Tuleeko sosiaalihuoltoon kannuste teknologian käytölle?
Pitkään odotettu hallituksen esitys teknologiasta sosiaalihuollossa on vihdoinkin lausunnolla. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Esityksen tavoitteena on säätää teknologisten ratkaisujen käyttämisestä sosiaalipalveluissa asiakkaan perusoikeuksia kunnioittaen. Samalla säädetään muun muassa velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeeseen vastata teknologisilla ratkaisuilla.
Eniten keskustelua on herättänyt mahdollisuus teknologian huomioonottamiseen iäkkäiden ympärivuorikautisen palveluasumiseen liittyvän henkilöstömitoituksen arvioinnissa, koska teknologialla on henkilöstötarvetta pienentävä vaikutus.
Esityksen lähtökohtana on Orpon hallituksen hallitusohjelma sekä säästötavoitteet ja niiden toimenpano. Hallitus tavoittelee myös kasvua, jota esitys voisi mahdollistaa. Terveysteknologia on yksi nopeimmin kasvavista korkean teknologian toimialoista, ja ikäteknologiasta on ennustettu seuraavaa viennin komeettaa. Suomi ei ikäänny yksin vaan puolet maapallosta on samassa tilanteessa. Suomalaisille ratkaisuille on kysyntää muuallakin. Ilman ratkaisujen käyttöönottoa Suomessa, vienti on vaikeampaa ja joskus mahdotonta. Sen vuoksi kannuste teknologian käytölle on myös mahdollisuus viennille ja siten kansantalouden edistämiselle.
Kotihoitoon kannuste, tarvitaan enää laajamittainen toimintaympäristön päivitys
Esitys toisi tärkeän kannusteen teknologian käytölle, kun sosiaalihuoltolakiin ja vanhuspalvelulakiin lisättäisiin uusi säännös, jonka nojalla olisi aina arvioitava, voidaanko asiakkaan palvelutarpeeseen vastatta teknologisilla ratkaisuilla. Palvelutuottajien näkemykset teknologian käyttöönotossa tulee kuitenkin tarkasti huomioida, koska näillä on tietoa ja kokemusta, miten teknologia käytännössä on otettu ja tullaan ottamaan käyttöön.
Teknologia ei saa olla erillinen osa vaan sen pitää kuulua kiinteästi asiakkaan palvelukokonaisuuteen. Teknologian arviointi on osa palvelutarpeen arviointia, kuten esityksessä on ehdotettu.
Kotihoidossa on jo nähty teknologian mahdollisuudet, koska siellä, kuten muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollossa, henkilöstöpula on näkynyt jo pitkään.
Osana kansallista ikäohjelmaa toteutettiin myös KATI-ohjelma, jossa arvioitiin ja kokeiltiin, miten teknologiset ratkaisut voivat tukea ikääntyneiden ihmisten kotona asumista. KATI-ohjelma tuotti paljon tietoa ja hyviä käytänteitä, mitkä kannattaa skaalata laajemmin käyttöön ja hyödyntää myös muun muassa vammaisten asumispalveluissa.
Jotta teknologiat auttavat hillitsemään sote-kustannusten kasvua, niiden käyttö on integroitava vahvasti palvelujärjestelmään ja prosesseihin. Hyödyn saaminen edellyttää paitsi ratkaisujen myös toimintamallien ja käytänteiden uudistamista. KATI-ohjelmassa tehtyjen havaintojen perusteella toimintamallin uudistaminen tuo suurimmat vaikutukset kustannuskehityksen hillintään, mikä pitäisi huomioida koko sosiaalihuollon sektorilla.
Henkilömitoituksen osalta nykytilanne jatkuu
Samaan aikaan kun kotihoitoon vahvistuu kannuste ottaa teknologiaa käyttöön, iäkkäiden ympärivuorikautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskennassa mahdollisuudet on jätetty käyttämättä.
Muutosta nykyiseen, eikä myöskään suunniteltuja säästöjä saada aikaan, jos ehdotettu mitoituksen vähimmäismäärä 0,6 työntekijää asiakasta kohden ei jousta teknologian avulla. Tämä olisi tärkeää korjata viimeistään eduskustakäsittelyn aikana. Moni julkinen ja yksityinen palvelutuottaja on myös kiinnittänyt kohtaan huomiota, koska muuten on olemassa riski, että palvelutuotanto ei lähde uudistuksia toteuttamaan kannusteiden puutteiden takia.
Teknologian käytön yhteydestä säästettyyn aikaan ja tarvittavaan henkilöstömäärään ei ole kattavaa tietoa, koska teknologiaa on hyvin vähän ollut hoivassa käytössä. Tutkittu tieto onneksi lisääntyy koko ajan. Esimerkiksi Nordic Healthcare Group (NGH) mittaa vaikuttavuutta monelle hyvinvointialueella jo tänä päivänä mm. ikääntyvien palveluiden yksiköistä. RAI-arviointivälineistön käyttö on hyvinvointialueilla velvollisuus, jonka mukaan iäkkään henkilön palvelutarve ja toimintakyky arvioidaan. RAI-arvionnilla pystyttäisiin selvittämään palvelutarve myös ympärivuorikautisessa hoivassa sen sijaan, että määrätään luku, joka kaikkien on täytettävä. Näiden lisäksiDigi-HTA menetelmää voisi myös kehittää huomioimaan sosiaalihuollon digitaaliset tuotteet ja niihin liittyvät henkilöstövaikutukset.
Tulevaisuuden mahdollisuudet pitäisi hyödyntää myös kokeilukulttuurin myötä, koska uusia ratkaisuja tulee kokoa ajan. Niiden mahdollisuudet tulisi selvittää joustavasti, jotta niiden hyöty voitaisiin ottaa käyttöön.
Esityksen mukaan mitoitusta voisi pienentää 0,04 työntekijää asiakasta kohden, mikäli käytössä on työtä korvaavaa teknologiaa. Esitetty henkilöstömitoitus on mm. Viroon verrattuna hyvin vaatimatonta ja kaipaisi arviointikriteeristöä tavoitetason määrittämiseksi.
Luku perustuu nykytietämykseen, joten sitäkin pitäisi tarvittaessa pystyä muuttamaan. Järkevintä olisi koota luvut ministeriön asetukseen, jolloin niiden muuttaminen olisi lain muuttamista helpompaa. Esityksen arviot palvelutarpeen lisäyksestä ja tulevista henkilöstömääristä ovat alakanttiin. Varautuminen palvelutarpeen lisääntymiseen pitäisi tehdä nyt, eikä tulevaisuudessa pakon edessä.
Muitakin muutoksia on tulossa
Teknologian käytön lisäksi esityksessä ehdotetaan reunaehtoja, kuten asiakkaan kykyä käyttää ratkaisuja. Toisaalta ratkaisu ei saa puuttua asiakkaan yksityisyyden suojaan enempää kuin hoidon tai huolenpidon mukaan on välttämätöntä. Tämä on tärkeää, koska oikeustila teknologian käyttämiselle sosiaalihuollossa kuten esimerkiksi kotihoidossa ja vammaispalveluissa ei ole ollut selvä, minkä vuoksi valvontaviranomaiset ovat kieltäneet ihmisten perusoikeuksiin puuttuvien teknologioiden käyttöön, vaikka niillä olisi ollut positiivinen vaikutus sosiaalihuollon asiakkaiden palveluihin.
Teknologian tulee myös täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Potilasturvallisuus, tietosuoja ja -turva sekä kyberturvallisuus ovat tärkeitä tälläkin sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueella.
Osaamiseen, asenteisiin ja johtamiseen otetaan myös kantaa. Ne ovat kaikki erittäin tärkeitä asioita, koska ne vaikuttavat suoraan teknologioiden hyväksymiseen ja käytön tehokkuuteen. Käyttöönotto onkin ensiarvoisen tärkeää, jotta hyöty teknologiasta saadaan. Yhteistyö teknologiatoimittajan kanssa on ensiarvoisen tärkeää, kun henkilökuntaa koulutetaan teknologian käyttöön.
Suostumuksen osalta on katsottu, että erillinen suostumus teknologian hyödyntämiseen on epäjohdonmukainen ja kankea, eikä sovellu luontevasti sosiaalihuollon palvelujen suunnitteluun, missä teknologia on osa kokonaispalvelua. Toisaalta esitys toteaa, että teknologia arkipäiväistyy, jolloin erillinen suostumus ei tuo perusoikeuksien näkökulmasta lisäarvoa asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja osallistamisen kannalta. Asiakkaat, omaiset ja läheiset osallistuvat jo nyt palvelusuunnitelman tekoon.
Lopuksi
Tällä hetkellä ympärivuorikautisen hoivan paikkoja on käyttämättä ja ammattilaisia työttömänä. Samaan aikaan huonokuntoisten asiakkaiden määrä kotihoidossa kasvaa ja vain erittäin huonokuntoiset pääsevät hoivaan. Eri kokoisten palveluyksiköiden toimeenpanokyvyt vaihtelevat, jolloin on olemassa vaara lyhyen tähtäimen kustannuspaineiden yliotteesta suhteessa pitkän tähtäimen muutokseen. Tämä ei vastaa tilannetta, jota hallituksen esitys kuvaa ja jossa teknologialla on maksimaalinen hyöty niin kotihoidossa kuin hoivassa.
Palvelutarve kasvaa ennakoitua nopeammin ja ammattilaisten määrä vähenee eläköitymisen myötä. Mikäli nykytilanne jatkuu, ollaan jo lähivuosina nykyistä paljon suuremmissa ongelmissa. Ei siis riitä, että sääntelyllä teknologian käyttö tehdään mahdolliseksi. Tarvitaan enemmän toimia, jotta ikääntyvät ihmiset ovat siellä, missä he saavat tarpeellisen hoidon ja hoivan. Tämän pohjalta voidaan rakentaa myös kestävää tulevaisuutta.
Suomesta puuttuu kansallinen visio ja tiekartta tavoitteisin pääsemiseksi. Uhkana on, että nyt jäädään yhden hallituskauden tarkastuskierrokseksi. Toivottavasti vihdoinkin tunnustetaan tosiasiat, jotta Suomi ja suomalaiset selviävät ikääntymisen tuomilta haasteilta. Jossakin vaiheessa asia koskee meitä jokaista.
