MustRead: Suomen Nato-suurlähettiläs Piritta Asunmaa: ”USA ja maailma eivät palaa Trumpin jälkeen entiselleen” – ja siksi Euroopan on pakko vahvistaa puolustustaan

Teksti: Heli Satuli/MustRead

Uudet turvallisuusuhat ovat lähentäneet Naton ja Suomen

• Nato on palannut juurilleen: jäsenmaiden alueelliseen puolustukseen ja pelotteen kehittämiseen. Muutos on pysyvä.
• Suomelle on viime vuosina rakennettu entistä läheisempi erityisstatus Natossa, mutta Suomen turvallisuutta se ei kriisitilanteessa lisää: artikla 5. koskee vain jäsenmaita.
• EU:n ja Naton yhteistyö on parantanut. Yhteistyötä tarvitaan uusiin turvallisuusuhkiin vastaamiseksi.
• Suomen kokonaisturvallisuusosaamiselle on nyt kysyntää Naton piirissä.
• Brexit näkyy myös Natossa: 80 prosenttia sotilaallisista voimavaroista tulee brexitin jälkeen EU:n ulkopuolisista maista.
• Yhdysvaltojen hallinnon Nato-retoriikka on ristiriidassa maan käytöksen kanssa.
• EU-maiden on pakko kehittää yhteistä puolustusta ensi vaalikaudella.

Suomen kumppanimaa-status on viime keväästä lähtien näkynyt Nato-suurlähettiläs Piritta Asunmaan arjessa entistä selvemmin. Jäsenet muuttivat keväällä uuteen uljaaseen 1,1 miljardia euroa maksaneeseen lasiseen päämajaan. Kumppanimaat jäivät sen sijaan vanhaan rakennukseen noin kilometrin päähän.

Suomen Nato-edustuston 19-henkiseen tiimiin kuuluvaa autonkuljettajaa on muuton jälkeen tarvittu entistä useammin, sillä edustuston väki joutuu reissaamaan jatkuvasti kahden rakennuksen väliä. Fyysinen välimatka on pidentynyt, mutta käytännön yhteistyö on lisääntynyt. Ruoan takia matkaa ei kuitenkaan kannata tehdä. Uusi päämaja on jo ehtinyt tulla kuuluisaksi kurjasta ruokatarjonnastaan.

4000 henkeä työllistävä Naton päämaja ei sijaitse EU-instituutioiden yhteydessä Brysselin keskustassa vaan syrjässä Zaventemin lentokentälle johtavan monikaistaisen tien vieressä. Naapurustosta löytyy lähinnä bisnesparkkeja. Brysselissä alue tunnetaan ruoan autiomaana.

Nato on muuttanut kurssinsa pysyvästi

Vuonna 1994 suomalaiset äänestivät Euroopan unionin jäsenyyden puolesta, Martti Ahtisaari voitti presidentinvaalit, Bosniassa sodittiin ja Estonia-autolautta upposi Itämerellä vieden mukanaan 900 ihmistä. Samana vuonna Suomesta tuli Naton kumppanimaa. Kylmä sota oli päättynyt ja sotilasliiton painopiste siirtynyt kansainväliseen kriisinhallintaan. Se sopi Suomelle.

Suomi keskittyi Naton kanssa heti käytännönläheiseen yhteistyöhön. Vuosien varrella kukin hallitus on linjannut Suomen Nato-yhteistyöstä. Hallitusohjelmissa on todettu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Tämä löytyy myös nykyisen hallituksen hallitusohjelmasta. Tätä varten on tärkeää varmistaa, että kansalliset puolustusvoimat ovat teknisesti yhteensopivat sotilasliiton kanssa.

”25 vuotta sitten määritellyt kumppanuuden periaatteet pätevät tänäkin päivänä”, toteaa kolme ja puoli vuotta Suomen Nato-edustustoa johtanut Asunmaa.

Lähtökohdat ovat muuttumattomat, mutta turvallisuustilanteen heikentymisen takia Suomen ja Naton suhde on toisenlainen. Sotilasliitto on muuttunut. Kehitys alkoi Ukrainan kriisistä vuonna 2014.

Myös globaalit muutokset sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan epävakaus vaikuttavat kaikki Naton toimintaan. Painopiste on siirtynyt kriisinhallinnasta jäsenmaiden puolustuksen ja pelotteen kehittämiseen. Nato on palannut juurilleen.

”Nato vuonna 2019 näyttää ihan erilaiselta kuin Nato vuonna 2015, kun aloitin suurlähettiläänä”, huomauttaa Asunmaa.

Kuka Piritta Asunmaa?

• Suomen Nato-suurlähettiläs vuodesta 2015.
• 53-vuotias, koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.
• Kotoisin Oulusta, lapsuus ja nuoruus Helsingissä.
• Ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1992.
• Ulkomaankomennukset Pariisissa ja Washingtonissa.
• Suomen Nato-edustustossa vuosina 2005–2009.
• Suomen edustajana EU:n poliittisessa ja turvallisuusasiain komiteassa (COPS) Brysselissä 2011–2015.

Viime vuosina Nato on vahvistanut komentorakenteitaan ja perustanut uusia esikuntia sekä Eurooppaan että Yhdysvaltoihin. Sotilasliitto on kehittänyt valmiuttaan ja tiedustelutoimintaansa, lisännyt sotilaallista harjoittelua sekä nostanut nopean toiminnan joukkojen vahvuutta ja vaatimuksia.

Hallinnollisella puolella Naton päätöksenteko on tehostunut. Muutokset jatkuvat edelleen, mutta 29 jäsenmaan organisaatio on saanut lyhyessä ajassa paljon aikaan. Uusi ajattelu näkyy Asunmaan mukaan kaikessa toiminnassa.

”Tapahtui suurvaltasuhteissa mitä vain, en usko, että Nato muuttaa kurssiaan, kun se on kerran tälle tielle lähtenyt. Oman alueen puolustus on ja pysyy sotilasliiton painopisteenä.”

Räätälöity paikka Natossa

Suurvaltasuhteet eivät näytä lämpenemisen merkkejä ja esimerkiksi Ukrainan kriisiin ei löydy ratkaisua. Nato on sijoittanut Baltian maihin ja Puolaan monikansallisen pataljoonan eli se on fyysisesti entistä lähempänä Suomea.
”Jaamme nyt Naton kanssa yhteisen turvallisuuspoliittisen ympäristön”, huomauttaa Asunmaa.

Huonontunut turvallisuustilanne onkin suurlähettilään mukaan syventänyt Suomen ja Naton suhteita. Ennen Nato teki kansainvälistä kriisinhallintaa, nyt se harjoittelee sotilaallista puolustusta ja pelotteen kehittämistä.

Tämä muutos on avannut Suomelle aivan uusia yhteistyömahdollisuuksia. Naton harjoitukset järjestetään usein lähellä Suomea ja ne auttavat kehittämään omaa kansallista puolustusta realistisissa harjoitustilanteissa. Uuden erikoisstatuksen ansiosta myös harjoituksiin osallistuminen on Suomelle entistä helpompaa. Walesin huippukokouksessa reilut neljä vuotta sitten Nato tarjosi viidelle kumppanimaalle mahdollisuuden syventää yhteistyötä. Edistyneiden kumppanimaiden eli Enhanced Opportunities Partner (EOP) -joukkoon kuuluu viisi maata: Suomen ohella Ruotsi, Australia, Georgia ja Jordania. EOP-kumppanina Suomella on parempi mahdollisuus osallistua harjoitusten suunnitteluun.

Piritta Asunmaa. Kuva: Suomen Nato-edustusto/Emma Virkkunen

Asunmaa muistuttaa, että Suomi päättää osallistumisestaan harjoituksiin aina kansallisista lähtökohdistaan. Suomessa on keskusteltu, että Naton harjoituksiin osallistuminen voi altistaa Suomen turvallisuusuhille.

“Päätökset tehdään korkeimmalla poliittisella tasolla, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan toimesta ulko- ja turvallisuuspoliittisten kriteerien pohjalta. Selvää on, että Suomi tästä syystä osallistuu vain sellaisiin harjoituksiin, jotka vahvistavat sen ulko- ja turvallisuuspoliittista asema”, painottaa suurlähettiläs.

Poliittinen dialogi ja vuoropuhelu Naton ja Suomen välillä on Asunmaan mukaan tiivistynyt joka tasolla. Sotilasliitossa on luotu myös toinen uusi formaatti: 29 + 2. Ruotsi ja Suomi saavat entistä useammin kutsun johonkin osioon Naton ministerikokouksissa  ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö on osallistunut Naton huippukokousillallisille.
”Nato on läsnä naapurimaassa, joten Suomen on entistä tärkeämpi ymmärtää, mitä liitossa ajatellaan. Myös Nato haluaa kuulla, miten Suomi näkee turvallisuustilanteen kehityksen”, kuvailee Asunmaa.

Kun suurlähettiläs työskenteli edellisen kerran Nato-suurlähetystössä vuosina 2005–2009, sanottiin, että pisin etäisyys Brysselissä löytyy Naton päämajan ja komission päämajan väliltä. Se ei pidä enää paikkaansa.

Suomelle on rakennettu Natossa räätälöity paikka.
”Tämä ei tarkoita, että olisimme liukumassa harmaalle vyöhykkeelle kohti jäsenyyttä. Minusta olemme nyt riittävän lähellä, että voimme tehdä molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä”, suurlähettiläs muotoilee diplomaattisesti.

Nato-jäsenten ehdot ja vastuut eivät koske Suomea. Eivätkä turvatakuut. Oli kumppanuussuhde miten tiivis tahansa, se ei kriisitilanteessa lisää Suomen turvallisuutta. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on viime aikoina korostanut useaan otteeseen, ettei Nato välttämättä auta kumppanimaitaan. Sotilasliiton artikla 5:n keskinäinen puolustusvelvoite koskee vain jäseniä.

Periaatteessa Naton ovi on auki jokaiselle eurooppalaiselle maalle, joka on valmis täyttämään jäsensitoumukset ja velvoitteet. Suomessa pitäisi kuitenkin olla jäsenyydelle poliittinen tahtotila ja kansan tuki, ennen kuin Natoon voisi lähettää jäsenhakemuksen. Lisäksi Naton kaikkien 29 jäsenmaan pitäisi haluta vastaanottaa hakemus.

Nato on käynyt läpi historiansa aikana kuusi laajentumiskierrosta. Viimeisin uusi jäsen eli Montenegro liittyi sotilasliittoon vuonna 2017. Nyt ovella kolkuttelevat Bosnia Herzegovina, Georgia, Makedonia ja Ukraina. Pisimmällä jäsenyysneuvotteluissa on Makedonia, jonka on kuitenkin ratkaistava valtion nimeä koskeva kiista.

EU ja Nato ne yhteen sopii

”Kun edellisen kerran työskentelin Nato-suurlähetystössä vuosina 2005–2009, sanottiin, että pisin etäisyys Brysselissä löytyy Naton päämajan ja komission päämajan väliltä. Tämä ei pidä enää paikkaansa. Yhteistyö on päivittäistä”, kertoo Asunmaa.

Uudet turvallisuusuhat ovat suurlähettilään mukaan herättäneet instituutiot tajuamaan, että yhteistyö on molempien etu. Ongelmat ovat yhteisiä, samoin pitkälti jäsenistö. 28 EU-jäsenmaasta 21 on myös Naton jäseniä. Edistysaskeleita on jo tapahtunut. Yhteistyöjulistuksen lisäksi Nato ja EU ovat sopineet 74 käytännön toimenpiteestä. Niillä yhteistyötä syvennetään esimerkiksi keskeisissä operaatioissa, hybridivaikuttamisessa ja terrorismin torjunnassa. Nyt kyse on enää toimeenpanosta.
”EU:lla on käytössään paljon sellaisia työkaluja ja pehmeää valtaa, jota Natolla ei ole. Esimerkkinä rahoitus ja lainsäädäntö. Nuo mahdollisuudet on otettava käyttöön”, sanoo suurlähettiläs.

Kaikki eivät ole yhteistyöstä yhtä innoissaan. Etenkin monelle EU:n ulkopuoliselle Nato-maalle on epäselvää, mitä unioni oikein tavoittelee. Nämä jäsenet pelkäävät, että suunnitelmat johtavat keskinäiseen kilpailuun ja päällekkäisyyksiin. Eteneminen käytännön tasolla on siis hidasta.

Suomen mallilla hybridiuhkia vastaan

Asunmaan mukaan hydridiuhat ovat nousseet voimalla myös Naton agendalle Ukrainan tapahtumien, vaalivaikuttamisen ja Salisburyn iskujen takia. Hybridivaikuttamista on vaikea määritellä ja se ulottuu propagandasta kyberiskuihin. Operaatioilla pyritään vaikuttamaan valtioiden sisäisiin asioihin turvautumatta suoraan voimankäyttöön.

Naton hybridistrategia perustuu kolmeen pilariin: valmiuteen, puolustukseen ja pelotteeseen. Sotilasliitolla on myös hybridi-iskujen vastaisia tukitiimejä, joiden apua jäsenmaat voivat pyytää. Naton huippukokouksessa viime kesänä hyväksytyissä päätelmissä todetaan, että hybridivaikuttaminen voi johtaa artikla viiden aktivointiin. Asunmaan mukaan tällä linjauksella Nato haluaa osoittaa, että hybridisodankäynnin uhka on todellinen ja Nato ottaa sen tosissaan. Päätös on vahva poliittinen signaali: hybridihyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko sotilasliittoa vastaan.

Päätöstä on kuitenkin poliittisesti todella vaikea tehdä. Vuonna 2007 Virossa tapahtui pronssisoturikohun aikaan laaja verkkohyökkäys, joka lamautti koko maan. Hyökkäyksen tekijää ei koskaan saatu varmistettua.
”Jotta artikla 5 voidaan aktivoida, pitää todistettavasti löytää syyllinen. Rajan yli vyöryvien panssarivaunujen omistaja on helppo osoittaa, mutta hybridihyökkäysten kohdalla tilanne on toinen”, huomauttaa suurlähettiläs.

Suomi on hybridivaikuttamisasioissa aktiivinen. Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus Helsingissä on Asunmaan mukaan yksi osoitus tästä. Naton ja EU:n halukkaista jäsenmaista koostuvan osaamiskeskuksen budjetin maksavat puoliksi Suomi ja muut jäsenmaat. Hybridiuhkien torjunta on yksi syy, miksi Suomi kiinnostaa Naton piirissä nyt muutenkin kuin maantieteellisen sijaintinsa takia.

Suomalainen kokonaisvaltainen turvallisuuskonsepti on ainutlaatuinen, sellaista ei löydy juuri mistään muualta. Suomessa viranomaiset, elinkeinoelämä ja kolmas sektori vastaavat yhdessä kukin omalta osaltaan kokonaisturvallisuudesta, mukaan lukien huoltovarmuudesta. Kansalaisyhteiskunta on laajasti sitoutunut Suomen puolustamiseen ja kansallisen turvallisuuden ylläpitoon. Yksi esimerkki ovat maanpuolustuskurssit.

Mallin ansiosta Suomi on asiantuntijoiden mukaan immuunimpi hybridihyökkäyksille kuin moni muu länsimaa.
”Suomen malli vastaa hyvin uusiin hybridiuhkiin. Tämä on yksi Suomen valteista. Muut maat ovat vasta rakentamassa vastaavia konsepteja, joten meidän näkemyksille ja osaamiselle on kysyntää”, toteaa suurlähettiläs.

Suomen asevelvollisuus herättää sekin yhä enemmän mielenkiintoa.
”Suomi on yksi niitä maita Euroopassa, jotka vakavimmin panostavat puolustukseen. Suomen reservi on suurempi kuin Saksan.”

Eroaako Yhdysvallat Natosta?

Naton tulevaisuuden yllä leijuu isoja kysymysmerkkejä. Yksi niistä on monenkeskisen kansainvälisen sääntöperusteisen järjestelmän kriisi. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump painottaa kahdenvälisiä suhteita. Tämä ei ole ollut omiaan vahvistamaan Natoa. Sotilasliiton toiminta perustuu yhteisiin sääntöihin, samoihin arvoihin ja keskinäiseen solidaarisuuteen.
”Trump on avoimesti kyseenalaistanut Yhdysvaltain pitkälti itse luoman kansainvälisen järjestelmän”, huomauttaa Asunmaa.

Presidentti Trumpin käyttämä retoriikka luonnollisesti tuntuu ja näkyy Natossa. Se on luonut epävarmuuden ilmapiirin. Viime viikolla uutisoitiin Trumpin lausuneen kulisseissa viime vuoden aikana useaan otteeseen, että hän haluaa eroon Natosta. Yhdysvaltalaismedian mukaan Trumpin pelätään vetävän erokortin nyt julkisesti esiin, koska sotilasliiton jäsenet eivät ole kasvattaneet puolustusmenojaan.

Presidentti on toistuvasti vaatinut, että Euroopan on tehtävä itse enemmän turvallisuutensa eteen. Tämä kiteytyy kuuluisaan kahden prosentin tavoitteeseen. Kaikkien Nato-maiden tulee Walesin huippukokouksessa vuonna 2014 hyväksytyn linjauksen mukaisesti käyttää 2 prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin vuoteen 2024 mennessä.

Jäsenmaiden puolustusmenot ovat kasvaneet vuodesta 2015 ja nykyisellään kahteen prosenttiin yltää kahdeksan maata: Viro, Kreikka, Puola, Britannia, Yhdysvallat, Romania, Latvia ja Liettua. Vuoteen 2024 mennessä 20 jäsenmaan odotetaan pääsevän tavoitteeseen. Yhdysvallat käyttää puolustusmenoihin 4 prosenttia bkt:stä. Jokainen jäsenmaa on sitoutunut laatimaan strategian 2 prosentin tavoitteen toteuttamisesta ja Nato-maiden puolustusministerien on määrä tarkastella näitä strategioita helmikuun puolivälissä Brysselissä.

Asunmaa huomauttaa, että tekojen tasolla Yhdysvaltojen toiminta ei ole muuttunut.
”Trumpin retoriikka ja käytännön toimet eroavat toisistaan. Ei ole tapahtunut mitään, joka kyseenalaistaisi Yhdysvaltojen sitoutumisen Euroopan puolustukseen.”

Päinvastoin. Presidentti Barack Obaman kaudella aloitettuja ohjelmia on jatkettu ja Euroopan turvallisuuteen osoitetut määrärahat ovat nousseet moninkertaisesti.

Naton näytön paikka

Suurlähettilään mukaan Naton on nyt kyettävä osoittamaan relevanssinsa ja lisäarvonsa jäsenilleen.
”Yhdysvaltojen on koettava, että jäsenyys Natossa lisää sen turvallisuutta ja toiminnasta on hyötyä kansallisesti.”

Samalla sotilasliitto ei saa tietenkään unohtaa Eurooppaa. Naton on näytettävä, että se kykenee huolehtimaan eurooppalaisten turvallisuudesta. Asunmaa muistuttaa, että Euroopan sisältä löytyy monta erilaista turvallisuusongelmaa. Pohjois- ja Itä-Euroopassa suurin uhka tulee idästä, eteläisten maiden kohdalla Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Yksi ratkaisu uhkiin vastaamiseen on juuri tiiviimpi yhteistyö EU:n kanssa.

EU menettää brexitin myötä suurimman ja tärkeimmän sotilaallisen toimijan. Britannia pitää hallussaan yli 20 prosenttia EU:n sotilaallisista voimavaroista. Sen takia on Asunmaan mukaan tärkeää löytää keino, jolla Britannia pystyy myös jatkossa osallistumaan EU:n yhteiseen puolustukseen. Ratkaisuksi on väläytelty jotain Suomen ja Naton kaltaista 29+2 -yhteistyömallia.

Brexit näkyy myös Natossa. Brexitin jälkeen 80 prosenttia Naton sotilaallisista voimavaroista tulee EU:n ulkopuolisista maista. Esimerkiksi Baltiassa ja Puolassa olevia joukkoja johtavat valtiot ovat brexitin jälkeen Saksaa lukuun ottamatta jatkossa EU:n ulkopuolisia maita.

Viimeiset kolme vuotta Britannian kaikki energia on mennyt EU-eron setvimiseen. Britannia on Yhdysvaltojen ohella Naton mahtimaa, mutta sen poliittinen huomio ei ole riittänyt Naton kehittämiseen.
”Ilman brexitiä uskon, että Britannia olisi yrittänyt täyttää Yhdysvaltojen jättämän poliittisen tyhjiön Natossa viime vuosina”, toteaa Asunmaa.

Istui Valkoisessa talossa kuka tahansa, suurvaltojen välinen kilpailu ja etenkin Kiinan nousu tarkoittavat, että Yhdysvallat suuntaa voimavaransa tulevaisuudessa entistä enemmän Aasiaan.
”USA tuskin Trumpin kauden jälkeen palaa enää entiselleen. Eikä maailma. Yhdysvalloista löytyy jatkossakin tahoja, jotka eivät koe, että Euroopan turvallisuus olisi Yhdysvaltojen asia”, muistuttaa suurlähettiläs.

EU-maiden on siis pakko jatkossa kantaa isompi vastuu omasta turvallisuudestaan ja kehittää yhteistä puolustusta. Naton pääsihteeri Stoltenbergin mukaan vahva EU on Naton etu. Kaikki EU:n suorituskyvyn kehittämistä tukevat toimet vahvistavat Natoa.

EU on jo ottanut askeleita eteenpäin yhteisen puolustuksen saralla. Yksi esimerkki on pysyvä rakenteellinen puolustusyhteistyö. Mutta on tehtävä vielä paljon enemmän.
”EU:lla ei ole muita vaihtoehtoja. Tässä on päästävä eteenpäin ensi vaalikaudella. Kehitys on suuressa määrin Suomen edun mukaista, mutta se on välttämätöntä myös Naton tulevaisuuden kannalta”, toteaa suurlähettiläs.

Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.

Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä. 

Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä.