Energia ja kilpailukyky
Suomen kilpailukyky sähkön markkinahintojen, siirtotariffien, sähköveron ja pitkien sähkön ostosopimusten osalta on Euroopan mittakaavassa hyvä. Näin arvioidaan VTT:n tuoreessa selvityksessä EU:n sähkömarkkinasääntelyn kilpailukykyvaikutuksista. Työn tilanneiden Teknologiateollisuuden, Kemianteollisuuden ja Metsäteollisuuden toimijoiden sekä aihepiirin sidosryhmien haastatteluissa tuli esiin myös huolia tehotasapainosta ja sähkön hinnan vaihteluvälin kasvusta, mikäli säästä riippuvan uusiutuvan energiantuotannon muodoille ja niiden hintavaikutuksille ei löydetä tasapainottavia ratkaisuja. Samaan aikaan teollisuuden kysyntäjousto nähtiin rajallisena ja sähköverkon kehityksessä nähtiin potentiaalisia pullonkauloja. Säätövoiman lisääminen ja mahdollisen reservimarkkinan kustannusvaikutusten jakautuminen sähkön tuottajien ja kuluttajien sekä valtion kesken askarrutti myös vastaajia.
Selvityksessä Suomen kilpailukykyä heikentäviksi tekijöiksi todettiin energiaveron palautusten (2024) ja sähköistämisen tuen lopettaminen (2025). Useassa jäsenvaltiossa sähköistämisen tukea on päätetty käyttää aina vuoteen 2030 asti, mikä asettaa toimijat eriarvoiseen asemaan. Keskustelu kilpailukykyämme parantavista toimista ei varmaankaan vähene jatkossa, ja optimistisesti ajateltuna nämäkin instrumentit saatetaan vielä nähdä uudessa valossa. Oheinen kuva valaisee osaltaan asiaa. Trendi teollisuuden investointiasteen osalta on ollut alavireinen, ja teollisuuden sähkön käyttö on ollut myös laskevaa sähköistämiseen ladattujen kasvuodotusten vastaisesti.
Suomella on muuta Eurooppaa kunnianhimoisempi poliittinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Lähivuodet ovat ratkaisevan tärkeitä sen suhteen, saadaanko suuria tuotannollisia investointihankkeita kotiutetuksi Suomeen. Ilman investointeja jäämme vihreän siirtymän sivustaseuraajaksi ja vain päästöttömän sähkön tuottajaksi. Metallinjalostajat kannattavat kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, joka ohjaa kulutusta yhä vähähiilisemmin ja tehokkaammin tuotettujen tuotteiden käyttöön. Teollisuuspolitiikan sekä energia- ja ilmastopolitiikan tulisi tarjota selkeä kuva siitä, millaista vähähiilistä teollista rakennetta tavoittelemme ja miten se mahdollistetaan.
Teknologiateollisuuden kesäkuussa julkistama arvio vähähiilisyyskarttojen etenemisestä kertoo jäsenyritysten onnistuneista päästövähennyksistä. Metallinjalostajien tuotteiden hiilijalanjäljet ovat jo nyt maailman keskiarvoja selvästi pienemmät. Lisää toimia kuitenkin tarvitaan. Niiden keskeisiä edellytyksiä ovat varmuus puhtaan, luotettavan ja kohtuuhintaisen sähkön saatavuudesta sekä vety, biohiili ja biometaani. Tällä hetkellä esimerkiksi biohiilen toimitusmarkkinat eivät kykene vastaamaan teollisuuden kasvavaan kysyntään. Markkinan kehitykseen tarvitaan yhteistyötä sekä teollisten toimijoiden että julkisen sektorin välillä, jotta biomassat päätyisivät polton sijasta korkeamman käyttöarvon ratkaisuihin. Biohiilen paremman saatavuuden lisäksi tulisi edistää myös sen käytöstä syntyvien kaasujen taloudellista hyödyntämistä hyväksymällä arvon muodostus harmaan ja vihreän kaasun yhdistelmän vihreälle osalle. Sääntelyn näkökulmasta erilaisten sekoitteiden tai sekoitevelvoitteiden hallinnan ei pitäisi olla poikkeuksellista, pikemminkin toimivaksi todettu keino ajaa tarvittavia muutoksia vaiheittain eteenpäin.
Energiaintensiivisen teollisuuden edellytykset luoda kasvua ja hyvinvointia edellyttävät pitkäjänteistä työtä ennustettavan ja investointeja houkuttelevan toimintaympäristön luomiseksi kuvassa esitettyjen trendien kääntämiseksi. Siihen liittyy peräänkuulutettu jaettu näkemys tulevasta vähähiilisestä teollisesta rakenteesta. Monet hallitusohjelman tavoitteet ovat onnistuessaan mahdollistavia askeleita oikeaan suuntaan, kuten mm. sähkön riittävyyden takaaminen tuulettomien pakkasjaksojen aikana, perusvoimatuotannon kyky vastata elinkeinoelämän perustarpeisiin kulutushuipuissa, kustannustehokas kapasiteettimekanismi, ydinenergialain uudistaminen ja investointien tasapaino sääriippuvaisen tuotannon, säätövoiman sekä perusvoiman välillä. Kulutusjoustot kuuluvat myös keinovalikoimaan. Erityisesti tarvitaan kannusteita joustamiseen kykeneville toimijoille, jottei rajallisen joustokyvyn omaavan prosessiteollisuuden kilpailukyky heikenny.
Teksti: Saku Vuori
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran materia-lehden numerossa 3/2024.
Lisätietoja
