Seuraava teknologinen murros alkaa, kun tekoäly oppii toimimaan fyysisessä maailmassa
Suomessa puhutaan nyt paljon tekoälystä, mutta keskustelu keskittyy edelleen pitkälti digitaalisiin sovelluksiin ja tietotyöhön. Samaan aikaan maailmalla on käynnissä hiljaisempi, mutta vähintään yhtä merkittävä murros: tekoäly on siirtymässä digitaalisesta maailmasta fyysiseen todellisuuteen. Tällä kehityksellä voi olla ratkaiseva merkitys suomalaisen teollisuuden tulevaisuudelle.
Parhaillaan käydään vilkasta keskustelua tekoälystä, muun muassa kielimalleista, generatiivisesta tekoälystä, tietotyön muutoksesta ja tuottavuudesta. Keskustelu on tärkeää ja tarpeellista, mutta samalla jokseenkin kapeaa. Tekoäly nähdään meillä edelleen ennen kaikkea ohjelmistona, joka analysoi dataa tai tuottaa tekstiä ja kuvia. Vähemmälle huomiolle jää se, että tekoäly on ottamassa seuraavaa isoa askelta – se oppii toimimaan fyysisessä maailmassa.
- Fyysisellä tekoälyllä tarkoitetaan järjestelmiä, joissa tekoäly yhdistyy robotiikkaan, sensoreihin ja mekaniikkaan. Tällöin tekoäly ei ainoastaan tee laskelmia ja ennusteita, vaan myös havaitsee ympäristöään, tekee päätöksiä ja toteuttaa ne konkreettisina tekoina.
- Se liikkuu, tarttuu, siirtää, kokoaa ja reagoi muuttuviin tilanteisiin. Tämä erottaa fyysisen tekoälyn perinteisestä automaatiosta, joka perustuu ennalta ohjelmoituihin ja rajattuihin toimintamalleihin.
Maailmalla fyysinen tekoäly on noussut nopeasti keskeiseksi puheenaiheeksi. Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huang on kuvannut kehitystä siirtymänä digitaalisesta tekoälystä kohti fyysistä tekoälyä. Se on vaihe, jossa tekoäly ei toimi enää vain ”näytöillä” vaan myös tehtaissa, varastoissa ja osana infrastruktuuria. Meta AI:n tutkimusjohtaja Yann LeCun on puolestaan todennut, että todellinen tekoälyn läpimurto edellyttää kykyä oppia jatkuvasti vuorovaikutuksessa fyysisen maailman kanssa. Kansainväliset raportit ennakoivat, että tällainen kehitys muuttaa seuraavaksi muun muassa teollisuutta, logistiikkaa ja huoltopalveluita.
Kehitys muuttaa seuraavaksi muun muassa teollisuutta, logistiikkaa ja huoltopalveluita.
Suomessa keskustelu ei kuitenkaan vielä heijasta tätä orastavaa muutosta. Tekoäly mielletään yhä vahvasti tietotyön ja palvelujen teknologiana, vaikka Suomen talouden ja hyvinvoinnin perusta on edelleen pitkälti teollisuudessa. Juuri teollisuudessa fyysisen tekoälyn potentiaali on suurin. Se voi mahdollistaa joustavamman tuotannon, paremman laadun, turvallisemmat työolosuhteet sekä kyvyn sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin – toisin sanoen asioita, joita perinteinen automaatio ei ole kyennyt toistaiseksi ratkaisemaan.
Fyysinen tekoäly ei tarkoita teollisten työpaikkojen katoamista, vaan niiden muuttumista. Ihmisten rooli siirtyy uuden teknologian myötä raskaista, toistuvista ja vaarallisista tehtävistä kohti valvontaa, ongelmanratkaisua, järjestelmien ohjausta ja yhteistyötä älykkäiden koneiden kanssa. Tätä siirtymää on tapahtunut jo aiemminkin, mutta nyt se kiihtyy entisestään. Muutos on erityisen merkittävä Suomessa, jossa muun muassa työvoimapula ja väestön ikääntyminen haastavat teollisuuden kilpailukykyä.
Tekoäly mielletään yhä vahvasti tietotyön ja palvelujen teknologiana, vaikka Suomen talouden ja hyvinvoinnin perusta on edelleen pitkälti teollisuudessa. Juuri teollisuudessa fyysisen tekoälyn potentiaali on suurin.
Suomella on hyvät lähtökohdat hyödyntää fyysistä tekoälyä. Meillä on korkea tekninen osaaminen, vahva konepaja- ja laitevalmistuksen perinne, korkealaatuista huoltoliiketoimintaa, luottamukseen perustuva työkulttuuri sekä paljon tuotantoa, jossa vaaditaan joustavuutta ja laatua massavolyymien sijaan. Nämä vahvuudet eivät kuitenkaan muutu kilpailueduksi itsestään. Fyysinen tekoäly on nostettava osaksi kansallista tekoälykeskustelua, teollisuusstrategiaa ja investointipäätöksiä.
Jos tekoäly nähdään Suomessa jatkossakin vain digitaalisten sovellusten tai tietotyön ilmiönä, vaarana on, että seuraava teollinen murros tapahtuu muualla kuin täällä meillä. Kun tekoäly oppii toimimaan fyysisessä maailmassa, muuttuu myös teollisuuden logiikka. Kysymys kuuluu, olemmeko valmiita tunnistamaan tämän seuraavan murroksen ajoissa ja toimimaan sen mukaisesti.
Tämä kirjoitus avaa juttusarjan, jossa tarkastelemme fyysistä tekoälyä suomalaisen teollisuuden näkökulmasta. Sarjassa avaamme LUT-kauppakorkeakoulun tutkimushankkeen teemoja ja nostamme esiin kysymyksiä, joihin teknologiateollisuuden yritysten on syytä hakea vastauksia jo nyt.
Tutkimushanke toteutetaan vuosina 2026–2027. Hankkeen tutkijatiimi ovat professori Paavo Ritala, teollisuusprofessori Mika Ruokonen sekä nuorempi tutkija Vesa Korhonen. Hankkeen rahoittajana toimii Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton säätiö, ja yrityskumppaneina mukana ovat KONE Oyj, AMD Silo AI Oy, Kemppi Oy, Kempower Oyj, Halton Oy ja Oilon Oy.
Lisätietoa hankkeesta
Mika Ruokonen
Teollisuusprofessori, LUT-yliopisto
mika.ruokonen@lut.fi
+358 41 447 5652