Ennakkoluuloton hyppy teknologia-alalle
Luvut ovat isoja. Ohjelmisto-alalta uupuu kartoituksen mukaan tällä hetkellä 8 000 osaajaa. Tilanne oletettavasti pahenee, kun digitalisaatiohankkeet etenevät perinteisillä toimialoilla. Alan yritykset puhuvat peräti 20 000 uuden koodarin tarpeesta vuoteen 2020 mennessä.
Kun ohjelmisto-osaajia valmistuu oppilaitoksista vuosittain reilu tuhat, ilman merkittäviä muutoksia vaje ei ole täyttymässä. Samat tummanpuhuvat sävyt ovat monen muunkin teknologia-alan osaajaryhmän kohdalla.
Laput pois silmiltä
Vuonna 2014 perustettu Mehackit tekee kenttätyötä asenteiden muuttamiseksi järjestämällä nuorille luovan teknologian kursseja. Niitä on pidetty eri puolilla Suomea jo 99 koulussa, joista valtaosa on lukioita.
Toimitusjohtaja Heini Karppisella on selkeä perustelu kurssien tarpeellisuudesta.
– Lukioissa nuoret ovat tekemässä valintoja seuraavaa elämänvaihetta varten. Silti peruskoulu ja lukio on mahdollista käydä läpi ilman, että on opiskellut digitaalista kehittämistä ja tuottamista, hän ihmettelee.
Kurssien vetäjinä toimivat Mehackitin kouluttamat paikalliset teknologia-alan yliopisto-opiskelijat, joita verkostossa on viitisenkymmentä. Lisäksi opintoja tukee verkossa oleva kurssimateriaali.
– Vetäjät toimivat samalla roolimalleina nuorille. Toivon, että he ajattelevat kurssin jälkeen, ettei teknologia-ala ole vain jotain tiettyä ihmistyyppiä varten. Teknologia on ennemminkin työkalu tai ajattelutapa, jonka jokainen voi jollain lailla sisäistää, Karppinen pohtii.
Ajattelun ravistelua tarvitaan, sillä Karppisen mielestä Suomessa ollaan poikkeuksellisen lokeroituneita.
– Lapsille puhutaan esimerkiksi edelleen tekstiilityöstä ja teknisestä työstä, sillä on perinteisesti jaoteltu tytöt ja pojat eri ryhmiin. Digitaalisen maailman pitäisi poistaa sukupuolten välinen epätasa-arvo. Kyse on myös palkkatasa-arvosta, sillä teknologia-alalla on kilpailukykyiset palkat.
Tie vanhasta pois on pitkä. Tilastokeskuksen mukaan tekniikan alalla tutkinnon suorittaneista miehiä on tällä hetkellä 84 prosenttia.
Inhosta innostukseen
Mehackitin kursseilla kosketus digitaaliseen maailmaan on monille ensimmäinen. Se toteutetaan itsetekemisen ja oman projektin kautta.
– Kysymme, mistä sinä sytyt ja mikä sinua kiinnostaa. Kun kuulemme, mistä nuoret innostuvat, otamme siitä kiinni. Yritämme houkutella nuoresta esiin suunnittelijan. Lopuksi nuoret pääsevät jakamaan kokemuksiaan ja pidetään hauskaa.
Karppinen kertoo elektroniikan kurssista, jossa tehtiin Arduino-teknologialla robotiikkaa. Aluksi lukiolaistyttöä asia ei tuntunut kiinnostavan, kunnes hän keksi tehtäväkseen piirtorobotin valmistamisen.
– Hän sai oman design-prosessin käyntiin ja lopputulos oli ihan mieletön. Oli hienoa nähdä, kuinka hän pääsi turhautumisensa yli ja syttyi uuteen asiaan.
Kosketuspintoja omasta elämästä
Karppisen mukaan projektilähtöisessä oppimisessa nuoret näkevät vaivaa ratkaistakseen ne kysymykset, jotka he ovat itse kysyneet. Samalla nuorille halutaan näyttää, että teknologialla on kosketuspintoja jokapäiväiseen elämään.
Eikä isojakaan teemoja karteta. Kursseilla voidaan pohtia esimerkiksi jopa Saharan eteläisen alueen väestönkasvua tai kuinka teknologialla voidaan helpottaa koulutusasioita.
– Ennakkoluuloja voi parhaiten purkaa konkreettisen tekemisen kautta. Se avaa näkemään teknologian merkityksen joka puolella. Jatkossa tämä ehkä auttaa siihen, etteivät nuoret sulje pois niitä mahdollisuuksia, joita teknologiset alat voivat tarjota.
Teksti: Sami Laakso, Legendium Oy. Kuvat: Jari Härkönen
Vuonna 2014 perustettu Mehackit määrittelee olevansa yhteiskunnallinen yritys, jonka tekee koulutusvientiä. Yrityksen maailmankartalla ovat jo eteläisen Afrikan maat, lisäksi yhteydenottoja on tullut esimerkiksi Kiinasta ja Intiasta. Näiden maiden koulutusmarkkinoita Mehackit tavoittelee opettajan apuvälineeksi tehdyllä verkkokurssilla, joka tuo luovaa teknologiaan luokkahuoneeseen.
Katso myös, mitä muita artikkeleita löytyy Teknologiateollisuuden maaliskuun uutiskirjeestä.
