Globaalit toimitusketjujen haavoittuvuudet ovat tulleet jäädäkseen
Toimitusketjujen resilienssi on noussut yritysjohdon agendalle pysyvästi. Kyse ei ole enää yksittäisistä kriiseistä tai poikkeustilanteista, vaan liiketoiminnan jatkuvasta kyvystä toimia, kasvaa ja kilpailla maailmassa, jossa epävarmuus on pysyvä olotila.
Geopoliittiset jännitteet Venezuelasta Grönlantiin, kauppapolitiikan nopeat muutokset sekä kyberuhat ja ilmastoriskit kohdistuvat yhä useammin samanaikaisesti globaaleihin arvoketjuihin. Viime päivien kehitys vahvistaa viestiä siitä, että globaalien toimitusketjujen haavoittuvuudet ovat siirtyneet pysyvästi talous- ja turvallisuuspolitiikan ytimeen.
Presidentti Trumpin viimeisimmät ulostulot tariffeista ovat jatkumoa aiemmille päätöksille. Pian käynnistyvä vuoden 2026 Maailman talousfoorumi järjestetään Davosissa teemalla “A Spirit of Dialogue”. Presidentti Trumpin odotetaan olevan paikalla poikkeuksellisen vahvalla poliittisella edustuksella, ja viestin painopisteet liittyvät taloudelliseen valtapolitiikkaan, tekoälyn kilpailuasemaan, kriittisiin mineraaleihin, energiaturvallisuuteen sekä kauppapolitiikan vipuvaikutuksiin.
Tullit määritellään pysyväksi neuvottelu- ja ohjausvälineeksi, ja edistyneisiin teknologioihin kytkeytyviä toimitusketjuja muokataan suoraan kansallisen turvallisuuden perusteella. Konkreettisena esimerkkinä Yhdysvallat otti tammikuussa käyttöön 25 prosentin tullin valikoiduille puolijohteille ja niitä sisältäville tuotteille, rajaten samalla osan kriittisistä käyttökohteista poikkeusten piiriin.
Toimitusketjut eivät ole vain taloudellinen kysymys, vaan keino hallita riippuvuuksia ja vipuvaikutuksia suurvaltapolitiikassa.
Tämä alleviivaa muutosta, jossa toimitusketjut eivät ole vain taloudellinen kysymys, vaan keino hallita riippuvuuksia ja vipuvaikutuksia suurvaltapolitiikassa. Ennustettavuus vähenee, ja politiikkapäätökset alkavat yhä suoremmin ohjata sitä, missä ja miten kriittisiä teknologioita tuotetaan ja käytetään seuraavien 2–3 vuoden aikana.
Suomalaisille teknologiateollisuuden vientiyrityksille toimitusketjut ovat kriittinen kilpailutekijä. Raaka-aineet, komponentit, teknologia ja data liikkuvat yli rajojen, ja yhdenkin pullonkaulan vaikutukset näkyvät nopeasti tuotannossa, toimituskyvyssä ja asiakassuhteissa. Siksi resilienssiä rakennetaan nyt entistä konkreettisemmin osaksi liiketoimintaa – ei varautumisharjoituksina, vaan päivittäisinä päätöksinä.
Yrityksissä tämä näkyy muun muassa pyrkimyksinä monipuolistaa toimittajapohjaa, tunnistaa riippuvuuksia systemaattisesti ja lisätä reaaliaikaista näkyvyyttä koko toimitusverkossa. Kun tieto on ajantasaista, riskit ja häiriöt voidaan tunnistaa ennen kuin ne eskaloituvat tuotantokatkoksiksi tai kustannuspiikeiksi.
Teknologian rooli on keskeinen: data-analytiikka, automaatio ja tekoälypohjaiset riskimallit tukevat ennakointia ja nopeaa reagointia, mutta ne tuottavat arvoa vain, jos niitä hyödynnetään strategisesti. Täytyy myös muistaa yhteistyön voima. Juuri nyt esimerkiksi pohjoismaiset toimijat yrittävät löytää yhteisiä tapoja taklata toimitusketjujen haavoittuvuuksia.
Resilienssi on ennen kaikkea johtamiskysymys. Kansainväliset selvitykset osoittavat, että toimitusketjuriskejä käsitellään yhä liian usein reaktiivisesti ja operatiivisella tasolla, vaikka niiden vaikutukset ulottuvat suoraan yritysten kasvuun, investointeihin ja markkina-asemaan. Kysymys ei ole siitä, syntyykö häiriöitä, vaan siitä, kuinka nopeasti ja hallitusti niihin pystytään vastaamaan.
Resilienssi on ennen kaikkea johtamiskysymys.
Toimintaympäristö kiristyy entisestään. Kauppapoliittiset jännitteet, tullit ja vientivalvonta muovaavat arvoketjuja, ja EU:n taloudellisen turvallisuuden linjaukset lisäävät yritysten velvoitteita tunnistaa myös geopoliittisia ja teknologisia riskejä. Vastauksena tähän monet teollisuuden toimijat uudelleenjärjestävät toimitusketjujaan: tuotantoa siirretään lähemmäs markkinoita, toimittajaverkostoja laajennetaan ja kriittisten teknologioiden saatavuus pyritään varmistamaan. Kyse ei ole irtautumisesta globaalista kaupasta, vaan hallitummista ja läpinäkyvämmistä riippuvuuksista.
Samalla riskien luonne laajenee. Logistiikan ja saatavuuden rinnalle ovat nousseet kyberturvallisuusuhat, teknologian väärinkäyttö ja niin kutsuttu “shadow AI”, jotka voivat heikentää toimitusketjujen luotettavuutta huomaamatta. Toimitusketjujen resilienssi onkin yhä useammin myös luottamus- ja turvallisuuskysymys.
Suomalaiselle teknologiateollisuudelle resilienssi ei ole kustannus, vaan edellytys kasvulle ja kansainväliselle kilpailukyvylle. Yritykset, jotka kykenevät tunnistamaan haavoittuvuutensa, hyödyntämään teknologiaa ennakoivasti ja kehittämään toimitusverkkojaan yhdessä kumppaneidensa kanssa, ovat vahvemmassa asemassa myös epävarmassa maailmassa.
Tämä kirjoitus avaa blogisarjan, jossa pureudumme tulevina viikkoina resilienssin eri osa-alueisiin – datasta ja teknologioista kriittiseen infrastruktuuriin ja raaka-aineisiin. Tarkoituksena on tarjota näkökulmia ja työkaluja siihen, miten resilienssistä tehdään käytännön kilpailuetu, ei vain reaktiivinen suojamekanismi.
Kirjoituksen alkuun lisätty 3 uutta tekstikappaletta 19.1.2026.
Lisätietoja
