MustRead: Unohda jytkyt ja macronit – kevään EU-vaalien tunnussana on pirstaloituminen ja se ei lupaa hyvää demokratialle

Teksti: Heli Satuli/MustRead

Euroopan tulevaisuudesta kiinnostuneen kannattaa painaa mieleensä luku 14. Niin monet parlamentti- tai presidentinvaalit kisataan Euroopassa tänä vuonna. Jos alueelliset vaalit lasketaan mukaan, lukuun nousee yli 30:een. Käynnissä on ennätyksellinen vaalivuosi.

Kansallisten vaalien lisäksi toukokuun lopussa koittavat Euroopan parlamenttivaalit. Ne ovat lajissaan maailman toiseksi suurimmat. EU-vaalien jälkeen edessä on viiden huippuviran eli Euroopan komission, Euroopan keskuspankin, Eurooppa-neuvoston, ulkopolitiikan korkean edustajan sekä Euroopan parlamentin johtajien valinta.

Gallupit entistä epäluotettavampia

Tulosennusteista ei ainakaan ole pulaa. Tilanne on kuin poliittisen strategin päiväunesta. Gallupeja tehtaillaan sekä kansallisten että EU-vaalien osalta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Euroopan parlamentti julkaisee omaa paikkaennustettaan kahden viikon välein vaaleihin asti.

”Vaaligallupeihin voi kuitenkin luottaa vähemmän kuin aikaisemmin”, huomauttaa Brysselissä toimivan Martens Centre -tutkimuskeskuksen johtaja Tomi Huhtanen.

Vaalikonkarit kehottavat kysymään gallupien äärellä, mihin ne oikein perustuvat. Kunkin jäsenmaan viimeisimpien kansallisten vaalien tulokset yhteen summaava gallup on korkeintaan suuntaa antava, jos sitäkään.

Kansallisten vaalien tulokset osuvat harvassa maassa yksi yhteen EU-vaalitulosten kanssa. Suomi on tästä hyvä esimerkki. Kokoomus ja vihreät ovat pärjänneet viime EU-vaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa.

Valtatasapaino uusiksi

Oli gallupeihin luottamista tai ei, yhdestä asiasta vaaliasiantuntijat ovat yhtä mieltä:  kevään EU-vaalien myötä vuosikymmeniä jatkunut keskusta–vasemmiston ja keskusta–oikeiston valta-asema EU-instituutioissa päättyy. Euroopan kansanpuolueen ryhmä EPP ja Euroopan sosialistien ja demokraattien S&D ovat tähän saakka hallinneet yhdessä sekä parlamenttia, neuvostoa että komissiota turvallisen äänten enemmistön turvin.

750-paikkaisessa nykyparlamentissa kokoomuksen Eurooppa-puolue EPP pitää hallussaan 219 paikkaa ja SDP:n Eurooppa-puolue S&D 189 paikkaa. Parlamentin paikkamäärä tippuu brexitin takia 705:een. Ennusteiden mukaan EPP saisi uuteen parlamenttiin vain noin 180 paikkaa ja S&D-ryhmä noin 135 europarlamentaarikkoa.

EPP:n paikkaluku saattaa leikkautua vielä enemmän, jos ryhmä päättää potkaista Unkarin Fidesz-puolueen pihalle. Fideszin EU-vastaiset linjaukset ovat pitkän aikaa olleet kiusallinen kysymys EPP:lle. Helmikuussa puolue aloitti siirtolaisvastaisen mediakampanjan, jonka tekaistuissa viesteissä esiintyy EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

Näissä Euroopan maissa on meneillään vaalivuosi

1. Andorra
2. Belgia
3. Gibraltar (oman parlamentin vaalit)
4. Kreikka
5. Liettua
6. Makedonia
7. Portugali
8. Puola
9. Romania
10. Slovakia
11. Suomi
12. Sveitsi
13. Tanska
14. Viro

Tulos merkitsisi joka tapauksessa isoa tappiota molemmille puolueryhmille. EPP:lle jäisi uudessa parlamentissa noin 25 prosenttia äänistä ja S&D:lle 19 prosenttia. Ensimmäistä kertaa parlamentin historiassa kaksi suurinta puolueryhmää pitäisivät yhdessä hallussaan vähemmän kuin puolta paikoista.

Kun keskusta–oikeisto ja -vasemmisto kutistuvat, muut puolueryhmät kasvavat. Voittajiin kuuluvat ennusteiden mukaan Suomen keskustan Euroopan liberaalidemokraattien liitto ALDE ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä GUE/NGL sekä EU-vastaiset Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa EFDD ja Kansakuntien ja vapauden Eurooppa ENF.

Vihreiden Eurooppa-puolue Vihreät / Euroopan vapaa allianssi G/EFA sekä perussuomalaisten puolueryhmä Euroopan konservatiivien ja reformistien ECR sen sijaan menettäisivät paikkojaan. Suomalaisista eduskuntapuolueista sininen tulevaisuus ei ole toistaiseksi minkään europuolueen jäsen.

Populistien uusi narratiivi

”Uusimpien ennusteiden valossa Eurooppa-myönteiset puolueet eivät kuitenkaan ole menettämässä niin paljon ääniä, kun uskottiin. Populistipuolueiden voimistumisesta huolimatta tulossa ei ehkä olekaan mitään isoa jytkyä”, uskoo Huhtanen.

EU-instituutioiden analysointiin erikoistuneen VoteWatchin selvitys on samoilla linjoilla. Sen mukaan äärioikeistoryhmä Kansakuntien ja vapauden Eurooppa ei kasvustaan huolimatta yllä kuin korkeintaan 60 paikkaan. Yhdessä EU-skeptiset ja -vastaiset puolueet saavat enintään 25 prosenttia paikoista.

EU-vaalikonkari Huhtasen mukaan keskeinen syy tähän on brexit.

”Brexit herätti monet. EU:ta ei nähdä enää samassa mittakaavassa itsestäänselvyytenä ja jäsenmaista löytyy jopa unionia puolustavia ääniä.”

Selkein esimerkki on tietysti vaalivoittoon laukkaava Ranskan Emmanuel Macronin En Marche! -puolue. EU-skeptiset ja -vastaiset puolueet ovat Huhtasen mukaan huomanneet, että suora EU:ta vastaan hyökkääminen ei enää uppoa äänestäjiin yhtä hyvin.

”Uusi taktiikka on sanoa, että EU:ta tarvitaan, mutta sitä pitää muuttaa radikaalisti ja juuri nyt on historiallinen hetki toimia.”

Tätä narratiivia käyttävät nyt muun muassa Unkarin pääministeri Victor Orbánin Fidesz ja ja Italian pääministeri Matteo Salvinin Liiga.

”EU-vaalit ovat kansanäänestys Euroopan eliitin, pankkien, maahanmuuton, prekariaattityön sekä Euroopan ihmisten välillä”, Salvini totesi hiljattain kampanjoidessaan.

Komission kokenut vaalistrategi huomauttaa, että Ranskassa monet populistipuolueet ovat asettaneet EU-vaalilistojen kärkeen nuoria, tuntemattomia nimiä. Esimerkiksi EU-vastaisen Front Nationalin ehdokas on 23-vuotias. Tällä strategialla puolueiden johtajat voivat esiintyä kampanjoiden keulakuvana ja kontrolloida niitä, mutta vaalitappion hetkellä heidän ei tarvitse kantaa vastuuta.

”Macronilla on hyvät mahdollisuudet erottua edukseen, jos hän asettaa vaalilistansa kärkeen kokeneita nimiä. Tuloksena voi olla Macronille jopa povattua parempi vaalitulos”, ennustaa komission virkamies.

Martens Centren johtajan mukaan kasvavan liberaaliryhmä ALDEn tuella Eurooppa-myönteiset puolueet pystyvätkin näillä näkymin muodostamaan enemmistön uudessa parlamentissa, vaikka EPP ja S&D menettävät reilusti ääniä.

”Ennen kaikkea EU-skeptiset ja -vastaiset puolueet tuskin pystyvät muodostamaan yhtä isoa ryhmää, vaan jakaantuvat useampaan pieneen ryhmään. Maltillisemmat eivät halua olla tekemisissä äärioikeiston tai -vasemmiston kanssa.”

Luvassa entistä hitaampi EU-koneisto

Vaalivuoden tunnussana onkin Huhtasen mukaan pirstaloituminen.

”Sekä EU-tasolla että jäsenmaissa on käynnissä ilmiö, joka on jo toteutunut Hollannissa: Isoja puolueita ei enää ole. Kaikki ovat alle 20 prosentin kannatuksen.”

Isojen puolueiden kannatus on laskenut kaikissa maissa. Katoava kannatus tunnetusti tekee puheenjohtajan pestistä entistä vaikeamman. Jäsenet vaativat särmempää politiikkaa ja puolueiden sisäiset ryhmittyvät vahvistuvat. Kokoomus on tästä liberaali- ja konservatiivisiipineen hyvä esimerkki. Samoin vaikeutuu hallitustyöskentely. Tämä nähtiin Suomessakin viime viikolla.

Puolueista tulee siis yhä epävakaampia. Huhtasen mukaan nykymeno suosii poliittisia liikkeitä ja karismaattisia johtajia. Se heikentää perinteisen puolueorganisaation roolia. Linkki päättäjän ja kansan välillä on heikentynyt ja epäluottamus lisääntynyt monessa maassa.

”Tämä kehitys ei lupaa hyvää demokratialle Euroopassa”, summaa Huhtanen.

VoteWatchia johtava Doru Frantescu huomauttaa, että parlamentin poliittiset ryhmät ovat olleet hämmästyttävän yhtenäisiä ottaen huomioon, miten erilaiset taustat ryhmään kuuluvilla puolueilla on. Suomen keskustan ideologia eroaa aika tavalla liberaaliryhmä ALDEn visiosta. Frantescu ennustaa, että pirstaloitumisen takia yhtenäisyys on ensi kaudella koetuksella. Europarlamentaarikot haluavat muodostaa entistä enemmän asiakohtaisia yhteistyöalliansseja oman ryhmänsä ulkopuolelta.

Francescun mukaan esimerkiksi parlamentin isoimmassa ryhmässä eli EPP:ssä tällaista voi tapahtua maahanmuuttokysymyksissä. Pohjoismaalaiset ja ranskalaiset EPP-edustajat äänestävät entistä useammin vasemmistoryhmien linjan mukaisesti myös ympäristö- ja sosiaalikysymyksissä.

Brysseliläisen ulkopolitiikan tutkimuskeskus Carnagie Europen vierailevan tutkija Stefan Lehne muistuttaa, että Euroopan parlamentilla on valtaa, joten muutoksella on vaikutusta. Europarlamentaarikot päättävät sekä unionin rahankäytöstä että lainsäädännöstä. Aktiivisella verkostoituneella europarlamentaarikolla on enemmän valtaa kuin suomalaisella ministerillä.

”Ensi vaalikaudella tullaan näkemään kova taistelu niiden politiikkojen välillä, jotka haluavat suojella kansallista itsemääräämisoikeutta ja niiden, jotka haluavat löytää ongelmiin yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja”, kirjoittaa unionin kehitykseen erikoistunut Lehne.

Hajanaisuuden tuloksena jo nykyisellään hitaasta EU:n lainsäädäntötyöstä tulee entistä tehottomampaa.

Kuva: Euroopan parlamentti

Uusi komissio aloittaa vasta ensi vuonna?

Ensimmäinen koetinkivi on komission puheenjohtajan valinta. Kevään kansallisten vaalien ja EU-vaalien tulokset vaikuttavat suoraan siihen, kenet tehtävään valitaan.

Suurimmat poliittiset ryhmät ovat nimittäneet kisaan omat kärkiehdokkaansa. Ideana on, että komission puheenjohtajaksi valitaan sen ryhmän kärkiehdokas, joka voittaa vaalit. Jäsenmaat ovat kuitenkin jo tyrmänneet ajatuksen automaattisesta valinnasta.

”Komission seuraavan puheenjohtajan valinnasta tulee vaikeampaa kuin koskaan. Näillä paikkaennusteilla Mandfred Weberin valinta on haastavaa, vaikka hänelle löytyisi kannatusta EPP:n lisäksi koko oikeistosiivestä. Weber on kuitenkin ehdokkaista vahvin, koska hänellä on Saksan hallituksen tuki takanaan”, huomauttaa Huhtanen.

Brysselin vaalistrategien mukaan komission uudeksi puheenjohtajaksi voi näin ollen nousta joku nykyisen kärkiehdokas eli Spitzenkandidaten -prosessin ulkopuolelta. Huhuissa pyörivät muun muassa Michel Barnierin, Alexander Stubbin ja Margrethe Vestagerin nimet.

Vielä vaikeampaa on uusien komissaarien valinta.
”Komissaarien tehtävänä on ajatella Euroopan parasta ja toimia itsenäisesti. Vaarana on, että jotkut jäsenmaat nimittävät tahallaan komissaariehdokkaiksi henkilöitä, jotka eivät näitä kriteereitä täytä”, muotoilee komission virkamies.

Asiantuntijat uskovat, että uusi komissio pystyy järjestäytymään ja aloittamaan työnsä vasta vuoden 2020 puolella. Se ei toki olisi ensimmäinen kerta. Myös José Manuel Barroson johtama toinen komissio pääsi aloittamaan toimintansa vasta vaaleja seuranneena vuonna.

Toisen luokan vaalit

Muutosten keskellä on kuitenkin yksi asia, joka ei muutu: EU-vaalit ovat joka jäsenmaassa toisen luokan vaalit. Tänä vuonna tilanne korostuu entisestään, koska niin monessa valtiossa käydään myös kansalliset vaalit. Jokainen puolue satsaa EU-vaaleihin vähemmän resursseja. Lehnen mukaan äänestäjien päätökset heijastavat näin ollen heidän mielipidettään maansa hallituksesta, eivät EU:sta.

Kärkiteemat kevään EU-vaaleissa

1. Maahanmuutto
2. Terrorismi
3. Talouskasvu ja eriarvoisuus
4. Jäsenmaan julkinen talous
5. Työttömyys

Lähde: Eurobarometri

Sama koskee vaaliteemoja: kansalliset asiat jyräävät.

”On virheellinen lähtöoletus, että EU-vaalikampanjoissa puhuttaisiin automaattisesti yhteisistä eurooppalaisista teemoista. Käytännössä kunkin maan sen hetkinen poliittinen tilanne määrittelee usein asiat”, huomauttaa Huhtanen.

Yksi esimerkki on Espanja. Huhtikuun lopussa käytävät kansalliset vaalit täyttävät täysin ilmatilan ja niiden jälkeen keskustellaan hallitusneuvotteluista. Sama tilanne on Suomessa. Huhtanen arvioi, että EU-vaalikeskustelulle on aikaa Suomessa korkeintaan 3 viikkoa.

Kreikassa kytätään, koska pääministeri Aléxis Tsípras kutsuu koolle vaalit. Kreikassa on mahdollista, että kansalliset, alue- ja EU-vaalit pidetään kaikki samana päivänä. Se tekisi vaalikeskustelusta yhtä puuroa.

Italiassa puolestaan keskustelua latistaa se, että sekä vasemmisto että oikeisto ovat heikkoja. Moni äänestäjä ei koe löytävänsä äänestyskelpoista vaihtoehtoa kummaltakaan puolella. Huhtanen uskookin, että nukkuvien osuus kasvaa Italiassa näissä EU-vaaleissa. Eikä Italia ole ainoa. Pelkästään vaaliväsymyksen takia apatia voi taas nousta EU-vaalien suurimmaksi voittajaksi.

Brysselissä pelätään, että moni äänestäjä toimii vastuullisesti kotimaan vaaleissa, mutta EU-vaaleissa antaa protestiäänen. Kokeneen vaalistrategin mukaan Suomessa tuskin tällaista tulee tapahtumaan.

Missä ilmastokeskustelu?

Eurobarometrin mukaan äänestäjät nimeävät EU-vaalien tärkeimmäksi asiaksi maahanmuuton. Terrorismin koetaan puolestaan olevan suurin uhkaa Euroopalle. Eteläisessä Euroopassa kärkipaikoille yltävät myös saastuminen ja luonnontuhot, pohjoisessa ilmastonmuutos.

Suomessa äänestäjien kärkiaiheita ovat ilmastonmuutoksen lisäksi turvallisuus ja puolustus sekä maahanmuuton hallinta. Ruotsalaisia huolettavat sen sijaan eniten poliittiset ääriliikkeet, ihmisoikeudet ja EU:n tulevaisuus. Virossa äänestäjät nimeämät tärkeimmiksi aiheiksi ikääntyvän väestön ja talouskasvun.

”Ilmastoasiat ovat kuitenkin toistaiseksi näkyneet yllättävän vähän missään maassa puolueiden vaalikampanjoissa”, huomauttaa Huhtanen.

Vaalikampanjoita varjostaa useissa jäsenmaissa myös oikeusvaltion hajoamiskehitys. Huhtasen mukaan Suomessa ei aina sisäistetä, kuinka hälyttävä tilanne on esimerkiksi Puolassa, Romaniassa ja Unkarissa.

Unkarissa vapaan median liikkumatila on yhä pienempi ja hallitus piirtää Brysselistä kuvaa pahuuden tyyssijana. Romaniassa puolestaan hallitus on tehtailemassa oikeusvaltioperiaatteen vastaisia poikkeuslakeja. Armahduslaki kumoaisi toteutuessaan poliittisten johtajien korruptiotuomiot.

Huhtanen huomauttaa, että eteläisessä Euroopassa pinnalla ovat myös talous ja eriarvoisuus. Makrotasolla valtioilla menee Euroopassa suhteellisen hyvin, mutta yksilötasolla tilanne on toinen.

”Ihmiset kokevat, että yhteiskunta on pettänyt heidät. Keskiluokkaisilta ihmisiltä on lähtenyt työ ja tulevaisuus alta. He muistavat, millaista oli ennen finanssikriisiä. Siitä kumpuaa viha.”

Huhtasen mukaan jokaisessa jäsenmaassa pääministerillä on sylissään sama mahdoton tehtävä: vastata kansan odotuksiin.

”Päättäjillä ei ole paljon tehtävissä. Ei ole välineitä ja resursseja antaa kansalle sitä, mitä he odottavat”.

Sama kehitys on nähtävissä Suomessa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Meillä poliittinen järjestelmä on vakaampi. Myös Eurobarometrin mukaan Pohjoismaissa ja läntisessä Euroopassa ihmiset luottavat kansallisiin instituutioihin enemmän kuin unioniin. Etelä- ja Itä-Euroopassa tilanne on päinvastainen. Kreikassa ja Espanjassa lähes 80 prosenttia ei luota kumpaakaan.

Supervaalivuoden taustalla muhii Huhtasen mukaan demokratian kriisi. ”Kysymys kuuluu, mitä Euroopassa tapahtuu sen jälkeen, kun ihmiset huomaavat, etteivät populistitkaan pysty vastaamaan odotuksiin?”

Uuden Euroopan parlamentin paikkajakoennuste

Lähde: Euroopan parlamentti, paikkaennustetilanne 1.3.2019

Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.
Löydät kaikki Teknologiateollisuuden julkaisemat MustRead-artikkelit täältä. 

Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä. 

Jutun pääkuva: Euroopan parlamentti