyy rakentaa jo ennen kriisiä – ja juuri siinä tiivis yhteydenpito ja yhteiset harjoitukset ovat korvaamattomia”, Strömer summaa.