Standardit rakentavat resilienssiä
Standardointi vaikuttaa teollisuuden kilpailukykyyn, turvallisuuteen ja resilienssiin. Standardit ohjaavat sitä, mitkä teknologiat yleistyvät, millaiset ratkaisut skaalautuvat ja minkälainen osaaminen saa etumatkaa.
Resilienssistä puhutaan nyt paljon. Turvallisuusympäristö on muuttunut, ja teknologiset riippuvuudet ovat kasvaneet. Yrityksiä koettelevat samaan aikaan geopoliittiset jännitteet, kyberuhat, suhdannekäänteet ja toimitusketjujen häiriöt.
Keskustelu keskittyy usein näkyviin tai tunnettuihin asioihin, kuten investointeihin, infraan, energiaan, dataan ja osaamiseen. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin perusta, joka sitoo nämä yhteen: standardit.
Standardit määrittävät, miten järjestelmät toimivat yhteen, millaisia turvallisuusvaatimuksia teknologioille asetetaan, miten laatua mitataan ja millä ehdoilla innovaatiot pääsevät markkinoille. Siksi ne eivät ole vain teknisiä yksityiskohtia. Ne ovat osa teollisuuden ja yhteiskunnan käyttöjärjestelmää.
Resilienssi on kykyä ennakoida, kestää häiriöitä, sopeutua ja uudistua. Standardit luovat käytännön edellytyksiä resilienssille. Ne vahvistavat toimitusketjujen kestävyyttä yhteisten vaatimusten, laadunhallinnan ja yhteentoimivuuden kautta. Standardit tukevat kyberturvallisuutta yhdenmukaistamalla vaatimuksia verkottuneissa järjestelmissä. Ne parantavat rakennetun ympäristön toimintakykyä, kun suunnittelussa, materiaaleissa ja digitaalisissa ratkaisuissa nojataan yhteisiin pelisääntöihin. Standardit vauhdittavat myös kiertotaloutta edistämällä tuotteiden, materiaalien ja datan vertailtavuutta.
Standardit eivät siis ole resilienssin sivujuonne. Ne ovat yksi sen tärkeistä perusrakenteista.
Standardit ovat osa teollisuuden ja yhteiskunnan käyttöjärjestelmää.
Standardointi nähdään yhä liian usein vain teknisenä asiantuntijatyönä. Sitä se toki on, mutta samalla sillä on myös taloudellinen ja geopoliittinen ulottuvuus.
Standardien laadintaan ja valmisteluun osallistumalla on mukana markkinoiden pelisääntöjen määrittelyssä. Samalla vaikuttaa siihen, mitkä teknologiat yleistyvät, millaiset ratkaisut skaalautuvat ja millainen osaaminen saa etumatkaa.
Siksi standardointi liittyy suoraan kilpailukykyyn, turvallisuuteen ja teolliseen resilienssiin. Tämä korostuu erityisesti teknologioissa, jotka ovat kriittisiä vihreän siirtymän, digitalisaation, kyberturvan sekä EU:n ja Suomen strategisen autonomian kannalta.
Standardit eivät synny itsestään. Niitä laativat yritykset, asiantuntijat, tutkimuslaitokset, viranomaiset ja järjestöt. Se, ketkä ovat mukana, näkyy myös lopputuloksessa.
Aktiivinen osallistuminen on Suomelle strateginen kysymys: jos haluamme, että standardit tukevat suomalaiselle teollisuudelle tärkeitä ratkaisuja ja vahvistavat yhteiskunnan resilienssiä, emme voi tarkastella kehitystä vain sivusta. Tarvitaan teknistä asiantuntemusta, ennakointia ja kykyä vaikuttaa sisältöihin riittävän ajoissa. Tarvitaan myös enemmän osallistumismahdollisuuksia pk-yrityksille, tutkimuskentälle ja uusille asiantuntijoille.
Osallistumalla standardien laadintaan on mukana markkinoiden pelisääntöjen määrittelyssä.
Standardointia ei kannata nähdä vain velvoitteena. Se on myös väline, jonka avulla osaamista, ratkaisuja ja kilpailukykyä voidaan vahvistaa.
Suomella on vahvaa osaamista muun muassa teollisuuden digitaalisissa ratkaisuissa, automaatiossa, turvallisuudessa, energiateknologioissa ja kiertotaloudessa. Kun tätä osaamista tuodaan mukaan standardointiin ajoissa, voidaan vaikuttaa siihen, millaisiksi tulevat markkinat rakentuvat.
Parhaimmillaan standardointi tukee innovaatioiden kaupallistamista, markkinoillepääsyä ja investointien syntyä. Se ei ole kehityksen loppupäässä tehtävää teknistä viimeistelyä, vaan osa tulevaisuuden rakentamista.
Kun standardit vaikuttavat talouteen ja resilienssiin monella eri tavalla, on syytä kysyä, miten varmistamme, että ne tukevat meille tärkeitä tavoitteita. Vastaus löytyy siitä, että standardointi tunnistetaan strategiseksi välineeksi ja osaksi kilpailukykyä, riskienhallintaa, innovaatiopolitiikkaa ja turvallisuutta. Samalla on varmistettava, että suomalainen osaaminen on mukana siellä, missä yhteisiä pelisääntöjä kirjoitetaan.
Resilienssi ei synny sattumalta. Se rakentuu yhteistyöstä, osaamisesta ja päätöksistä. Myös standardeissa.
Tämä kirjoitus on seitsemäs osa blogisarjassa, jossa pureudumme resilienssin eri osa-alueisiin.
Lisätietoja
Päivi Brunou
Toimitusjohtaja METSTA (Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry)
Puh. 040 660 1682
etunimi.sukunimi@metsta.fi