EFCA: Euroopan vesi-infrastruktuurin resilienssi vaatii ennakoivaa suunnittelua ja pitkäjänteisiä investointeja
Euroopan suunnittelu- ja konsultointialan järjestö EFCA nostaa uudessa Future Trends -raportissaan vesi-infrastruktuurin yhteiskunnan strategiseksi voimavaraksi. Ilmastonmuutos, ikääntyvä infrastruktuuri ja turvallisuusuhat edellyttävät Euroopassa uudenlaista suunnittelua, pitkäjänteisiä investointeja sekä rakennetun, luontopohjaisen ja digitaalisen infrastruktuurin yhdistämistä.
EFCA:n raportti Engineering the Resilience and Sustainable Development of the European Water Infrastructure tarkastelee Euroopan vesijärjestelmien nykytilaa, keskeisiä haavoittuvuuksia sekä suunnitteluun ja päätöksentekoon liittyviä ratkaisuja. Raportti on laadittu EFCA:n Future Trends -toimikunnan ja Marburgin yliopiston yhteistyönä. Työhön osallistui asiantuntijana myös Rambollin Elina Kalliala.
Raportin mukaan Euroopan vesihuoltoon kohdistuvat paineet kasvavat samanaikaisesti useasta suunnasta. Kuivuusjaksot ja tulvat yleistyvät, veden laatu heikkenee joillakin alueilla ja veden käytöstä kilpailevat maatalous, teollisuus, energiantuotanto, kaupungit ja kasvava ICT-sektori. Samalla merkittävä osa Euroopan vesijohdoista, viemäreistä, käsittelylaitoksista ja tulvasuojelurakenteista on rakennettu vuosikymmeniä sitten olosuhteisiin, jotka poikkeavat tulevaisuuden ilmastosta.
Ikääntyvä infrastruktuuri kohtaa muuttuvan ilmaston
Tulvat ovat raportin mukaan Euroopan yleisin luonnonuhka. Vuosina 1998–2020 ne muodostivat noin 43 prosenttia kaikista Euroopassa tilastoiduista katastrofitapahtumista. Noin sata suurta tulvaa johti lähes 700 kuoleman, noin puolen miljoonan ihmisen siirtymiseen pois kodeistaan ja lähes 280 miljardin euron vakuutettuihin taloudellisiin vahinkoihin.
Tulvariskien rinnalla rakenteellinen veden niukkuus on muodostunut pysyväksi ongelmaksi erityisesti Etelä-Euroopassa. Riskit eivät kuitenkaan rajoitu perinteisesti kuiviin alueisiin. Myös runsasvetisillä alueilla hydrologiset olosuhteet muuttuvat ja veden saatavuuden kausittainen vaihtelu kasvaa.
Euroopan järjestelmien toimintakykyä heikentävät lisäksi verkostojen vuodot ja riittämättömät saneerausinvestoinnit. EFCA:n kokoamien tietojen mukaan yli 30 prosenttia käyttöön otetusta vedestä menetetään Euroopassa ennen kuin se saavuttaa loppukäyttäjät. Vuotojen vähentäminen onkin raportissa nostettu strategiseksi tavoitteeksi eikä ainoastaan vesilaitosten päivittäiseksi käyttötehtäväksi.
Vesihuolto on myös yhä riippuvaisempi sähköstä, tietoliikenteestä ja digitaalisista ohjausjärjestelmistä. Digitalisaatio parantaa seurantaa ja tehokkuutta, mutta lisää samalla kyberhyökkäysten ja järjestelmähäiriöiden mahdollisia vaikutuksia. EFCA korostaa, että kyberturvallisuus, fyysinen turvallisuus, varajärjestelmät ja nopea korjauskyky on sisällytettävä osaksi infrastruktuurin kokonaissuunnittelua.
Resilienssin saavuttaminen vaatii ratkaisujen yhteensovittamista
EFCA:n mukaan Euroopassa tunnetaan jo suuri osa tarvittavista teknisistä ratkaisusta. Keskeinen haaste on saada ne käyttöön riittävän nopeasti ja laajasti.
Raportti suosittelee harmaan ja vihreän infrastruktuurin hybridijärjestelmiä. Perinteisiä putkistoja, altaita, pumppaamoja ja tulvasuojelurakenteita täydennetään esimerkiksi kosteikkojen ennallistamisella, tulvatasanteilla, viherkatoilla, sadepuutarhoilla, vettä läpäisevillä pinnoilla ja muilla luonnon omia prosesseja hyödyntävillä ratkaisuilla. Luontopohjaiset ratkaisut voivat pidättää vettä, tasata tulvahuippuja ja tukea pohjaveden muodostumista, mutta äärimmäisiin tilanteisiin varautuminen vaatii yleensä myös rakennettua infrastruktuuria.
Digitaaliset työkalut, kuten älymittarit, reaaliaikainen verkostoseuranta, SCADA-järjestelmät ja digitaaliset kaksoset, mahdollistavat ennakoivamman omaisuudenhallinnan. Raportissa esittelyssä Kreikan Kozanin vesiverkostossa digitaalisen kaksosen ja reaaliaikaisen seurannan käyttöönotto lyhensi uusien vuotojen havaitsemisaikaa noin puolella ja vähensi verkoston vesivirtaamia 20 prosenttia.
Suomessa painottuvat saneeraus, tulvariskit ja toimintavarmuus
Suomi kuuluu EFCA:n raportissa käytetyn veden niukkuutta kuvaavan mittarin perusteella Euroopan vähinten kuormittuneisiin maihin. Vuoden 2023 heikoimmallakin vuosineljäksellä veden niukkuutta kuvaava WEI+- luku oli Suomessa 0,8 prosenttia, eli selvästi alle keskiarvon. Runsaat vesivarat eivät kuitenkaan poista tarvetta vahvistaa vesi-infrastruktuurin toimintavarmuutta.
Suomen kannalta EFCA:n havainnot liittyvät erityisesti vesihuoltoverkostojen ikääntymiseen, rankkasateisiin ja hulevesiin, omaisuudenhallintaan sekä kriittisen infrastruktuurin turvallisuuteen.
- Hallituksen esitys vesihuoltolain muutoksiksi eduskuntaan – Valtioneuvosto
- Vesilaitosyhdistys – Vesihuollon investointitarpeet vuoteen 2040, pdf
Suomen vesihuollon vuotuisen kokonaisinvestointitarpeen on arvioitu kasvavaan nykyisestä noin 400 miljoonasta eurosta 777 miljoonaan euroon vuoteen 20240 mennessä.
Vuoden 2026 alussa voimaan tullut uudistettu vesihuoltolainsäädäntö korostaa kuntien vesihuoltosuunnitelmia sekä laitosten omaisuudenhallinta- ja varautumissuunnitelmia. Tämä vastaa hyvin EFCA:n suositusta siirtyä reaktiivisesta korjaamisesta pitkäjänteiseen, riskeihin ja elinkaaritietoon perustuvaan suunnitteluun.
- Kohti toteutuvaa vesihuollon fyysistä turvallisuutta
- Tutkimus: Vesihuollon toimintavarmuus edellyttää fyysisen turvallisuuden vahvistamista – Valtioneuvosto
Myös turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat Suomessa ajankohtaisia. Kesällä 2026 julkaistun valtioneuvoston selvityksen mukaan vesihuoltolaitosten fyysisen turvallisuuden käytännöissä ja osaamisessa on edelleen merkittäviä eroja. Erityisiä haasteita aiheuttavat laitosten erilaiset resurssit sekä veden, sähkön ja tietojärjestelmien keskinäisriippuvuudet.
Elinkaaren aikainen arvo hankintojen perustaksi
EFCA esittää raportissaan seitsemän pääsuositusta eurooppalaisille ja kansallisille päättäjille. Ilmaston epävarmuus tulisi ottaa suunnittelun lähtökohdaksi, digitaalista seurantaa koskevaa sääntelyä uudistaa ja harmaan ja vihreän infrastruktuurin yhdistelmiä tukea rahoituksella ja standardeilla. Lisäksi vesienhallinta pitäisi kytkeä nykyistä tiiviimmin maankäyttöön ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Raportti korostaa myös hallinnonalojen välisen yhteistyön sekä laadullisten hankintaperusteiden merkitystä. Vesi-infrastruktuurin investointeja ei tulisi arvioida pelkän alkuhinnan perusteella, vaan tarkastelussa on huomioitava koko elinkaaren aikainen toimintavarmuus, ylläpito, muunneltavuus ja tehokkuus. EFCA kehottaa vähentämään halvimman hinnan käyttöä suunnittelu- ja asiantuntijapalveluiden ratkaisevana hankintaperusteena.
EFCA:n johtopäätös on, että vesiresilienssi on yhtä aikaa tekninen, hallinnollinen ja turvallisuuspoliittinen kysymys. Euroopassa on jo käytettävissä suuri osa tarvittavista ratkaisuista, mutta niiden toteuttaminen edellyttää johdonmukaista sääntelyä, pitkäjänteistä rahoitusta sekä suunnittelijoiden, viranomaisten ja infrastruktuurin omistajien yhteistyötä.