MustRead: Arktinen alue kuumenee EU-tasolla - Suomelle on tarjottu arktisen politiikan johtajuutta kuin hopeatarjottimella, mutta Suomi ei ole siihen tarttunut
Teksti: Heli Satuli/MustRead
Euroopan komission päärakennuksen, Berlaymontin, 12. kerroksesta löytyy muhkea musta nahkasohvaryhmä. Näillä sohvilla ministerit ja muut korkea-arvoiset vieraat odottavat vierailua komission jäsenten luokse – kotoisasti siivouskärryjen vieressä.
Sohvien viereisellä käytävällä on lokakuusta lähtien sijainnut myös entisen ulkoministerin, suurlähettiläs Jari Vilénin työhuone. Viime kesänä komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kävi tapaamassa Vileniä Strasbourgissa, kun hän oli päättämässä kauttaan EU:n Euroopan neuvoston edustuston päällikkönä.
Junckerilla oli mielessä kokoomuksen entiselle Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerille uusi työ. Kun komission puheenjohtaja kuuli, että Vilén oli kotoisin Lapista, asia oli selvä.
”Jari, tulet palvelukseeni, Juncker sanoi”, muistelee Vilén.
Vilén aloitti arktisten asioiden vanhempana neuvonantajana Junckerin erityisneuvonantajatiimissä eli European Policy Strategy Centre EPSC:ssä. Nimitys on paitsi osoitus arktisen alueen painoarvon kasvusta Brysselissä, myös velvoite Suomen johtavalle roolille EU:n arktisen politiikan luomisessa. Vuotta aikaisemmin EU oli jo saanut ensimmäisen arktisen alueen suurlähettilään. Tehtävää hoitaa belgialainen Marie-Anne Coninsx.
Kolminkertainen ilmastonmuutosvauhti
Nenglem cuqyut’i. Se on Keski-Alaskan jupik-eskimoiden kieltä ja tarkoittaa lämpömittaria. Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia arktisen alueen luonto on keskellä pelottavaa ja nopeaa muutosta. Ilmasto lämpiää alueella jopa kolme kertaa nopeammin kuin keskilämpötila nousee globaalisti.
Lämpenemisen vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Jääpeite kutistuu sekä kooltaan että paksuudeltaan. Meren pinta nousee ja muuttaa sääolosuhteita Suomessa ja ympäri maailman. Monivuotista järeää merijäätä on sulanut paljon ja sen volyymistä on menetetty jo puolet 40 viimeisen vuoden aikana. Näitä painavampia todisteita ilmastonmuutoksesta ei voi olla.
”Jos arktisen alueen ongelmat kiteyttää kolmeen sanaan, nuo sanat ovat ilmasto, ilmasto ja ilmasto”, toteaa Vilén. Meren pinta nousee Euroopassa 5—7 metriä, jos Grönlannin jääpeite menetetään. Siinä peittyy veden alle paljon muutakin kuin Hollanti.
”Jos menetämme arktisen alueen, menetämme koko maailman”, Vilén siteeraa arktisen neuvoston kokouksessa viime vuoden lopulla puhunutta tasavallan presidentti Sauli Niinistöä.
”Toivon, että Suomen seuraava pääministeri olisi vahva valtiomies tai -nainen, joka pystyy olemaan myös eurooppalainen johtaja ja linjaamaan mihin EU:ta pitää suunnata”, toteaa entinen Eurooppa-ministeri.
Kylmän sodan puhuri
Samalla jäistä vapautuva meri on tuonut arktiset rikkaudet ensi kertaa ihmisten ulottuville. Jäämeren ympäristöstä onkin tullut kiihkeän taloudellisen kilpailun kohde. Maailman vauraimpia valtioita kiinnostaa erityisesti Siperian pohjoispuolisen Koillisväylän avautuminen meriliikenteelle. Se mullistaisi maailmankaupan, sillä merimatka Aasiasta Eurooppaan lyhenisi yli kolmasosan.
Uuden meriväylän merkitystä lisää se, että Suezin kanava on ruuhkainen ja terrorismiuhka seudulla todellinen. Myös Afrikan sarvessa on merirosvoja ja sotatila, joten vaihtoehtoinen kuljetusreitti houkuttelee varustamoita. Isot rahtivarustamot ovat ajaneet reitin läpi ja kykenevät liikennöimään väylällä. Koillisväylää käytetään jo nyt venäläisen öljyn, kaasun ja mineraalien kuljettamiseen Eurooppaan ja Aasiaan.
Rahtiliikenne Koillisväylällä kasvoi viime vuonna 80 prosenttia. Professori Frederic Lasserre Quebecin Lavalin yliopistosta uskoo, että 10 vuoden sisällä varustamot voivat liikennöidä säännöllisesti Koillisväylällä ainakin kesäkuukausina.
Yksi aktiivisimmista maista on Kiina. Kiina ja Venäjä ovat solmineet sopimuksen Koillisväylän kehittämisestä. Alueen vapaakaupasta ovat kiinnostuneet myös Etelä-Korea ja Japani.
Kulkuväylän avautumisen lisäksi Kiinan kasvava valta ja Venäjän sotilaallinen varustautuminen alueella ovat Vilénin mukaan luoneet seudulle ennen kokemattoman turvallisuuspoliittisen jännitteen.
”Olemme monelta osin palanneet arktisella alueella kylmän sodan aikaan. Turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos on realiteetti, johon myös EU:n on vastattava”, huomauttaa arktisten asioiden neuvonantaja.
Politiikkapaperi luvassa toukokuussa
Tämän keitoksen keskellä Vilén valmistelee nyt EPSC:ssä unionille uusia arktisen politiikan linjauksia. EPSC on komission aivopaja, jonka tehtävänä on ravistella unionin ja jäsenmaiden rakenteita ja politiikkaa. 57-henkisessä EPSC:ssä työskentelee neuvonantajana myös toinen suomalainen, kokoomuksen eurovaaliehdokas Aura Salla.
Junckerin aivopaja on laatinut useita papereita, jotka ovat toimineet alkusysäyksinä uudelle EU-politiikalle. Eräs painavimmista koski Euroopan yhteistä puolustusta.
Samaan tähtää myös Vilénin työ. Arktisen alueen politiikkapaperin on määrä valmistua toukokuun alussa ja toimia evästyksenä paitsi uudelle komissiolle, myös uusille europarlamentaarikoille.
”Tarkoitus on katsoa, missä EU on nyt arktisen politiikan suhteen ja mihin seuraavan komission tulee keskittyä. Tarkistuspisteeksi on hahmoteltu vuotta 2030 eli samaa kuin unionin ilmastopolitiikalla”, kuvailee Vilén.
Yleensä EPSC:n ehdotukset vain julkistetaan ja katsotaan, mikä on jäsenmaiden reaktio. Vilénin lähestymistapa on pragmaattisempi. Hän kiertää ympäri komission pääosastot ja jäsenmaat sekä tapaa myös muiden arktisen alueen valtioiden, kuten Norjan, Islannin, Yhdysvaltojen ja Kanadan edustajia. ”Etsin asioille jo etukäteen omistajuutta, jotta saamme ehdotukset myös toteutumaan.”
”Kiina ei ole pelkkä uhka”
Vilén vakuuttaa, että kaikilla arktisilla valtioilla on halu pitää alue vapaana konflikteista. Ainakin toistaiseksi. Esimerkiksi arktinen neuvosto on yksi harvoja kansainvälisiä foorumeita, joissa Venäjän, Kanadan, USA:n, pohjoismaiden ja alkuperäisväestön edustajat istuvat samassa pöydässä poliittisista konflikteista huolimatta ja keskustelevat keskenään.
EU:n arktisen alueen suurlähettilään avustajana työskentelevän Janne Hirvosen mukaan ulkoiset kiistat voivat kuitenkin vaikuttaa jatkossa yhä enemmän myös arktisen alueen yhteistyöhön. Esimerkiksi Venäjä ei saa sanktioiden takia kansainvälistä rahoitusta ympäristöhankkeisiin. Lisäksi arktisten valtioiden suhtautumisessa on isoja eroja.
Tanskalaiset ovat huolissaan Venäjästä ja sen sotilaallisen läsnäolon kasvamisesta arktisella alueella. Islantia puolestaan kiinnostaa eniten Yhdysvaltojen sitoutuneisuus. Yhdysvaltojen nykyhallinto ei taasen näe Venäjää uhkana, vaan pelkää Kiinaa ja sen kasvavaa mahtia.
Kiina määritteli itsensä viime vuonna ”lähiarktiseksi alueeksi”. Kiinan mukaan maan tavoitteena on vastata ilmastonmuutokseen entistä tehokkaammin. Musta hiili aiheuttaa neljänneksen arktisen alueen lämpenemisestä. Sitä syntyy puun, biomassan ja hiilen poltosta kodeissa, tieliikenteestä, metsäpaloista ja voimalaitoksista sekä kaasukentillä käyttämättä jäävän maakaasun polttamisesta eli soihdutuksesta. Presidentti Niinistö on nostanut mustan hiilen näkyvästi arktisen alueen tulevaisuutta koskevaan kansainväliseen keskusteluun.
Vilén painottaa, että jokaisen arktisen alueen valtion on tehtävä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta totuus on, että valtaosa mustasta hiilestä matkaa alueelle Kiinasta ja Intiasta. Alueen ilmastonmuutoksen torjunnassa voi siis onnistua vain globaalilla toiminnalla ja yhteistyöllä. Eurooppa tarvitsee Kiinaa.
Suhtautuminen Kiinaan on Vilénin mukaan Euroopassa nyt liian yksioikoista ja lähtökohtana ovat uhkakuvat.
”Maan teot osoittavat, että Kiinalla on aito halu torjua ilmastonmuutosta. En näe Kiinaa pelkkänä uhkana. Voi toki kysyä, mikä on maan todellinen pidemmän aikavälin motiivi”.
”Euroopan seuraava suunta on arktinen. On Suomesta itsestään kiinni, olemmeko tuon kehityksen suunnannäyttäjiä vai jatkammeko perässä hiihtämistä”, linjaa Vilén.
Kolme painopistettä
Vilén muistuttaa, että kaikkien maailman johtavien talouksien mielenkiinto on suuntautumassa arktisille alueille. Jos EU ei ole alueella aktiivinen, muut ovat. Mutta Euroopalla on muita mantereita painavammat perusteet ottaa johtorooli alueen tulevaisuuden kehittämisessä.
Arktinen politiikka ei toki ole mikään tuore asia EU-agendalla. EU:n arktisen alueen politiikka on kehittynyt pienin askelin ympäristönsuojelusta yhä laajemmaksi kokonaisuudeksi. Vilén toteaa olevansa hämmentynyt, kuinka paljon komissiossa jo nyt toimitaan arktisten asioiden parissa maataloudesta ja liikenteeseen.
”Kaikki työ on vain ripoteltu muruiksi erilleen toisistaan niin, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa.”
Nykyisin päävastuu on kalastusasioiden pääosastolla. Se ei tulevaisuudessa enää välttämättä toimi, kun EU:n toimintakenttä laajenee. Vielä suurempi tarve on koordinoida arktista politiikkaa jäsenmaiden kesken. Nyt siihen ei ole tarvittavia rakenteita. Jäsenmaiden neuvostoon tarvitaan Vilénin mukaan oma työryhmä päättämään virallisesti arktisista asioista.
”Sisällön suhteen Euroopan on nyt löydettävä selkeät painopisteet, joihin se keskittyy arktisen alueen politiikassa”, painottaa Vilén.
Ilmastonmuutoksen torjunta on tietysti itsestään selvä painopiste. Toinen on tutkimus ja innovaatiot. Ja se kolmas ovat arktisen alueen yhteydet. Laaja kokonaisuus pitää sisällään sekä fyysisen infran että tietoverkon.
Suoraan arktiselle alueelle jyvitetty lisärahoitusta ei sen sijaan ole seuraavalle EU:n rahoituskehyskaudelle luvassa. Suomi lobbaa parhaillaan, että EU:n uuteen ulkosuhderahoitusta koskevaan asetukseen saataisiin uudelle budjettikaudelle viittaus arktiseen politiikkaan ja pohjoiseen ulottuvuuteen.
Vilénin mukaan rahat on löydettävissä nykyisten budjettiraamien sisältä, etenkin kasvavasta tutkimusrahoituspotista.
”Arktinen alue on aarrearkku tutkimusrahoituksen suhteen, koska se, mitä arktisella alueella tarvitaan, on oleellista koko Euroopan kannalta”, huomauttaa neuvonantaja.
Sekä EU-maat että arktinen alue tarvitsevat uusia ratkaisuja ja innovaatioita ikääntyvän väestön, ilmastonmuutoksen, työn muuttumisen ja puhtaan infrastruktuurin kaltaisiin pulmiin.
Kestävän kehityksen laboratorio
Vilénin mielestä alueen herkän luonnon ja talouskasvun välille on mahdollista löytää tasapaino. Euroopan on jatkossakin voitava hyödyntää arktisen alueen rikkauksia kuten öljyä, kaasua, mineraaleja ja kalakantoja. Mutta se onnistuu vain käyttämällä puhtainta teknologiaa, ottamalla huomioon luontoarvot sekä toimimalla yhteistyössä alueen alkuperäisväestön kanssa.
10 prosenttia arktisen alueen asukkaista kuuluu johonkin noin 40 eri alkuperäiskansasta. Kansat eroavat suuresti tavoiltaan ja arvomaailmaltaan. Samoin heidän asemansa. Venäjän puolella on alkuperäisväestöä kohtaan selvää rasismia, sen sijaan etenkin Kanadalle alkuperäiskansojen asema on tärkeä.
Vilénin visiona on tehdä arktisesta alueesta ”mikrokosmos” – kehityslaboratorio, jossa testataan maailman parhaita kestäviä innovaatioita. Jos ratkaisu toimii, kokeilu voidaan skaalata koko Euroopan hyödyksi.
”Jos pystymme rakentamaan tällaisen, arktisella alueella on edessään loistava tulevaisuus”.
Suurlähettiläs muistuttaa, että Suomi on arktisten olosuhteiden suurvalta. Suomesta löytyy paljon uniikkia osaamista pohjoisen ongelmien ratkaisuun. Vilén nostaa esimerkiksi matkailun. Suomi on onnistuneesti luonut arktisesta turismista isoa bisnestä. Samaa tekee myös Islanti.
Viime vuonna ulkomaalaisten matkailijoiden määrä kasvoi Lapissa 22 prosenttia. Arktisen matkailun kasvun on kuitenkin tapahduttava hallitusti ja suunnitellusti. Nykyisellään esimerkiksi Huippuvuorilla haaksirikkoutuva risteilyalus on oman onnensa nojassa, sillä arktisella alueella ei ole juurikaan pelastuskalustoa tai satamia ja olosuhteet ovat erittäin vaikeat.
Toinen esimerkki on cleantech. Suomella on paljon annettavaa puhtaiden ja energiatehokkaiden, kylmiin oloihin suunniteltujen talojen rakentamisessa. Samoin talvivaatteiden suunnittelussa ja tienpidossa. Suomi voisi hyötyä taloudellisesti myös ilmastonmuutoksen torjunnasta viemällä puhtaita ratkaisuja arktiseen off shore -toimintaan ja kaivosteollisuudelle. Ja tietysti osaamme laivojen rakentamisen. Valtaosa maailman jäätä murtavista aluksista on suomalaisvalmisteisia ja niistä pulaa sekä Kanadassa, USA:ssa että Venäjällä.
Brysselissä ihmetellään Suomen hallituksen hiljaisuutta arktisen alueen politiikassa. Moni komission virkamies sanoo suoraan, että Juncker on pettynyt pääministeri Juha Sipilään.
”Suomen ei tarvitse olla tuomittu takariviin”
Brysselissä ihmetellään Suomen hallituksen hiljaisuutta arktisen alueen politiikassa. EU-tasolla on tarjottu arktisten kysymysten johtajuutta Suomelle kuin hopeatarjottimella, mutta Suomi ei ole siihen tarttunut. Pääministerien rooli on viime vuosina korostunut EU-politiikassa. Heidän persoonaansa tiivistyvät mielikuvat kustakin jäsenmaasta. Moni komission virkamies sanoo suoraan, että Juncker on pettynyt pääministeri Juha Sipilään.
Myös Vilénin mielestä kuluvat neljä vuotta ovat olleet Suomen Eurooppa-politiikan osalta yhtä tyhjäkäyntiä.
”Suomessa ollaan tultu jälkijunassa. Siihen on toki selvät sisäpoliittiset syynsä. Mutta uuden hallituksen on lopetettava muiden jäsenmaiden peesailu.”
Suomen heinäkuussa alkava puheenjohtajuuskausi on vedenjakajahetki. Puheenjohtajamaan odotetaan nostavan esiin omia kiinnostuksen kohteitaan. Nykyinen EU-puheenjohtajamaa Romania on tuonut vahvasti esiin Mustanmeren.
Suomi ei ole toistaiseksi esittänyt yhtään omaa asiaa. Arktinen alue olisi Vilénin mukaan luonteva teema. Hän muistuttaa, että tilanne on ainutlaatuinen: Komissio vaihtuu, joten normaalin puolen vuoden sijaan, Suomi pystyy puheenjohtajakautenaan vaikuttamaan EU:n koko viisivuotisen toimikauden ohjelmaan.
”Toivon, että Suomen seuraava pääministeri olisi vahva valtiomies tai -nainen, joka pystyy olemaan myös eurooppalainen johtaja ja linjaamaan mihin EU:ta pitää suunnata. Tarvetta tähän on nyt enemmän kuin koskaan”, toteaa entinen Eurooppa-ministeri.
EU:n laajentumisneuvotteluissa 2000-luvun alussa mukana ollut Vilén huomauttaa, että EU:ssa valta ei ole pysyvää. Yksi esimerkki on brexit. Britannian lähtö on avannut Hollannille mahdollisuuden kasvattaa omaa valtaansa ja Hollanti on tarttunut tilaisuuteen. Monet brittiyritykset ovat muuttaneet Hollantiin ja maan pitkäaikaisen pääministeri Mark Rutten sana painaa nyt enemmän kuin koskaan.
”Suomen takarivin oppilaan aseman ei tarvitse olla jatkuva olotila. Siitä pääsee irti, jos haluaa. Euroopan seuraava suunta on arktinen. On Suomesta itsestään kiinni, olemmeko tuon kehityksen suunnannäyttäjiä vai jatkammeko perässä hiihtämistä”, linjaa Vilén.
Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.
Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä.
Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä.
Jutun pääkuva: Euroopan komission kuvapalvelu
