Ammatillinen koulutus ei ole sivuraide, vaan teknologiateollisuuden elinehto
Osaamistarpeet teknologiateollisuudessa ovat nopeassa muutoksessa. Digitalisaatio, automaatio ja tekoäly nostavat osaamisvaatimuksia, ja korkeakoulutettujen tarve kasvaa voimakkaasti. Tämä ei tarkoita ammattiosaamisen tarpeen vähenemistä, mutta ammatilliselle koulutukselle se asettaa uusia vaatimuksia.
Teknologiateollisuuden tuoreen selvityksen mukaan jopa 74 prosenttia alan osaajatarpeesta kohdistuu korkeakoulutettuihin. Kyse on pitkän aikavälin rakennemuutoksesta, sillä teknologiateollisuuden henkilöstömäärän kasvu on jo yli 15 vuotta ollut korkeakoulutettujen määrän kasvua. Samalla ammatillisesti koulutetun henkilöstön määrä on pysynyt noin 100 000 työntekijässä.
Tästä kehityksestä vedetään liian usein se johtopäätös, että ammatillisen koulutuksen merkitys olisi vähenemässä. Todellisuudessa käy päinvastoin: ammatillisen koulutuksen kehittämisen tarve korostuu, sillä tarvitsemme yhä suuremman määrän osaavia ammattilaisia, jotka työllistyvät tai voivat jatkaa korkeakoulutukseen.
Osaamisen rima on noussut ja sen on näyttävä koulutuksessa
Ammatillinen koulutus on edelleen keskeinen väylä suoraan työelämään. Ammattiosaajien määrä teknologiateollisuudessa on pysynyt pitkään vakaana, ja ala tarvitsee edelleen noin 3 600 uutta ammatillisen koulutuksen suorittanutta joka vuosi.
Yritykset tarvitsevat ammattilaisia, joiden kädentaidot ja ammatillinen osaaminen vastaavat vähintään ammattiosaamisen arvioinnin tasoa 3/5 heti työelämään siirryttäessä. Tämä ei ole kohtuuton vaatimus, vaan edellytys sille, että työtehtävissä voidaan toimia turvallisesti, tuottavasti ja laadukkaasti yhä vaativammassa toimintaympäristössä. Pelkkä perehdytys ei riitä paikkaamaan puutteita perusosaamisessa.
Tälle tasolle pääseminen edellyttää riittävästi harjoittelua, laadukasta ja riittävää opetusta, osaavaa ohjausta sekä toistoja oikeissa tai niitä vastaavissa oppimisympäristöissä. Hitsaamaan oppii vain hitsaamalla. Jos opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta harjoitella tarpeeksi, yrityksille siirtyy vastuu osaamisen rakentamisesta, tai pahimmillaan rekrytointi jää kokonaan tekemättä.
Yritykset kertovat selvityksessämme, että vaikeimmin täytettäviä tehtäviä ovat juuri vaativat ammatilliset roolit: robottihitsaus, CNC-koneistus, valimotyö ja muut korkean osaamisen tuotantotehtävät. Näihin tehtäviin ei synny osaajia ilman käytännönläheistä ja riittävästi resursoitua ammatillista koulutusta.
Samaan aikaan myös kiihtyvä eläköityminen lisää painetta koulutustason nostoon ja ammatillisen koulutuksen sisällölliseen uudistamiseen. Useamman kuin joka viidennen teknologiateollisuudesta eläköityvän ammattikoulutetun tilalle rekrytoidaan jo nyt korkeakoulutettu. Tämä johtuu paitsi teknologian kehittymisestä, myös siitä, että eläkkeelle jäävistä ammatillisista osaajista moni on konkareita, jotka ovat pitkillä urillaan kehittyneet työtehtävissään. On selvää, että tämän joukon korvaavilta uusilta työntekijöiltä odotetaan sekä vahvaa ammatillista osaamista että kykyä oppia uudenlaisia taitoja.
Ammatillinen koulutus on myös jatko-opintojen portti
On myös tunnistettava ammatillisen koulutuksen toinen, vähintään yhtä tärkeä rooli. Teknologiateollisuuden suurin yksittäinen osaajatarve kohdistuu ammattikorkeakoulutaustaisiin osaajiin, joiden osuus koko tarpeesta on 42 prosenttia. Tekniikan alojen AMK-koulutukseen tulijoista jopa puolella on pohjakoulutuksena ammatillinen koulutus.
Ilman vahvaa ammatillista koulutusta ammattikorkeakoulujen osaajapohja kapenee, eikä tavoitteessa nostaa koulutustasoa voida onnistua. Ammatillisessa koulutuksessa tulisikin rakentaa kädentaitojen lisäksi vahvempia jatko-opintovalmiuksia esimerkiksi kielellisessä ja matemaattisessa osaamisessa.
Ammatillisen koulutuksen reformilla oli aikanaan hyvät ja perustellut tavoitteet: joustavuus, yksilölliset opintopolut ja tiiviimpi yhteys työelämään. Ongelmana on, että reformi toteutettiin samaan aikaan merkittävien valtiontalouden säästöjen kanssa. Lopputuloksena syntyi malli, jota ei ole koskaan resursoitu vastaamaan sille asetettuja tavoitteita.
Koronavuodet ja peruskoulun laskeneet oppimistulokset näkyvät suoraan myös ammatilliseen koulutukseen tulevien heikommassa lähtötasossa. Ammatillinen koulutus kantaa samalla yhä suuremman vastuun opiskelijoista, joiden opiskeluvalmiudet, jaksaminen tai suunta ovat vielä rakentumassa. Yhteiskunnallamme ei ole varaa olla vastaamatta näihin haasteisiin, mutta niitä ei ratkaista ilman moninaisia toimia ja riittäviä resursseja.
Nyt ei ole aikaa jäädä odottamaan, että tilanne korjautuisi itsestään. Ammatillisen koulutuksen laadun vahvistaminen ei ole menoerä, vaan investointi, josta Suomen kilpailukyky ja kasvu riippuvat.
Lisätietoja
