Siirry sisältöön
Etusivu Ajankohtaista Yritystarinat Rakennusalan ikuinen myytti murtui jo korona-ajan kolmantena etäpäivänä – Granlundin 1000 työntekijää onnistui sopeutumaan nopeasti etätyöhön

Rakennusalan ikuinen myytti murtui jo korona-ajan kolmantena etäpäivänä – Granlundin 1000 työntekijää onnistui sopeutumaan nopeasti etätyöhön

”Ikuinen myytti siitä, että rakennusalan suunnittelua ei voi tehdä etänä, murtui etätyöhön siirtymisen kolmantena päivänä”, toteaa Granlundin toimitusjohtaja Pekka Metsi. Hän muistuttaa, että etätyö ei ole kuitenkaan ratkaisu kaikkeen – muun muassa rakennuksilla ja työmailla tarvitaan paikallaoloa.

Tähän mennessä on yleisesti ajateltu, että rakennusta ja sen tekniikkaa kuvaavat tietomallit ovat niin valtavia tiedostoja, ettei niitä pysty käsittelemään etänä. Korona-aika osoitti asian laidan olevan toisin.

”Oululainen sähkösuunnittelijamme kertoi kolmen päivän etäpäiväkokemuksella, että CAD-järjestelmä toimii ’perkele nopiammin kotoa kuin toimistolla’”, Granlundin toimitusjohtaja Pekka Metsi kertoo ja nauraa tyytyväisenä päälle.

Hänen mukaansa havainto muuttaa koko alan suunnittelutyötä.

”Tämä on rysäys kohti mobiilimpaa työtä.”

Granlundilla koronan vaatima etäloikka tapahtui vauhdilla. Tuhannen työntekijän rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijakonsernin muuntautuminen etätöihin onnistui muutamassa päivässä. It-osasto teki hartiavoimin töitä ja loi uuden VPN-verkon, jolla kotikonttorit saatiin liitettyä yrityksen verkkoon.

Ensimmäisellä viikolla Granlundin toimistoissa oli vielä väkeä. Kahden metrin turvaväleistä oli kovat ukaasit, joista piti alkuun muutamille muistutella. Nyt eletään korona-ajan neljättä etäviikkoa. Jotkut työntekijöistä ovat käyneet toimistolla. Välillä Metsikin käy allekirjoittamassa sopimuksia ja katsomassa, että kaikki sujuu hyvin.

Pääosin yritys on etätöissä. Metsi paljastaa pötköttelevänsä omassa sängyssään antamassa tätä puhelinhaastattelua.

Sosiaalisena ja innostavana pomona tunnettu toimitusjohtaja kaipaa työpaikalle, koska siellä on ”enemmän säbinää”.

”Onhan tämä helvetin puiseva tapa tehdä töitä.”

Kiitos insinööriluonteelle

Mutta tyytyväinenkin hän on: tuhat ihmistä pääsi etämoodiin pika-aikataulussa. Miten ihmeessä?

”Olimme itsekin totaalisen yllättyneitä. Emme olleet millään tavalla valmistautuneet”, Metsi sanoo.

Hän arvelee insinööriluonteen edistäneen asiaa.

”Insinöörihän on pragmaattinen tapaus. Kun pitää toimia, silloin toimitaan.”

Pekka Metsin mietteitä työstä

Työntekijöitä Granlundilla on Suomessa 24 paikkakunnalla. Sellaista joukkoa ei pysty ohjeistamaan keskitetysti.

Johto antoi suuntaviivat, väki otti kopin ja laittoi muutoksen käyntiin.

”Porukan asenne on mahtava. Totta kai joku päästeli ärräpäitä, mutta yhteinen intressi pitää pyörät pyörimässä. Kaikki haluavat pysyä työn syrjässä kiinni ja kantaa vastuunsa asiakkaiden projekteista.”

”Kaikki on mennyt niin hyvin, että miksi muutosta ei tehty jo aikaisemmin.”

Kaikki on mennyt niin hyvin, että Metsi kysyy itseltään, miksi muutosta ei tehty jo aikaisemmin.

”Jo tämä lyhyt aika on osoittanut, että etätyö on laajemmalti mahdollista ja aiheuttaa teknologisesti vähemmän haasteita kuin on ajateltu.”

Hän ei kuitenkaan usko, että korona-ajan kokemukset muuttaisivat yrityksen työkulttuuria täysin. Tähänkin mennessä etätyön teko on ollut hyvin vapaata.

”Kukaan ei vahdi koska ja missä työ tehdään, kunhan aikataulut pitävät ja hommat etenevät sovitusti.”

Toimiiko kaikki kuitenkaan etänä?

Toimitusjohtaja on yhteistyön suuri fani.

”Olen aina sanonut, että parasta ja laadukkainta työaikaa on yhdessä tekeminen.”

Nyt etäkokoukset ovat sujuneet normikokouksia sutjakkaammin, mutta hän pohtii mitä jää puuttumaan, kun ihmiset eivät ole samassa tilassa.

”Esimerkiksi workshoppailu on luovaa työtä. Kyllä siitä jää jotain uupumaan, kun et näe tyypin otsaluun asentoa ja kehon kieltä.”

Kyllä siitä jää jotain uupumaan, kun et näe tyypin otsaluun asentoa ja kehon kieltä.”

”Mitä tapahtuu kansainvälisen yrityksen isoille projekteille, jos virus jyllää?”

Metsiä pohdituttaa myös, mitä tapahtuu kansainvälisen yrityksen isoille projekteille, uusille työmaille ja kumppanuuksille, jos virus jyllää ja kiertää maailman useamman kerran. Miten uusia projekteja pystyään käynnistämään niin, etteivät ihmiset koskaan tapaa toisiaan?

”Totta kai piiri on pieni ja vanhat kontaktit toimivat kuin ennen. Mutta miten uuteen tiimiin mennään ja saavutetaan luottamus etänä? Se onkin vähän mielenkiintoisempi kysymys.”

Aineksia suuremmallekin työelämän muutokselle

Metsi uskoo, että korona-ajan opit tarjoavat aineksia suuremmallekin työelämän muutokselle.

”Monella alalla rajoituksia on loppujen lopuksi aika vähän – oli firma sitten iso tai pieni.”

Painotukset tosin voivat vaihdella: halutaanko painottaa työelämän laatutekijöitä eli kommunikaatiota ja läsnäoloa vai tehokkuustekijöitä, kuten liikkumista työn ja kodin välillä. ”Se on kaksipiippuinen juttu. Mielenkiintoinen spekulaatio on myös se, mitä tämä tarkoittaa toimisto- ja kaupallisen tilojen tarpeelle.”

Metsi pitää myös mahdollisena, että vaikean vaiheen jälkeen palataan nopeasti vanhaan normaaliin. Etätyö ei ole välttämättä työrauhan ja -tehon tae.

”Porukat ovat tosi kovilla. Palavereissa kuulee, kun lapset kiukuttelevat taustalla. Seinät kaatuvat, kun ei pääse mihinkään. Hermo meinaa mennä. Ja tietenkin ihmisillä on huoli kuinka kauan tämä kestää ja kuinka syvälle mennään.”

Granlundilla on varauduttu pitkään kestävään poikkeusaikaan. Jos tilanne menee nopeammin ohi, toimenpiteitä puretaan mielihyvin.

”Yritys on vahvistanut koronaviikkoina firman kassaa. Tehnyt säästö-, markkinointi- ja myyntikampanjoita.” 

Lomautus- ja yt-tarpeita ei Granlundilla ole. Yritys on vahvistanut koronaviikkoina firman kassaa. Tehnyt säästö-, markkinointi- ja myyntikampanjoita. Saanut uusia projekteja.

”Granlund rouskuttaa tilauskantaa pari milliä viikossa, sen verran pitäisi tuoda töitä sisäänkin.”

Nyt yritys keskittyy pitämään pyörät pyörimässä.

Ennätyksiäkin on jo rikottu peripohjalaiseen malliin. Granlundin Pohjanmaan johtaja teki 102 asiakassoittoa. Ei viikossa, vaan yhdessä päivässä.

Teksti: Marjo Vuorinen