Neuvottelukierroksella hankalat lähtökohdat, kohtuullinen tulos
Viimeisin neuvottelukierros käynnistettiin haastavassa tilanteessa. Pitkään odotettua talouden käännettä ei ollut vielä näkyvissä ja vientiyritysten tilannetta painoivat kevään poliittiset työtaistelut. Hallitusohjelman työelämäkirjaukset ja niiden toteutus olivat kiristäneet ilmapiiriä työmarkkinoilla, mikä vaikutti moniin asioihin. Osapuolet asettivat tavoitteita työehtojen kehittämiseksi hallituksen työelämähankkeiden mukaisesti, eivätkä nämä tavoitteet olleet samansuuntaisia.
Kierros aloitettiin perinteisellä vientiliittojen yhteisellä talousseminaarilla elokuun lopulla. Teknologiateollisuuden työnantajien lisäksi seminaariin osallistuivat Kemianteollisuus, Teollisuusliitto, Ammattiliitto Pro ja Ylemmät toimihenkilöt YTN.
Syyskuussa osapuolet toivat pöytään esitykset työehtojen kehittämiseksi. Tekstikysymyksiä käsiteltiin teknologiateollisuuden eri neuvottelupöydissä pääsääntöisesti rakentavassa hengessä. Pöydällä oli useita vaikeita asioita, joista vaikeimmat liittyivät työlainsäädännön uudistushankkeisiin. Vaikeistakin tekstiasioista löydettiin osapuolten suorissa neuvotteluissa yhteinen näkemys niissä pöydissä, joissa ammattiliiton edustajilla oli valtuudet neuvotella. YTN olikin sitten asia erikseen. Ylempien toimihenkilöiden neuvottelupöydissä tekstien yhteensovittaminen oli tällä kierroksella erityisen hankalaa.
Palkkaratkaisua haettiin taas Bulevardilta
Palkkaratkaisukin oli tarkoitus saada pakettiin ennen sopimuskauden päättymistä marraskuun lopussa 2024. Kävi kuitenkin niin, että keskeiset SAK:n liitot julkistivat yhteisen koordinoidun palkkatavoitteensa 13.11.2024. Tämä oli täsmälleen sama päivämäärä, jolloin meidän piti aloittaa palkkaneuvottelut Teollisuusliiton kanssa.
Julkisuuteen tuotu ylimitoitettu palkkavaatimus lukitsi neuvottelutilanteen juuri ratkaisevalla hetkellä. Teollisuusliitto antoi lakkoilmoitukset joulukuun alun ”vauhdituslakoista”, joilla pyrittiin painostamaan työnantajia korkeisiin palkankorotuksiin. Lakkoilmoitukset siirsivät neuvottelut valtakunnansovittelijan toimistolle, joten niitä jatkettiin Bulevardilla.
Sovittelu ei tuottanut tulosta, ja neuvotteluja käytiin joulukuun puolivälissä suoraan osapuolten välillä, ilman sovittelijaa. Joulutauon jälkeen suorat neuvottelut jatkuivat tammikuussa. Kun työnantajat eivät vieläkään hyväksyneet suuria korotuksia, Teollisuusliitto ilmoitti uusista lakoista. Lakkoilmoituksia tuli säännöllisesti perjantaisin, ja lakot alkoivat viikolla 5 (27.1.). Neuvottelutulos saavutettiin neljännen lakkoviikon aikana 20. helmikuuta.
Pääosa toimialan muiden sopimusten neuvottelutuloksista syntyi melko päänavauksen jälkeen. YTN:n kanssa neuvottelut jatkuivat aina huhtikuun alkupäiviin saakka.
Kustannuskilpailukyky ja vientivetoinen malli
Ammattiliitot perustelivat julkisuuteen tuomaansa korkeaa palkankorotusvaatimusta heikentyneellä ostovoimalla ja tavoittelivat ostovoimaan nopeaa korjausta. Vientiteollisuuden näkökulmasta neuvotteluissa on aina olennaista turvata kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.
Palkkaratkaisussa päädyttiin erinäisten käänteiden jälkeen tasoon, joka ei paranna eikä heikennä vientiteollisuuden kustannuskilpailukykyä ja joka samaan aikaan kohentaa palkansaajien ostovoimaa. Ammattiliitot tavoittelivat nopeampaa ostovoiman parantamista ja siksi korkeampia palkankorotuksia, mutta työnantajien ei ollut mahdollista suostua ratkaisuihin, joilla olisi heikennetty kilpailukykyä.
Kilpailukykyä turvaava ja ostovoimaa parantava ratkaisu olisi mitä todennäköisimmin ollut löydettävissä jo marraskuun lopulla ilman julkisuuteen tuotua ylimitoitettua palkkavaatimusta. Osapuolilla oli suurin piirtein sama näkemys Suomen kasvunäkymistä, toimialan tilanteesta ja muista talouden näkymistä. Eroa näkemyksissä oli ainoastaan siinä, voidaanko palkkaratkaisulla heikentää vientiteollisuuden kustannuskilpailukykyä vai ei.
Kilpailukyvyn pilaaminen valtakunnallisilla työehtoratkaisuilla ei ole missään olosuhteissa järkevää. Meiltä puuttuvat työkalut menetetyn kilpailukyvyn korjaamiseksi ja siten meidän on jokaisella neuvottelukierroksella pidettävä huolta kilpailukyvystä. Tämän pitäisi olla yhteinen tavoite työnantaja- ja palkansaajajärjestöillä. Vain siten voimme vaikuttaa omalta osaltamme positiivisesti kasvun edellytyksiin ja Suomen hyvinvoinnin turvaamiseen.
Pitkä sopimuskausi tuo ennustettavuutta epävarmassa tilanteessa
Marraskuun loppuun 2027 jatkuva sopimuskausi antaa yrityksille ja palkansaajille pitkän aikavälin vakauden ja mahdollisuuden suunnitella tulevaa luottavaisin mielin. Pitkä sopimuskausi takaa osapuolille työrauhan ja antaa ennustettavuuden palkankorotuksista usealle vuodelle eteenpäin, mikä on erityisen tärkeää talouden epävarmuuden aikana.
Näin työnantajat voivat tehdä pitkän aikavälin investointeja ja suunnitelmia, kun taas palkansaajat saavat selkeän näkymän tulevista ansioistaan ja ostovoimansa kehittymisestä.
Lisätietoja
