Teknologiateollisuus kannattaa laajan PFAS-rajoituksen sijaan kohdennettua, riskiperusteista lähestymistapaa

PFAS-yhdisteiden käyttökohteet

PFAS-yhdisteitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa ja tuotteissa niiden ominaisuuksien vuoksi, minkä vuoksi ne ovat vaikeasti korvattavissa lukuisissa teknologisissa komponenteissa ja käyttöyhteyksissä – ne kestävät korkeita lämpötiloja, painetta, kulutusta ja muita ääriolosuhteita.

PFAS-yhdisteiden käyttökohteet vaihtelevat suuresti teollista toimintaa harjoittavien yrityksien liiketoiminnassa. PFAS-yhdisteille korvaavien vaihtoehtojen selvittäminen satoja tuoteperheitä koskien on jo itsessään yritykselle merkittävä haaste, puhumattakaan satojen komponenttien ja osien korvaamisesta tuotteissa, tuotantolaitteistoissa ja prosessikemikaaleissa.

Monissa tapauksissa tällä hetkellä saatavilla olevat vaihtoehtoiset yhdisteet eivät yllä samalle suoritustasolle kuin PFAS-yhdisteet ja niiden kestävyys on käytännössä heikompi, mikä saattaa lisätä turvallisuusriskejä ihmisille ja ympäristölle. Tämän lisäksi laaja PFAS-rajoitus saattaisi vaikeuttaa EU:n kiertotaloustavoitteiden saavuttamista, jos vara- ja korjattujen osien saatavuus vaikeutuu.

Teknologiateollisuus ry:n pääviestit SEACille

1. Lähestymistapa: Teknologiateollisuus kannattaa laajan PFAS-rajoituksen sijaan kohdennettua, riskiperusteista lähestymistapaa, jossa sääntelytoimet kohdistetaan riskialtteimpiin PFAS-käyttöihin ja elinkaarivaiheisiin.
2. Poikkeukset: Määräaikaiset poikkeukset tulisi korvata toistaiseksi voimassa olevilla, tapauskohtaisilla poikkeuksilla erityisesti turvallisuuskriittisissä sovelluksissa, joissa vaihtoehtoja ei ole saatavilla.
3. Raja-arvot: Pitoisuusrajat tulisi rajata koskemaan vain tarkoituksellisesti lisättyjä PFAS-yhdisteitä, sillä esitetyt raja-arvot olisivat epätarkoituksenmukaiset ja vaikeasti valvottavat.
4. Kiertotalous: Jo markkinoille saatettujen tuotteiden korjaus, kunnostus ja varaosien saatavuus tulisi rajata PFAS-rajoituksen ulkopuolelle, sillä ne toimivat keskeisinä edellytyksinä EU:n kiertotaloustavoitteiden saavuttamiselle.
5. Flouropolymeerit: tulisi jättää PFAS-rajoituksen ulkopuolelle sovelluksissa, joissa vaihtoehtoja ei ole, sillä rajoittamisesta koituvia hyötyjä ei ole selkeästi osoitettu.
6. Riskienhallintakeinot: PFAS-hallintasuunnitelmat tulisi kohdistaa vain korkean päästöpotentiaalin laitoksiin, ja hallinnollisen taakan näkökulmasta yrityskohtainen suunnitelma olisi laitoskohtaisia suunnitelmia tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto.
7. Seuranta- ja raportointi: Seuranta- ja raportointivelvoitteiden tulisi olla oikeasuhtaiset ja tarkoituksenmukaiset ottaen huomioon digitaalista tuotepassia koskeva kehitys sekä mahdollisia tuotemerkintöjä rajoittava tilanpuute pakkauksissa ja tuotteissa.

Tiivistelmä Teknologiateollisuus ry:n vastauksesta SEAC-konsultaatioon (25.5.)

Lähestymistapa

Teknologiateollisuus tunnustaa ehdotetun PFAS-rajoituksen ympäristö- ja terveyshyödyt. Teknologiateollisuus kuitenkin huomauttaa, että PFAS-yhdisteiden pysyvyys (haitallisuudestaan huolimatta) on myös monen teollisen sovelluksen lämmönkestävyyden ja pitkän käyttöiän taustalla, minkä vuoksi ne ovat vaikeasti korvattavissa. Teknologiateollisuus yhtyy SEACin näkemykseen siitä, että yhdenmukainen EU:n laajuinen lähestymistapa on perusteltu sisämarkkinoiden toimivuuden ja rajat ylittävien ympäristö- ja terveysriskien hallinnan kannalta.

Teknologiateollisuus kannattaa laajan PFAS-rajoituksen sijaan kohdennettua, riskiperusteista lähestymistapaa, jossa sääntelytoimet kohdistetaan niihin käyttöihin ja päästöreitteihin, jotka tosiasiallisesti aiheuttavat PFAS-altistumista tai riskin siitä. Monet teollisuuden PFAS-käytöistä ovat suljettuina teknisissä järjestelmissä, jolloin päästöt normaalikäytössä ovat vähäiset mutta muutoskustannukset korkeat. Rajoituksen tulisi siksi kohdistua ensisijaisesti riskialtteimpiin käyttöihin ja elinkaarivaiheisiin, joihin liittyy suuri päästöpotentiaali. SEACin lausuntoluonnoksen lähestymistapaan sisältyy liiallisen yleistämisen riski, mikä saattaa johtaa suhteettomiin seurauksiin tapauksissa, joissa PFAS-yhdisteiden korvaaminen ei ole teknisesti toteutettavissa esitetyissä aikatauluissa.

Teknologiateollisuus pitää kohdennettua ja riskiperusteista PFAS-rajoitusta oikeasuhtaisempana lähestymistapana kuin SEACin ehdottamaa laajaa PFAS-rajoitusta käyttökohtaisine ja pääosin määräaikaisine poikkeuksineen. Rajoituksen tulisi olla tarkemmin kohdennettu ja riskiperusteinen, keskittyen niihin PFAS-käyttöihin, joihin sisältyy suuri päästöpotentiaali ja jotka tosiasiallisesti aiheuttavat ympäristöaltistumista. SEACin lausuntoluonnoksen lähestymistapaan sisältyy liiallisen yleistämisen riski, mikä saattaa johtaa suhteettomiin seurauksiin tapauksissa, joissa PFAS-yhdisteiden korvaaminen ei ole teknisesti toteutettavissa esitetyissä aikatauluissa.

Tarkoituksenmukaisempi ratkaisu voisi olla ennalta määrätyt tarkistukset esimerkiksi 7–10 vuoden kohdalla. Mikäli tarkistuksissa tunnistetaan kaupallisesti saatavilla olevia vaihtoehtoja, rajoitus voitaisiin asettaa tietyn siirtymäajan jälkeen. Mikäli toimivia vaihtoehtoja ei olisi, tulisi myöntää toistaiseksi voimassa olevia poikkeuksia, joita tarkasteltaisiin säännöllisesti selkeiden ja läpinäkyvien kriteerien perusteella.

Poikkeukset

PFAS-yhdisteiden käytön tulisi olla sallittua niin kauan kuin teknisesti soveltuvia vaihtoehtoja ei ole saatavilla. SEACin lopullisessa lausunnossa tulisi antaa enemmän painoarvoa käyttökohtaisille arvioinneille ja realistisille siirtymäpoluille erityisesti teollisuusturvallisuuden kannalta. Vaihtoehtojen saatavuuteen sekä suorituskykyyn liittyvät epävarmuustekijät tulisi myös ottaa selkeämmin huomioon.

SEACin lausuntoluonnoksen mukainen rajoitus johtaisi ennakoimattomuuteen, koska PFAS-yhdisteitä käytetään laajalti erilaisissa komponenteissa ja sovelluksissa. Arvoketjun jälkipäässä olevien yritysten olisi käytännössä erittäin raskasta seurata vaihtoehtojen kehitystä ja niihin liittyviä poikkeuksia. Lisäksi alakohtaisten arviointien puuttuminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa aiemmin tunnistamaton käyttökohde kiellettäisiin ilman tietoa siitä, voiko lisäpoikkeuksia hakea ja miten.

Teknologiateollisuus pitää toistaiseksi voimassa olevia poikkeuksia oikeasuhtaisempina kuin lausuntoluonnoksessa esitettyjä määräaikaisia poikkeuksia. Poikkeus ei saisi raueta, jos teknisesti ja taloudellisesti soveltuvaa PFAS-vapaata vaihtoehtoa ei ole osoitettu olevan saatavilla vaaditussa laajuudessa ja laadussa, ja jos poikkeuksen raukeaminen johtaisi välttämättömien tuotteiden poistumiseen markkinoilta ilman riittävää siirtymäaikaa.

Hyväksyttävän suorituskyvyn heikkenemisen näkökulmasta (acceptable loss of performance) on varmistettava, ettei ihmishenkiä vaarantavilla aloilla tehdä kompromisseja. Muillakaan aloilla suorituskyvyn heikkenemistä ei tulisi hyväksyä, jos se vaarantaa EU:n kilpailukyky tai kestävyystavoitteet. Nämä näkökohdat pätevät erityisesti teollisiin prosesseihin, joissa vakaat olosuhteet ovat välttämättömiä laadun tai energiatehokkuuden kannalta.

Raja-arvot

Kiinteiden materiaalien erittäin tiukka 25 ppb:n raja-arvo tulisi korvata selkeämmällä 0,1 painoprosentin rajalla, jota sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun PFAS-yhdisteitä on tarkoituksellisesti lisätty valmistuksessa. Nesteiden ja kaasujen raja-arvojen tulisi olla korkeammat, jotta mittaaminen on käytännössä mahdollista eikä rajoitus kohdistu tuotteisiin, joihin PFAS-yhdisteitä ei ole tarkoituksellisesti lisätty. Rajoituksen tulisi koskea ainoastaan tarkoituksellisesti lisättyjä PFAS-yhdisteitä, ei tahattomia jäämiä, koska kaikkien EU:n markkinoilla olevien tuotteiden testaaminen ei ole mahdollista.

Lausuntoluonnoksessa SEACin ehdottamat raja-arvot ovat tiukat ja niiden valvonta olisi käytännössä erittäin vaikeaa. Erityisesti tietyntyyppisten PFAS-yhdisteiden ja monimutkaisten tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittaminen edellyttäisi kallista testausta ilman varmuutta lopputuloksesta. Laajaan aineistomäärittelyyn perustuva rajoitus ei automaattisesti tarkoita tehokasta valvontaa käytännössä.

Kiertotalous

Teknologiateollisuus korostaa, että jo markkinoille saatettujen tuotteiden varaosien, korjauksen, kunnostuksen ja jälleenmyynnin tulisi olla selkeästi rajattu PFAS-rajoituksen ulkopuolelle asiaa koskevassa jatkovalmistelussa (repair as produced). Tämä johtuu siitä, että tiukat rajoitukset varaosien käytölle saattaisivat estää tiettyjen tavaroiden ja aineiden uudelleenkäytön, mikä voisi lyhentää tuotteiden käyttöikää, asettaa kalliita huoltovaatimuksia, lisätä jätteen syntymistä ja heikentää edellytyksiä saavuttaa EU:n kiertotaloustavoitteet.

Koska monet PFAS-yhdisteistä riippuvista järjestelmistä on tarkoitettu toimimaan vuosikymmeniä, varaosien ja huoltoon soveltuvien komponenttien saatavuuden jatkuvuus on Euroopan kilpailukyvyn näkökulmasta ratkaisevan tärkeää. Tuotteiden ja varaosien yhteensopivuus sekä vaatimustenmukaisuuden testaus vaarantuisivat ilman selkeää rajausta PFAS-rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Fluoropolymeerit

Teknologiateollisuuden näkemyksen mukaan SEAC ei ole selkeästi osoittanut fluoropolymeerien rajoittamisesta koituvia hyötyjä. Fluoropolymeerejä käytetään teollisuudessa laajalti, ja ne on tunnistettu pysyviksi mutta ei-kertyviksi. Tämän lisäksi niiden päästöt aiheutuvat pääasiassa valmistus- ja jätehuoltovaiheiden aikana. Tästä syystä on epäselvää, miksi rajoitustoimia ei kohdistettaisi tarkemmin näihin elinkaaren vaiheisiin.

Teollisen merkityksensä vuoksi fluoropolymeerit tulisi lähtökohtaisesti jättää rajoituksen ulkopuolelle sovelluksissa, joissa teknisesti toimivia ja turvallisempia vaihtoehtoja ei ole olemassa. Tyypillisissä teollisissa käyttökohteissa fluoropolymeerejä ja muita PFAS-yhdisteitä sisältävät tuotteet eivät aiheuta merkittäviä päästöjä käytön aikana, kun taas valmistus- ja käyttöiän päättymisvaiheiden mahdolliset riskit on tarkoituksenmukaisempaa käsitellä olemassa olevan päästö-, työturvallisuus- ja jätelainsäädännön nojalla.

Riskienhallintakeinot

Laitoskohtaisia PFAS-hallintasuunnitelmia voitaisiin soveltaa oikeasuhtaisena ratkaisuna korkean päästöpotentiaalin teollisille laitoksille sen sijaan, että PFAS-hallintasuunnitelmat asetettaisiin laaja-alaiseksi velvoitteeksi erilaisille teollisuuden toimijoille ja valmistajille yleisen PFAS-rajoituksen perusteella.

Vaikka laitoskohtaisia PFAS-hallintasuunnitelmia voidaan periaatteessa tukea päästöjen hallinnan parantamiseksi, ne saattaisivat kuitenkin aiheuttaa merkittävän hallinnollisen taakan erityisesti useamman laitoksen omistaville yrityksille. Käytännössä koko yrityksen kattava PFAS-hallintasuunnitelma voisi olla laitoskohtaisia suunnitelmia käytännöllisempi. Oikeasuhtainen lähestymistapa kohdistuisi korkean päästöpotentiaalin laitoksiin ja sallisi joustavuuden toteutuksessa.

Seuranta ja raportointi

Teknologiateollisuus ei kannata seuranta- ja raportointivelvoitteiden toteuttamista tuotemerkintävaatimusten kautta kaikilla toimialoilla. Yksittäinen tuote voi kuulua useisiin PFAS-luokkiin ja sovelluksiin, joihin kuhunkin voi soveltua eri siirtymäajat. Tämä johtaisi liialliseen tietomäärään tuotemerkinnöissä ja tekisi merkinnöistä käytännössä mahdottomia tilan puutteen vuoksi. Tuotemerkintöjä koskeva vaatimus lisäisi eurooppalaisten yritysten hallinnollista taakkaa ja aiheuttaisi päällekkäistä työtä, erityisesti kun otetaan huomioon tulevat digitaalisia tuotepasseja koskevat vaatimukset.

Raportointivaatimukset voisivat kattaa esim.: (i) poikkeuksen piiriin kuuluvat PFAS-yhdisteet ja käyttökohteet; (ii) poikkeuksen nojalla markkinoille saatetut määrät; sekä (iii) saatavilla olevat arviot päästöistä tai päästöreiteistä. On selvää, että mitä yksityiskohtaisempia raportointivaatimukset ovat, sitä vaikeampaa niiden noudattaminen on käytännössä ja sitä suuremmiksi muodostuvat yrityksille aiheutuvat kustannukset.

Lisätietoja

Talous ja kestävä kasvu

Sass Kasper

Asiantuntija, ympäristösääntely – Kestävä kasvu Teknologiateollisuus ry

+358 404195210 kasper.sass@teknologiateollisuus.fi

Talous ja kestävä kasvu

Säkkinen Teppo

Johtaja, kestävä kasvu – Kestävä kasvu Teknologiateollisuus ry

+358 50 5162868 teppo.sakkinen@teknologiateollisuus.fi