Digitaalinen korjausvelka on kuin huomaamaton kosteusvaurio – nyt tarvitaan peruskorjaus
Korjausvelka on tuttu käsite taloista ja silloista, mutta sitä kertyy myös digitaalisessa maailmassa. Jos julkisen sektorin ohjelmistoja ja järjestelmiä ei uudisteta suunnitelmallisesti, seurauksena on kasvavia kustannuksia, tietoturvariskejä ja menetettyjä mahdollisuuksia.
Digitaalinen korjausvelka etenee kosteusvaurion tavoin: aluksi on vain pieni tihku, joka ei näy ulospäin, mutta ajan mittaan se muuttuu hometaloksi, jossa kukaan ei halua enää asua. Ohjelmistot ja järjestelmät rapautuvat hiljalleen, eivätkä ongelmat välttämättä näy heti – käyttöliittymä voi näyttää tutulta ja turvalliselta, mutta pinnan alla on hauras perusta, joka ei kestä nykypäivän vaatimuksia.
Korjausvelkaa ei voi lakaista maton alle. Vanhentunut ohjelmisto hidastaa organisaation arkea ja altistaa riskeille. Vielä pahempaa on, että “digitaaliset hometalot” leviävät: yksi vanha järjestelmä kytkeytyy toiseen, ja yhtäkkiä koko talotekniikka on niin sekaisin, että pienikin remontti muuttuu ylisuuriksi kustannuksiksi. Jossain vaiheessa seinät alkavat haista, ovet eivät enää sulkeudu kunnolla ja home kasvaa nurkissa – digitaalisessa maailmassa tämä tarkoittaa tietoturvauhkia, integraatio-ongelmia ja kilpailukyvyn rapautumista.
Digitaalisessa maailmassa korjausvelka tarkoittaa tietoturvauhkia, integraatio-ongelmia ja kilpailukyvyn rapautumista.
Miten digitaalisen korjausvelan voisi saada hallintaan? Ensimmäinen askel on tunnistaa se – tehdä kuntotarkastus järjestelmäkannasta ja arvioida, mitkä ohjelmistot ovat edelleen hyvässä kunnossa ja mitkä alkavat muistuttaa homepesäkkeitä. Käyttäjien ja it-kumppaneiden palautetta kannattaa myös kuunnella herkällä korvalla. Sen jälkeen tarvitaan suunnitelma: kaikkea ei voi korjata kerralla, mutta pitää päättää, mitkä kriittiset osat peruskorjataan ja missä kannattaa rakentaa kokonaan uutta.
Aivan kuten vanhan talon purkaminen voi mahdollistaa modernin ja energiatehokkaan kodin rakentamisen, vanhojen IT-ratkaisujen alasajo luo tilaa turvallisille, joustaville ja kustannustehokkaille järjestelmille, jotka olisivat myös valmiimpia tekoälyn aikakaudelle.
Julkinen sektori käytti vuonna 2023 ict-palveluihin yli 3,4 miljardia euroa. On arvioitu, että Suomen julkisen sektorin IT-menoista jopa 80 prosenttia menee järjestelmien ylläpitoon. Yksi tehokkaimmista keinoista olisikin rahoittaa uudet ohjelmistoinvestoinnit ajamalla alas vanhoja järjestelmiä, joiden ylläpito on kallista ja tuottamatonta. Tämä vapauttaisi budjetista resursseja toimiin, jotka oikeasti veisivät Suomen digitaalista infrastruktuuria eteenpäin.
Tarvitsemme valtionhallinnon yhteiskehitysbudjetin, sillä digitaalinen infrastruktuuri ei noudata organisaatioiden rajoja.
Digitaalinen infrastruktuuri ei noudata organisaatioiden rajoja, vaan suurimmat hyödyt saadaan, kun pystytään kehittämään yhteiskäyttöisiä ja yhteen toimivia ratkaisuja, esimerkiksi pehmeää infrastruktuuria. Poikkihallinnollisissa hankkeissa määrärahojen joustava käyttö yli hallintorajojen on tehtävä helpoksi. Hallitusohjelmaan kirjattu valtionhallinnon digihankkeiden yhteiskehitysbudjetti suunniteltiin juuri tähän, mutta sitä ei ole edistetty nykyisen hallituskauden aikana. Digitaalisen infrastruktuurin rahoituksessa tulisi myös siirtyä hallituskausien mukaan pilkotuista määräaikaisista hankerahoituksista pitkäjänteisempään rahoitusmalliin, kuten jo tehdään liikenneväylien ylläpidossa ja kehittämisessä.
Toivomme, että hallitusohjelmakirjaukseen tartutaan vielä tällä hallituskaudella ja yhteiskehitysbudjettia edistetään laatimalla rahoitettavien kehityshankkeiden rahoituskriteerit ja kartoittamalla hallinnonalojen jakamat digikehitystarpeet. Tämän lisäksi yhteiskehitysbudjettia tulisi pilotoida vähintään yhden merkittävän poikkihallinnollisen digikehityshankkeen rahoittamiseen – ja ottaa se seuraavalla hallituskaudella käyttöön täysimääräisesti.
Lisätietoja
