Aktiivista tietopolitiikkaa sekä uusi ministerin salkku – miksi ihmeessä?
Teknologiateollisuus teki viime syksynä yhdessä muiden elinkeinoelämän järjestöjen kanssa aloitteen uuden tieto- ja digitalisaatioministerin toimen perustamisesta valtioneuvoston kansliaan. Mitä tällä käytännössä tavoitellaan ja mihin uutta ministeriä tarvitaan?
1. Tieto tehokkaaseen käyttöön
Julkisella sektorilla on valtava määrä tietoa, jonka hyödyntämiselle on kuluvalla hallituskaudella rakennettu tekniset edellytykset, kuten palveluväylä ja yhteiset tukipalvelut. Valmiuksien hyödyntäminen edellyttää kunnianhimoista pyrkimystä laittaa tieto työskentelemään ihmisten ja yritysten puolesta. Meillä on Suomessa edellytykset hyödyntää eri viranomaisilla olevaa tietoa tehokkaasti ja saada näin vauhtia lupakäsittelyyn ja automatisoida kansalaisten palveluita.
Toimintatapojen tehokas uudistaminen on vaikeaa ilman, että nostetaan katse yli nykyisten ministeriöiden sektorirajojen. Tietoon perustuvan toimintatavan myötä ihminen voidaan asettaa keskiöön ja palvelut seuraavat aina kunkin tilannekohtaista tarvetta. Tämä vapauttaa ihmistyötä sinne, missä sitä tarvitaan: ihmisen kohtaamiseen.
2. Yhteistyöllä vaikuttavia tuloksia
Merkittävimpiä tietopoliittisia hankkeita ovat ne, joissa tarvitaan useamman hallinnonalan toimenpiteiden yhteen sovittamista. Näiden toteuttamiseen sektoreihin jaettu hallinto antaa heikot lähtökohdat. Lisäksi haasteena on yksityisen ja julkisen sektorin toimiva yhteistyö.
Aktiivisella tietopolitiikalla voidaan huolehtia julkisella sektorilla olevien laajojen ja arvokkaiden tietoaineistojen tietoturvallisesta hyödynnettävyydestä. Tiedon pohjalta yritykset voivat rakentaa paitsi omia palvelujaan, myös tarjota keinoja uudistaa julkisen sektorin palveluja ilman raskaita hallinnollisia uudistuksia. Strategisella otteella ja osaamisen keskittämisellä voidaan nostaa tekemisen ja osaamisen tasoa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Keskitetyllä johtamisella voidaan myös tehokkaasti ja koko yhteiskunnan skaalalla edistää vajaakäytössä olevan tiedon käyttöä uuden liiketoiminnan pohjana – samaan tapaan kuin on sektorikohtaisesti tehty liikenteen ja pankkien tilitietojen osalta.
3. Suomi on luottamusyhteiskunta – myös tulevaisuudessa
Suomi on luottamusyhteiskunta. Luottamusta sähköisiin ratkaisuihin ja esimerkiksi tekoälyn käyttöön toiminnan tukena tulee edelleen vahvistaa. Keinoina ovat läpinäkyvyys tietovirtoihin ja yksilöiden mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevien tietojen käyttöön. Nykyisten yksityisyydensuojanormien päälle tulee nopeasti rakentaa käyttäjäystävälliset ja helppokäyttöiset keinot tietovirtojen hallintaan, joissa tietosuojaperiaatteet toteutuvat käytännössä ja jotka edistävät tiedon kestävää käyttöä.
Luotettava ja kestävä tietotalous on globaali mahdollisuus, jossa Suomella on hyvät edellytykset toimia tienraivaajana.
4. Enemmän tietoa = vähemmän jätettä
Tiedon tehokas hyödyntäminen on pohjana myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tieto on pääosassa logistiikkaketjujen tehostamisessa, hävikin minimoinnissa ja kiertotalouden ratkaisuissa. Kun materiaalivirtoihin yhdistetään datavirta, tiedetään tarkalleen mistä mikäkin tavara tai ruoka-annoksen osa on tullut ja mistä se koostuu. Jätteeksi päätyy vaan se materiaali, josta ei ole dataa.
5. Parempi arki meille ihmisille
Miten uusi tietoon perustuva näkyy kansalaisen elämässä? Lyhyesti sanottuna: sujuvana arkena. Ei enää kirjekuoressa omilla yhteystiedoilla toimitettuja lomakkeita, joissa ensimmäisenä kysytään nimeä ja osoitetta, ei turhia hakemuksia vaan julkiset palvelut silloin kun niitä tarvitaan. Kaikki tämä siten, että ihminen näkee heti, mihin tietoon tai tilanteeseen mikäkin päätös tai ehdotus perustuu. Meillä on edellytykset siihen, että puhelimeen kilahtaa ehdotus passin uusimisesta, lapsilisästä tai paikasta lähikoulussa samaan tapaan kuin veroehdotus kerran vuodessa. Tiedon hyödyntäminen antaa edellytykset nostaa ihminen keskiöön palveluissa ja luopua viranomais- ja prosessikeskeisestä arkkitehtuurista.
Jussi Mäkinen, @Jussi_M
Kirjoittaja on Teknologiateollisuuden digijuristi.
