Paikallinen sopiminen tekee palkkauksesta investoinnin

|
Eeva-Liisa Ikeroinen

Päättymässä oleva työmarkkinakierros on historiallinen. Se oli ensimmäinen liittokohtainen neuvottelukierros sen jälkeen, kun työmarkkinoilla luovuttiin keskitetystä työmarkkinapolitiikasta. Yksi keskeinen syy tupoista luopumiseen oli se, että niiden aikana palkkaus jähmettyi ylhäältä annettuun muottiin. Työehtosopimusten kehittäminen oli hidasta, eikä paikallinen sopiminen edistynyt toivotulla tavalla.

Päästiinkö tällä kierroksella eteenpäin? Kyllä. Paikallinen sopiminen otti aimo harppauksen eteenpäin. Vientiteollisuuden lisäksi monet muutkin toimialat innovoivat erilaisia yleiskorotukset korvaavia moderneja palkkamalleja. Niiden ansiosta työpaikoilla voidaan hakea omaan tilanteeseen sopivia, hyvistä työsuorituksista palkitsevia ratkaisuja.

Teknologiateollisuuden työehtosopimusten mukaan palkoista neuvotellaan ensisijaisesti paikallisesti. Paikallisesti voidaan sopia palkankorotusten tasosta, kohdentumisesta ja ajankohdasta. Voidaan myös sopia, ettei palkkoja koroteta lainkaan.

Jos paikallista sopimusta ei synny, palkkoja korotetaan ns. perälaudan mukaan 1,6 prosentilla. Kaksi kolmasosaa korotuksesta ohjautuu tällöin kaikille yleiskorotuksena, ja yksi kolmasosa voidaan kohdentaa työnantajan päätöksellä.

Miten palkoista sitten käytännössä sovittiin?

Teknologiateollisuuden tuore jäsenkysely kertoo, että reilut 40 prosenttia teollisuuden toimipaikoista solmi paikallisen palkkaratkaisun, joka poikkeaa tavalla tai toisella liittojen sopimasta ns. perälaudasta. Noin 60 prosenttia henkilöstöstä on nyt paikallisesti sovittujen palkkaratkaisujen piirissä.

Kehitystä voidaan pitää erinomaisena. Esimerkiksi työllisyys- ja kasvusopimuksen aikana vuonna 2015 paikallisten palkkasopimusten piirissä oli vain reilu kymmenesosa henkilöstöstä. Suuri arvo on yksistään sillä, että työpaikoilla käytiin nyt aidosti keskustelua taloudellisesta tilanteesta ja yrityksen näkymistä.

Työehtosopimus kannustaa aiempaa tehokkaammin

Yksi syy myönteiseen kehitykseen on se, että työehtosopimusta onnistuttiin syksyllä kehittämään paikalliseen sopimiseen kannustavalla tavalla. Kaksiosainen, yleiskorotuksesta ja yrityskohtaisesta erästä koostuva perälauta on tehokkaampi kannustin kuin vanhan sopimuksen yleiskorotusperälauta. Täytyy toivoa, että hyvät tulokset panevat lisää vauhtia työehtosopimuksen kehittämiseen.

Hyvästä kokonaistilanteesta huolimatta paikallinen palkkaratkaisu jäi vielä monilla työpaikoilla saavuttamatta. Seuraava onnistumisen mahdollisuus on tulevana syksynä. Sitä ennen on tärkeää varmistaa, että yrityksessä on ajantasainen, kannustava ja hyvin viestitty palkkapolitiikka. Se antaa askelmerkit korotusten kohdentamiselle. Myös neuvottelutaidot on syytä hioa kuntoon. Avoimuus ja luottamus ovat kaiken perusta, niitä ei voi liikaa korostaa.

Paikallinen palkanmuodostus yleistyy Suomessakin vähitellen. Se on avainasia työmarkkinoilla ja koko kansantaloudessa. Huomio kohdistuu kahteen keskeiseen asiaan: yrityksen tilanteeseen ja henkilöstön hyviin työsuorituksiin. Palkkaus muuttuu kuluerästä investoinniksi, joka parantaa tuottavuutta ja lisää työmotivaatiota. Samalla vähenee tarve liukumien käyttöön, joten kustannuskilpailukykykin toteutuu paremmin.

Paikallinen sopiminen tarkoittaa suurta kulttuurimuutosta. Se vaatii onnistuakseen osaamista, näkemystä ja halua uudistua. Tätä tarvitaan sekä liittojen tes-pöydissä että työpaikoilla.

 

Eeva-Liisa Inkeroinen

@ELInkeroinen

Teknologiateollisuus ry:n varatoimitusjohtaja

Kirjoitus on mukana Teknologiateollisuuden huhtikuun uutiskirjeessä.