Blogi: Urbaani resilienssi tukee kaupunkilaisten hyvinvointia vaikeinakin aikoina
Näkyykö ikkunasta vihreää? Ovatko palvelut, harrastukset ja liikuntapaikat kaikkien saavutettavissa? Pääseekö kaupungissa kulkemaan esteettömästi? Onko ilma puhdasta hengittää? Suojaavatko rakennukset tuulelta, sateelta ja paahteelta jatkossakin ilmaston muuttuessa? Sairastuttaako vai parantaako sisäilma? Tarjoaako kaupunki riittävästi kohtaamispaikkoja ja virikkeitä?
Nämä ovat asioita, joita kaupunkien ja rakennusten suunnittelussa pohditaan. Suomen ympäristökeskuksen mukaan suomalaisista 72 prosenttia asuu kaupunkialueilla. Vaikka emme ole miljoonakaupunkien maa, ei ole yhdentekevää, millaisia asuinympäristöjä, kohtaamispaikkoja ja palveluita kaupunkimme tarjoavat.
Tiedämme, että pahimmillaan kaupunkiympäristö ohjaa epäterveellisiin elintapoihin. Kaupungistumisen negatiiviset vaikutukset, kuten melu ja ilmansaasteet, näkyvät jo eurooppalaisten kuolinsyissä. Suomessakin elintasomme- ja tapamme aiheuttavat sairauksia. Tilastotietoa löytyy niin ennenaikaisista kuolemista kuin taloudellisista menetyksistä, joita urbaanin ympäristön stressitekijät aiheuttavat.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole kuitenkaan pelotella kaupungin varjoilla, vaan nostaa esiin ne valoisat torit ja suojaisat kadunkulmat, jotka ovat paikka ennakoida ja ehkäistä ongelmia sekä luoda ja edistää hyvinvointia. Urban Health & Wellbeing on teema, jota Sweco nostaa tänä vuonna esiin kaikkialla Euroopassa. Julkaisemme aiheesta pitkin vuotta myös Urban Insight -raportteja. Urbaanin hyvinvoinnin huomioiminen luo resilienssiä kiihtyvän kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen, yksinäisyyden ja globaalien pandemioiden keskellä.
Resilienssi on kykyä hyödyntää hyvinvointia ylläpitäviä voimavaroja ja vahvuuksia tiukassakin tilanteessa. Se on sujuvaa ja joustavaa toimintaa, ennakointia, uusia tapoja ja yhdessä oppimista. Resilienssiä tarvitaan etenkin odottamattomissa tilanteissa, jotka haastavat totuttuja toimintatapoja. Se ei ole vain kykyä palautua, se on myös kykyä mukautua. Koronapandemia on tästä erinomainen esimerkki. Yhdessä olemme selvinneet monista koronan tuomista haasteista ja keksineet uusia tapoja toimia.
Kaupunkisuunnittelulla on valtava potentiaali edistää terveyttä ja ehkäistä sairauksia ilmaantumasta. Suunnitteluratkaisuilla voidaan paitsi taata riittävä suoja ja turva ulkoisilta olosuhteilta, myös hellästi tuupata ihmisiä liikkeelle ja latautumaan. Monipuoliset kaupunkialueet virkistävät ja innostavat liikkumaan, luontoon pääsy taas on ihmisen perustarve. Toimivat julkiset tilat kannustavat kohtaamisiin. Julkinen liikenne, kävelykadut ja pyöräilyverkosto vähentävät ilmansaasteita ja lisäävät arkiliikuntaa. Harkituilla ratkaisuilla vaikutetaan hyvinvointiin: Meluaidoin ja linjausvalinnoin voidaan hallita äänimaisemaa. Valaistus ja kulkureittien sijoittaminen keskeisille paikoille lisäävät taas turvallisuuden tunnetta.
Suurin osa lähitulevaisuuden kaupunkirakenteista on jo olemassa. Siksi pitäisi miettiä, miten niitä voidaan uudistaa ja muokata entistä paremmiksi. Mitä meillä jo on? Mikä toimii, mikä ehkä ei? Digitalisaation ansiosta tiedämme kaupunkilaisten käyttäytymisestä ja liikkeistä entistä enemmän, mutta saatavilla olevaa tietoa tulee hyödyntää suunnittelussa, palveluiden tuottamisessa ja yhteisöllisyyden luomisessa vielä nykyistä paremmin.
Kaupunkitila kyllä taipuu, kunhan hyödynnämme saatavilla olevia tietoja ja taitoja ja kehitämme yhdessä. Tarvitsemme hyvää suunnittelua, eri käyttäjäryhmien näkökulmien kartoitusta sekä joustavia ratkaisuja. Suunnittelijoita ja päättäjiä rohkaisisin vuoropuheluun ja uteliaisuuteen. Joskus tarvitaan kriisi, jotta ymmärrämme uudella tavalla, miten keskeisessä asemassa elinympäristömme on sopeutumiskyvyllemme ja hyvinvoinnillemme.
Mia Andelin