SKOLin lausunto alueidenkäyttölaista
Hallituksen esityksessä VN/26856/2023 ehdotetaan säädettäväksi uusi alueidenkäyttölaki. Voimassa olevaa alueidenkäyttö-lakia muutettaisiin kumoamalla siitä kaavoitusta ja muuta alueidenkäyttöä koskevat luvut. Samalla alueidenkäyttölain nimike muutettaisiin laiksi kaavojen toteuttamisesta. Voimassa olevaan alueidenkäyttölakiin nähden säännökset säilyisivät pääosin ennallaan. Jo vuoden 1958 rakennuslaissa omaksuttu ja vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslaissa edelleen noudatettu alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän kolmiportainen hierarkia säilyisi. Kunnilla olisi edelleen keskeinen ja ratkaiseva rooli kaavoituksessa. Maakuntakaava rajattaisiin koskemaan vain valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä asioita ja myös maakuntakaavan oikeusvaikutuksia rajattaisiin. Kuntien yhteinen yleiskaava ohjaisi yleiskaavaa maakuntakaavan sijasta ja kuntien yhteinen yleiskaava olisi mahdollista hyväksyä kuntien valtuustoissa. Lakiin lisättäisiin säännökset maanomistajan yleiskaavaa ja asemakaavaa koskevasta aloiteoikeudesta sekä kunnan mahdollisuudesta antaa asemakaavaa tai yleiskaavaa koskeva ehdotus maanomistajan valmisteltavaksi. Lakiin lisättäisiin myös suurimpien kaupunkiseutujen yhteistyövelvoitetta, asemakaavan ja yleiskaavan yhteiskäsittelyä, aurinkovoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa ja tuulivoimalan vähimmäisetäisyyttä asutuksesta koskevat säännökset.
SKOLin näkemyksen mukaan laki uhkaa pysäyttää uusien maatuulivoimahankkeiden kehittämisen Suomessa. Sen seurauksena hiilidioksidipäästöä aiheuttamattoman sähköntuotannon lisääminen hidastuu ja vaikeutuu, jolloin ei myöskään ole mahdollista toteuttaa vähäpäästöiseen ja kohtuuhintaiseen sähköön liittyviä investointeja, jotka liittyvät muun muassa liikenteen sähköistämiseen, lämmitykseen, datakeskuksiin ja teollisuuden muuttamiseen vähähiiliseksi. Lakiluonnos ei esitetyssä muodossaan ohjaa tekemään ilmaston kannalta kestäviä valintoja. Lain pykälät eivät myöskään edellytä ilmastonmuutoksen hillinnän varmistamiseksi riittävän tiedon selvittämistä. Ympäristövaikutuksia koskevien tavoitteiden toteutumiseksi ilmastovaikutusten arvioiminen mahdollisimman tarkasti on välttämätöntä sekä yleis- että asemakaavan laadinnan aikana, jotta kaavaratkaisuksi voidaan valita vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttava vaihtoehto. Merituulivoiman luvittaminen, kaavoittamisen ohjaus ja korvaukset kuntien omistamien merialueiden ulkopuolella ja Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvien hankkeiden lupaprosessi tulisi määritellä tarkemmin. Korvauslainsäädäntö olisi hyvä olla mukana alueidenkäyttölaissa sen sijaan, että lakia hajautetaan lakia pienempiin osiin. Siirtymäaikana maankäyttösopimuksien suhteen maan arvonnousun korvaamispykälät voivat siirtyvät eri lakeihin, jolloin olisi tärkeää huolehtia, että siirtymäaikoina ei tule tilannetta, jolloin näitä asioita ei määrätä missään.
Lisätietoja
