Tutkimus: Ympäristövastuullisuuden tavoitteluun vaikuttavia tekijöitä MedTech-alalla
MedTech-alan ympäristövastuullisuus on tärkeä aihe, koska ala tuottaa merkittävän osan terveydenhuollon globaaleista nettopäästöistä. Vaikka alan sääntely on tiukkaa, ympäristövastuullisuutta ei ole laajasti integroitu.
Sidosryhmien yhteistyö on keskeistä, ja motivaattoreita vastuullisuuteen ovat muun muassa kilpailukyky ja kulusäästöt. Hidasteita ovat potilasturvallisuuden priorisointi ja resurssien puute. EU:n Green Deal ja CSRD pyrkivät edistämään ympäristövastuullisuutta.
Gradun aihe on tärkeä, sillä ilmastonmuutos etenee vauhdilla ja MedTech-ala on intensiivinen ympäristövaikutusten näkökulmasta. Terveydenhuoltoalan globaaleista nettopäästöistä (4.4%) puhutaan usein, mutta vähemmän puhutaan siitä, että lääkinnälliset laitteet muodostavat ison osan tästä luvusta.
World Economic Forumin (2024) mukaan nämä globaalit nettopäästöt aiheuttavat noin 15 miljoonaa ylimääräistä kuolemaa vuoteen 2050 mennessä, mikä on ristiriidassa alan terveyttä ja hyvinvointia edistävän tarkoituksen kanssa. Tämän vuoksi alalla on myös eettinen vastuu muuttua ympäristövastuullisempaan suuntaan, mutta MedTechin ja lääkinnällisten laitteiden tärkeän rooli terveyden edistämisessä vuoksi ympäristövaikutukset on kenties sivuutettu huolettomammin kuin muilla aloilla.
Ala on tiukasti säännelty, mutta ympäristövastuullisuusasiat puuttuvat regulaatioista, lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta kuten kemikaaleja. Esimerkiksi MDR ei mainitse sanaa ’sustainability’ kertaakaan ja sana ’ympäristö’ mainitaan muutaman kerran, mutta useimmiten maininta liittyy käyttöympäristöön, IT-ympäristöön, regulatiiviseen ympäristöön tai kliiniseen ympäristöön. Ainoastaan UK on integroinut ympäristövastuuasioita lääkinnällisten laitteiden lainsäädäntöön Brexitin jälkeen.
Lääkinnällisten laitteiden määrä kasvaa väestön kasvaessa ja ikääntyessä ja kehittyvän maailman vaurastuessa sekä teknologian kehittyessä hoitomuodot perustuvat laitteisiin enemmän kun aiemmin, jolloin MedTechin osuus globaaleissa nettopäästöissä ja ympäristövastuussa korostuu entisestään. Tämän takia on tärkeää, että alan toimijat huomioivat ympäristövastuullisuuden toiminnassaan. Tässä pro gradu -työssä tutkittiin ympäristövastuullisuuden toteuttamiseen vaikuttavia tekijöitä MedTech-alalla erään suuren alan yrityksen sidosryhmien näkökulmasta, ja maantieteellisen alueen puolesta työ keskittyy Eurooppaan.
EU:n Green Dealin tarkoituksena on ollut ajaa ympäristöasioita tehokkaammin, mutta toistaiseksi fokus on ollut raportoinnissa (esimerkiksi CSRD). Tämä voi olla hyvä strategia, koska raportoinnin tulisi ajaa ympäristövastuullisuutta markkinoilla orgaanisemmin (kannustaa vertailuun). CSDDD:n myötä yrityksiltä tullaan vaatimaan enemmän esimerkiksi arvo- ja alihankintaketjun hallintaan liittyen, mikä on hyvä asia, koska scope 3 päästöt muodostavat jopa 70-90% alalla toimivien yritysten päästöistä.
Monitahoisten ongelmien kuten ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii sidosryhmäyhteistyötä, minkä vuoksi työ keskittyy sidosryhmien näkökulmaan. Pääasiallisesti työssä keskitytään asiakkaisiin, toimittajiin, työntekijöihin ja yhteiskunnallisiin sidosryhmiin. Potilaat ovat tärkeä sidosryhmä, mutta rajallisen vaikutusvaltansa vuoksi (laitteiden valinta ja hankkiminen, joskus jopa käyttö) heitä ei huomioida tutkimuksessa omana sidosryhmänään.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eri maat ja organisaatiot ovat hyvin eri tasoilla ympäristövastuullisuusasioissa ja vaikka jotkut organisaatiot ovat olleet hyvinkin aktiivisia ympäristövastuullisuustoimissaan, on määrä marginaalinen, ja yleisempi aktiivisuus alalla puuttuu. Tätä varten alalle tarvitaan korkeamman tason tavoitteita ja työkaluja, kuten yhtenäisiä vastuullisuuskriteereitä.
Alan tiukan sääntelyn vuoksi vapaaehtoiset ympäristövastuullisuusviitekehykset eivät näyttele kovin suurta roolia alalla vaikka ovatkin tunnettuja. Tämä saattaa olla merkki siitä että tällaiset viitekehykset eivät sovellu MedTech-alalle hyvin. Osa vapaaehtoisista viitekehyksistä (vaikkakaan ei alalle suunnattuja) pystyisi ajamaan ympäristövastuullisuusasioita vahvastikin, kuten Science Based Targets tai IEC 60601 standardi. ISO-standardit ovat laajasti tunnettuja alalla ja ISO 14001 on myös laajasti käytetty alan yrityksissä. Standardit eivät kuitenkaan edistä ympäristövastuullisuusasioita erityisen merkityksellisesti.
Hidasteet ympäristövastuullisuudelle ovat enemmän alakohtaisia, lähinnä potilasturvallisuuden priorisoinnin takia. Monelle alalle yhteisiä hidasteita ovat resurssit, erityisesti raha, aika ja tietotaito. Ympäristövastuullisuus saattaa vaatia isoja investointeja (esim. teknologian hankkiminen tai vastuullisuusasiantuntijoiden palkkaaminen), on jatkuvaa tekemistä jolloin sen (rahalliset) hyödyt voi olla vaikea tunnistaa etenkin alkuvaiheessa, ja vaatii erikoisosaamista.
Materiaalit tunnistettiin hidasteeksi, koska ne ovat usein fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia tai muuten haitallisia ja monimateriaalisuus ja tartuntariski tekevät uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä haastavaa alalla. Esimerkiksi laitteiden puhdistaminen lisää ympäristökuormaa, eikä ole aina ekologisempaa kuin uusien valmistaminen.
Toinen esimerkki liittyi potilasmonitoreihin, jotka eivät ole kosketuksissa potilaaseen, joten näiden tuotteiden materiaalivaatimusten ei välttämättä tarvitsisi olla niin tiukat vaan esimerkiksi kierrätetyn materiaalin käyttö voisi olla realistinen vaihtoehto. Vaihtoehtoisia materiaaleja ei usein ole tarjolla, ne ovat kalliita ja joskus käyttötarkoitukseen soveltumattomia eikä materiaaleja lähdetä herkästi vaihtamaan pitkien ja intensiivisten hyväksyntätestien vuoksi. Uudella materiaalilla puolestaan on usein pitkät logistiset ketjut, joka lisää ympäristökuormaa. Pakkausmateriaalia tunnistettiin myös olevan usein liikaa.
Organisaatiot haluavat kohdentaa ympäristövastuullisuustoimensa sen mukaisesti mikä on tärkeää sidosryhmille, mutta joutuvat usein luomaan vastuullisuusstrategiansa yksin, koska eivät saa sidosryhmiltä tukea ja alalta puuttuvat vastuullisuuskriteerit.
Globaali ympäristötilanne, uudet liiketoimintamahdollisuudet ja kilpailukyky (erityisesti ehtojen kirjaaminen sopimuksiin ja kilpailutuksiin), kulusäästöt, ympäristövastuun kirjaaminen osaksi liiketoimintastrategiaa, yrityskulttuuria ja prosesseja tai operaatioita sekä sidosryhmävaatimukset tunnistettiin motivaattoreiksi. Sidosryhmävaatimuksista erityisesti asiakasvaatimukset ja työntekijöiden kiinnostus työskennellä vastuullisissa organisaatioissa ajavat yrityksiä panostamaan ympäristövastuullisuuteen. Nämä ovat melko yleisiä motivaattoreita ja ovat samoja monille aloille.
Organisaatiot haluavat kohdentaa ympäristövastuullisuustoimensa sen mukaisesti mikä on tärkeää sidosryhmille, mutta joutuvat usein luomaan vastuullisuusstrategiansa yksin, koska eivät saa sidosryhmiltä tukea ja alalta puuttuvat vastuullisuuskriteerit. Vastuullisuuskriteerien tai -standardin puuttuminen tarkoittaa että alalla ei ole yhtenäisiä prioriteetteja tai viitekehystä ympäristövastuullisuuden määrittelyyn ja laskemiseen, joten kaikki organisaatiot tekevät ympäristövastuullisuutta omalla tavallaan, jolloin yrityksiä ja heidän tuotteitaan ja ratkaisujaan on vaikea verrata eivätkä vastuullisuustoimet ole välttämättä tärkeitä sidosryhmille, vaikka tämä olisi tahtotila.
Sidosryhmävaatimuksista erityisesti asiakasvaatimukset ja työntekijöiden kiinnostus työskennellä vastuullisissa organisaatioissa ajavat yrityksiä panostamaan ympäristövastuullisuuteen.
Sidosryhmien ei myöskään koettu viestivän ympäristöprioriteeteista tarpeeksi tai viesti muuttuu liian usein, mikä tekee yritysten toiminnan ja tuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnista haastavaa. Uusia monisidosryhmäfoorumeita toivottiin mahdollistamaan avoin ja keskustelulähtöinen sidosryhmätoiminta, mikä helpottaisi yhteistyön syntymisessä.
Sidosryhmät voivat olla sekä motivaattori että hidaste ympäristövastuullisuudelle. Esimerkiksi osaavien työntekijöiden löytäminen ja houkuttelu alalle on haastavaa. Lisäksi alalta tunnistettiin puuttuvan taho, joka voisi tukea ja auttaa yrityksiä niiden ympäristövastuumatkalla. Markkinoilla on resursseja, jotka voivat auttaa, mutta nämä keskittyvät yleensä vain tiettyyn osa-alueeseen eivätkä välttämättä osaa huomioida alan erikoisuutta koska eivät ole alaan erikoistuneita.
Sidosryhmäyhteistyö on tärkeää, mutta sitä on tällä hetkellä liian vähän, syitä tähän tunnistettiin olevan markkinadialogin vähyys tai dialogin varhainen aste, organisaatioiden eri tasot ympäristövastuullisuuden toteuttamisessa ja epävarmuus tietotaidon riittävyydestä yhteistyön aloittamiseksi. Myös pelot liiketoimintasalaisuuksien vuotamisesta ja laillisista toimista esimerkiksi kilpailulainsäädäntöön liittyen varjostavat yhteistyötä. Lisäksi monet organisaatiot etsivät vielä omaa lähestymistapaansa ympäristövastuullisuuteen, joten mahdollisuuksia yhteistyölle ei välttämättä ole ollut kovin monia.
Yhteenvetona tuloksista nousee se, että potilasturvallisuuden ja ympäristövastuullisuuden ristiriidan vuoksi ympäristövastuullisuuden edistäminen alalla on hidasta ja hankalaa. Ympäristövastuullisuus tulisi tunnustaa yhtä tärkeäksi kuin potilasturvallisuus, linjaamalla nämä kaksi toistensa kanssa, esimerkiksi ympäristövastuullisuuden integroiminen potilasturvallisuusvaatimuksiin on yksi mahdollisuus. Tällöin ympäristövastuullisuutta ei nähtäisi enää ”extrana” mikä auttaisi myös tasapainottamaan eettistä dilemmaa lyhytaikaisen hoidon ja pitkäaikaisten terveysriskien välillä.
Yhteistyötä tarvitaan lisää, koska alalla ei tehdä tarpeeksi konkreettisia toimia ympäristövastuullisuuden edistämiseksi. Vaikka tietoisuus lisääntyy, niin alalla vallitsee yleinen hämmennys ja epävarmuus siitä kenen tulisi ajaa ympäristövastuullisuutta ja missä kunkin toimijan vastuun rajat menevät. On kiinnostavaa miten ympäristövastuullisuus nähdään tärkeänä asiana alalla ja yritykset haluavat oppia ja osallistua enemmän, mutta samaan aikaan vapaaehtoisten viitekehysten käyttö, yhteistyöhankkeiden määrä ja osallistuminen alajärjestön vastuullisuustyöryhmään ovat matalia.
Kirjoittaja Tessa Taskinen, Hanken School of Economics
