Teräksen maailmassa tapahtuu
SSAB:n Luulajan investointipäätös on tehty ja odotukset kääntyvät seuraavaan vaiheeseen, eli Raahen investointipäätökseen. Fossiilivapaiden erikois- tai premiumterästen kysynnän kasvulle voi olettaa myönteisiä näkymiä nyt tehdyn investointipäätöksen perusteella, mutta minkälaisessa maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä teräsyhtiöt päätöksiään tekevät? OECD:n teräsyksikköä johtavan Anthony de Carvalhon haastattelu antaa siitä hyvän kuvan, tule kuulolle!
Maailmassa on suuri tarve korvata pienemmän hiili-intensiteetin ja paremman ympäristösuorituskyvyn teräksillä nyt valtavirtana olevaa tuotantoa. Teräksen kulutuksen odotetaan kasvavan ja teräksen tuotantokapasiteettia on rakentunut erityisesti Aasiaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Toimijoina ovat olleet usein valtionyhtiöt tai on hyödynnetty valtion tukia, joilla on otettu käyttöön halvimpia ja paljon päästäviä tuotantomuotoja. Tämä kehityskulku tuntuu jatkuvan edelleen, ja se tulee hidastamaan teräksen tuotannon hiili-intensiteetin laskua.
OECD:n arvion mukaan vuonna 2019 tuotannossa syntyi ~1,9 tonnia hiilidioksidia raakaterästonnia kohti ja pääsisimme tasolle ~1,3 vuonna 2040. Jotta IEA:n Net Zero Emission 2050 -skenaario toteutuisi, vuonna 2040 pitäisi kuitenkin olla jo tasolla ~0,7. Yksittäisistä toimijoista parhaimpien joukossa on tällä hetkellä esimerkiksi Ovakon Imatran tehdas, jonka teräksen päästöt ovat tasolla ~0,08. Tätä vasten on huolestuttavaa, että maailman mittakaavassa Euroopan keskimääräistä vähäpäästöisempi terästuotanto vähenee ja olemme muuttuneet noin viisi vuotta sitten teräksen nettoviejistä nettotuojiksi.
Vaikka suomalaiset terästuottajat ovat varsin erikoistuneita, maailmanlaajuinen terästuotannon ylikapasiteetti sekä Kiinan suuri osuus siitä (~55 %) tuovat epävarmuuksia markkinoille. Tilannetta ei helpota Kiinan vahva ote myös muiden mineraali- ja metalliraaka-aineiden tuotannosta. Kiinan vahvan terästeollisuuden ympärille on mahdollista kasvattaa myös erikoisterästen tai premium-terästen tuotantoa. Niitä onkin alkanut tulla jo kasvavasti markkinoillemme esimerkiksi sähköautojen korirakenteiden lisäksi muissa lopputuotteissa tai niiden osissa, mutta päästöjen kera. Se miten suhtaudumme tuontituotteiden hiilijalanjälkeen ja laajemmin ympäristösuorituskykyyn on ratkaisevan tärkeää vähäpäästöisyyteen tähtäävien investointien toteutumiselle.
Myönteisiä vaikuttimia tuleville investointipäätöksille ovat päästökaupan ja hiilirajamekanismin kautta tuleva ohjaus kohti systeemistä muutosta ja vähähiilisesti tuotettujen tuotteiden käyttöä. Lisäksi sen rinnalla tarvitaan kaupan suojatoimia maailmanlaajuisen ylikapasiteetin tuomia markkinahäiriöitä vastaan.