Fyysinen tekoäly muuttaa pelin ja Eurooppa voi yllättää
Tekoälykeskusteluun kuuluu oleellisesti ajatus globaalista kilpailusta suurvaltojen välillä. Yhdysvallat johtaa keskeisten mallien suorituskyvyssä. Kiina kirii etumatkaa nopeasti kiinni valtavan datamassansa ja markkinoidensa mittakaavan turvin. Eurooppa nähdään lähinnä sääntelynsä ja hajanaisuutensa myötä hidastelijana tai mahdollisena jälkeen jääjänä. Tämä analyysi perustuu lyhyesti tiivistettynä oletukseen, että tekoäly on ensisijaisesti digitaaliseen ympäristöön kiinnittyvä ilmiö.
Kun tekoäly parhaillaan siirtyykin digitaalisista palveluista entistä enemmän fyysiseen maailmaan, muun muassa robotteihin, autonomisiin järjestelmiin ja teollisiin sovelluksiin, kilpailun logiikka muuttuu oleellisesti. Enää ei ratkaise pelkästään se, kuka rakentaa parhaat mallit, vaan se, kuka pystyy viemään ne turvallisesti ja tehokkaasti osaksi todellista arjen maailmaa, jossa asiat oikeasti tapahtuvat.
Yhdysvallat on ollut kiistaton johtaja muun muassa koneoppimista ja kielimalleja hyödyntävissä tekoälyissä, joissa tietokone osoittaa ihmisajattelulle tyypillisiä piirteitä. Jenkkien vahvuudet ovat eittämättä ohjelmisto-osaamisessa, riskirahoituksen saatavuudessa ja huippuluokan tutkimuksessa Stanfordia, Harvardia ja Berkeleytä myöten.
Mutta fyysisessä tekoälyssä nämä eivät yksin riitä. Robotit eivät skaalaudu kuten ohjelmistot: ne vaativat tuotantoa, logistiikkaa, huoltoa ja standardeja. Siinä missä ohjelmisto voidaan kopioida hetkessä miljoonille käyttäjille, robotti on rakennettava, kuljetettava ja ylläpidettävä. Näissä asioissa Yhdysvaltojen etumatka on merkittävästi kapeampi.
Yhdysvaltain fyysisen tekoälyn markkina kasvaa parhaillaan nopeasti, ja sitä vievät eteenpäin esimerkiksi NVIDIA:n, Qualcommin sekä Figure AI:n ja Agility Roboticsin kaltaiset toimijat, mutta kehitys nojaa edelleen vahvasti ohjelmisto- ja tekoälymallilähtöiseen ajatteluun.
Kehitystä vievät eteenpäin yritykset, joiden kilpailuedut syntyvät kyvystä saada teknologia toimimaan turvallisesti osana monimutkaisia kokonaisuuksia.
Kiina taas näyttäytyy tässä uudessa fyysisen tekoälyn nousevassa vaiheessa poikkeuksellisen vahvana. Sen etu ei perustu pelkästään datamassojen kokoamiseen, vaan ennen kaikkea kykyyn valmistaa, integroida ja ottaa käyttöön järjestelmiä nopeasti ja laajasti.
Myös Kiinassa fyysisen tekoälyn markkina kasvaa parhaillaan nopeasti. Kehitystä vievät eteenpäin toimijat kuten Huawei ja Unitree Robotics sekä laajat, valtion tukemat robotiikan ja tehdasautomaation ekosysteemit. Kiinassa tekoäly viedään tehokkaasti ja systemaattisesti laboratorioista ja pilvipalveluista tosielämään eli tehtaisiin, varastoihin ja kaupunkeihin.
Lisäksi Kiinalla on käytössään resurssi, josta puhutaan yllättävän vähän: mittava ihmistyövoima, joka osallistuu suoraan fyysisen tekoälyn “kouluttamiseen”. Monia robottijärjestelmiä opetetaan käytännössä manuaalisesti, muun muassa ihmiset ohjaavat niiden liikkeitä, korjaavat virheitä ja tuottavat dataa todellisista tilanteista.
Entä Eurooppa, jota on totuttu pitämään tekoälyn perässähiihtäjänä? Ja entä Suomi? Fyysisen tekoälyn näkökulmasta kilpailukentän yleiskuva voi olla meille jokseenkin toinen kuin tähän mennessä. Euroopalla ja Suomella on vahva teollinen perinne, erityisesti automaatiossa ja konepajateollisuudessa. Vielä tärkeämpää on sen pitkä kokemus standardeista, sääntelystä ja järjestelmien luotettavuudesta. Siinä missä digitaalisessa tekoälyssä virheet ovat kiusallisia, fyysisessä maailmassa ne voivat olla erittäin vaarallisia. Prioriteetteja ja lähestymistapoja tulee tarkastella uudella tapaa: “riittävän hyvä” ei enää riitä.
On mahdollista, että juuri ne tekijät, joita on pidetty Euroopan heikkouksina muodostuvatkin kilpailueduksi, kun tekoäly siirtyy konkreettiseen fyysiseen ympäristöön.
Eri analyytikkojen mukaan Euroopan fyysisen tekoälyn markkina on toistaiseksi Yhdysvaltoja ja Kiinaa hieman pienempi, mutta sen painopiste on erilainen. Meillä keskitytään erityisesti säädeltyihin ja korkean kriittisyyden teollisiin käyttökohteisiin, joissa luotettavuus ja järjestelmien integraatio ovat ratkaisevia. Kehitystä vievät eteenpäin toimijat, kuten ABB, Siemens ja Bosch, eli yritykset, joiden kilpailuedut syntyvät kyvystä saada teknologia toimimaan turvallisesti osana monimutkaisia kokonaisuuksia.
On siten mahdollista, että juuri ne tekijät, joita on pidetty Euroopan heikkouksina, muun muassa varovaisuus, sääntely ja hitaus, muodostuvatkin kilpailueduksi, kun tekoäly siirtyy konkreettiseen fyysiseen ympäristöön.
Keskeinen kysymys onkin, mittaammeko tekoälyn kehitystä oikeilla mittareilla. Tähän asti huomio on kohdistunut laskentatehoon, mallien kokoon ja datan määrään. Fyysisessä tekoälyssä ratkaisevia voivat edellä mainittujen lisäksi olla myös aivan toiset tekijät: järjestelmien integraatio, turvallisuus ja kyky toimia epävarmassa ympäristössä.
Tekoälyn aiemmat aallot palkitsivat ne, jotka osasivat rakentaa älykkäitä järjestelmiä pilveen ja päätelaitteiden ruuduille käytettäviksi. Seuraava aalto palkitsee ne, jotka pystyvät tuomaan ne turvallisesti reaalimaailmaan. Siksi on mahdollista, että tekoälyn voittajat eivät enää aiempaan tapaan määräydy Silicon Valleyn tai Kiinan suurten digiyhtiöiden paradigmojen vaan tehdashallien, toimitusketjujen ja, ehkä yllättäen, myös manuaalisen ihmistyön kautta. Ja siinä kilpailussa lähtöasetelma on yhä jokseenkin auki.
Tämä kirjoitus on toinen osa juttusarjaa, jossa tarkastelemme fyysistä tekoälyä suomalaisen teollisuuden näkökulmasta. Sarjassa avaamme LUT-kauppakorkeakoulun tutkimushankkeen teemoja ja nostamme esiin kysymyksiä, joihin teknologiateollisuuden yritysten on syytä hakea vastauksia jo nyt. Lue myös sarjan ensimmäinen osa.
Tutkimushanke toteutetaan vuosina 2026–2027. Hankkeen tutkijatiimi ovat professori Paavo Ritala, teollisuusprofessori Mika Ruokonen sekä nuorempi tutkija Vesa Korhonen. Hankkeen rahoittajana toimii Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton säätiö, ja yrityskumppaneina mukana ovat KONE Oyj, AMD Silo AI Oy, Kemppi Oy, Kempower Oyj, Halton Oy ja Oilon Oy.
Lisätietoa hankkeesta
Mika Ruokonen
Teollisuusprofessori, LUT-yliopisto
mika.ruokonen@lut.fi
+358 41 447 5652
Ilmoittaudu 12.6. Teknoinfoon kuulemaan lisää aiheesta
