Sekä kilpailukykyä että ostovoimaa vahvistava ratkaisu on mahdollinen
Teknologiateollisuuden työnantajien ja Teollisuusliiton väliset neuvottelut ovat varsin haastavassa tilanteessa. Joulukuussa järjestettyjen lakkojen lisäksi kymmeniä vientiyrityksiä uhkaa kuuden päivän lakko tammi–helmikuun vaihteessa.
Neuvottelupöydässä on ollut hyvä henki ja tunnelma, mutta osapuolilla on melko suuria erimielisyyksiä asiakysymyksistä. Ns. tekstikysymyksistä osapuolilla on jo alustava yhteisymmärrys. Näin ollen avoinna on varsinaisesti vain palkkaratkaisu. Toki viime kädessä mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu.
Palkkaratkaisun suhteen osapuolten keskeiset tavoitteet ovat käsittääkseni seuraavat: työnantajat tavoittelevat tasapainoista palkkaratkaisua, joka vahvistaa ostovoimaa mutta turvaa myös kustannuskilpailukyvyn säilymisen. Palkansaajapuoli vaatii omalla tavallaan laskemansa ostovoimakuopan täyttämistä sekä vahvaa ostovoimakehitystä sopimuskauden aikana. Kustannuskilpailukyvyn säilymisestä ei kanneta palkansaajapuolella kovin suurta huolta.
Näin asetettujen tavoitteiden yhteensovittaminen on valitettavasti mahdotonta. Sellaista ratkaisua ei ole olemassa, jossa kustannuskilpailukyky ei heikkene JA ostovoimakuoppa tulee kurotuksi umpeen JA ostovoima vielä tämän päälle vahvistuisi merkittävästi sopimuskauden aikana.
Liikkumatila on pieni mutta ei olematon
Sen sijaan tehtävissä on ratkaisu, jossa kustannuskilpailukyky ei heikkene JA ostovoima vahvistuu selvästi tulevan sopimuskauden aikana. Liikkumatila on pieni mutta ei olematon.
Suomen Pankin ennuste kansalliselle inflaatiolle vuosille 2025–2027 on 0,8, 1,0 ja 1,7 prosenttia. Ostovoima siis vahvistuu, jos toteutunut ansiokehitys ylittää inflaation. Suomessa ns. palkkaliukumat ovat poikkeuksetta positiivisia. Näin ollen: toteutunut ansiokehitys = TES-korotus + palkkaliukuma. Nyrkkisääntö palkkaliukuman suuruudelle Suomessa on n. 0,5 prosenttiyksikköä. Jos siis TES-korotuksen suuruudeksi sovitaan esim. 1 prosentti, toteutunut ansionousu on n. 1,5 prosenttia. Luonnollisesti yksittäisten vuosien liukumiin vaikuttaa moni tekijä.
Edellä mainituilla ennusteilla ja palkkaliukumaoletuksilla voi kuitenkin tehdä yksinkertaisen laskelman siitä, minkä suuruiset TES-korotukset riittäisivät ostovoiman vahvistumiseen kuluvan ja kahden seuraavan vuoden aikana.
Vuonna 2025 ostovoima alkaisi vahvistumaan noin 0,4 prosentin TES-korotuksilla (0,4 % + 0,5 % = 0,9 % > 0,8 %). 2026 ostovoima vahvistuisi noin 0,6 prosentin ja vuonna 2027 noin 1,3 prosentin TES-korotuksilla.
Työnantajan pöydällä oleva esitys vahvistaisi selvästi palkansaajan ostovoimaa tulevien vuosien varrella.
Vuosien 2025–2027 inflaatio on Suomen Pankin ennusteiden perusteella yhteenlaskettuna noin 3,5 prosenttia. Vaikka emme yleensä ole tavanneet avata neuvotteluiden kulkua, ehkä tässä kohtaa on hyvä tuoda esiin (kun neuvottelukumppanimmekin sitä on peräänkuuluttanut), että esittämämme palkkatarjous TES-korotuksiksi on huomattavasti tuota suurempi. Muistutuksena vielä: TES-korotusten päälle on vielä huomioitava palkkaliukumat, jotta voidaan arvioida oikea ostovoimavaikutus. Työnantajan pöydällä oleva esitys vahvistaisi siis selvästi palkansaajan ostovoimaa tulevien vuosien varrella.
Todettakoon vielä se, että esittämämme taso ei vielä heikentäisi arviomme mukaan Suomen kustannuskilpailukykyä. On kuitenkin niin, että tason alkaessa nousta esittämäämme korkeammaksi, kasvaa samalla myös riski kustannuskilpailukykyongelmiin.
Ostovoiman vahvistaminen on yhteinen tavoite
On syytä vielä kerran tähdentää sitä, että meillä on palkansaajapuolen kanssa yhteinen tavoite. Myös työnantajapuoli tähtää ostovoimaa vahvistavaan ratkaisuun, kuitenkaan kustannuskilpailukykyä vaarantamatta. Emme siis ole halukkaita tekemään ratkaisua, joka heikentäisi ostovoimaa. Työnantajapuolen näkemys on tämä siitä huolimatta, että kasvu on ollut kadoksissa tai olematonta jo pitkän aikaa, eikä tilanne näytä nytkään erityisen lupaavalta. Samaan aikaan geopoliittiset riskit ovat äärimmäisellä tasolla. Tuntuu mahdottomalta edes yrittää ennustaa, mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan.
Näistä syistä Suomen kaltaisen maan on ehdottoman välttämätöntä huolehtia ostovoiman ohella myös kustannuskilpailukyvystään. Meillä ei ole vara menettää kilpailukykyämme. Kilpailukyvyn heikkeneminen näkyy suoraan työllisyydessä. Muistissa varmasti on myös, kuinka kivuliasta kerran menetetyn kilpailukyvyn korjaaminen on.
Suomen kaltaisen maan on ehdottoman välttämätöntä huolehtia ostovoiman ohella myös kustannuskilpailukyvystään.
Loppujen lopuksi osapuolten näkemysero taitaa kiteytyä siihen, kuinka nopeasti ostovoimakuoppaa pyritään kuromaan umpeen. Palkansaajat haluavat tämän tapahtuvan viipymättä silläkin uhalla, että kustannuskilpailukyky heikkenee ja sitä myötä työllisyys ja kasvunäkymät huonontuvat. Seuraavalla neuvottelukierroksella työnantajan olisi väistämättä jälleen tavoiteltava kustannuskilpailukyvyn parantamista, kun nyt tavoittelemme sen säilyttämistä.
Meillä on yhdessä sopien mahdollisuus tehdä Suomen kannalta järkevä ratkaisu, joka vahvistaa selvästi palkansaajien ostovoimaa sekä turvaa kilpailukyvyn ja siten työpaikkojen sekä kasvunäkymien säilymisen olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.
Lisätiedot:
