Suomen laahaava talous tarvitsee shokkihoitoa
Vuosi vaihtuu epävarmoissa merkeissä. Suomen ja Euroopan talous on heikossa kunnossa, maailmanpolitiikka elää murrosvaihetta, ja globaalit riskit varjostavat tulevaisuutta. Lähi-idän tilanne on kireä, Ukrainassa sota jatkuu ja Yhdysvalloissa tapahtuu vallanvaihto. On mahdollista, että maailma on astumassa uuteen geopoliittiseen aikakauteen.
Donald Trumpin paluu Ýhdysvaltain presidentiksi 20. tammikuuta 2024 tuo mukanaan suuria odotuksia ja huolia, näkökulmasta riippuen. Hänen joukkonsa ovat tällä kertaa valmistautuneet hyvin, ja politiikassa odotetaan nopeita toimia: tuontitulleja, veronalennuksia, sääntelyn purkua ja muita keinoja Yhdysvaltain teollisuuden vauhdittamiseksi. Vaikka Trumpin talouspolitiikan pitkän aikavälin toimivuus herättää kysymyksiä, Yhdysvaltain talousnäkymien ennustetaan edelleen olevan Eurooppaa olennaisesti paremmat.
Eurooppa kohtaa nyt jättimäisen haasteen: pystytäänkö kilpailukykyä vahvistavia päätöksiä tekemään vai jäädäänkö rämpimään poliittiseen päättämättömyyteen? On välttämätöntä, että Eurooppa ryhdistäytyy. Kasvava taloudellinen kuilu Yhdysvaltoihin voisi osoittautua tuhoisaksi, myös Suomen kannalta.
Suomessa hyvä uutinen on, että suurten investointien verokannustin on viimein tulossa voimaan. Tämän odotetaan saavan liikkeelle teollisia investointeja ja tuovan vipinää talouteen. Huono uutinen on kuitenkin kannustimen korkeaksi asetettu euromääräinen raja ja lyhyt voimassaoloaika. Pk-yrityksissä piilee valtava kasvupotentiaali, mutta ne jäävät kokonaan ulkopuolelle. Hallituksen on kevään puoliväliriihessä huomioitava erityisesti pk-sektorin tarpeet.
”Hallituksen on kevään puoliväliriihessä huomioitava erityisesti pk-sektorin tarpeet.”
Poliittinen ikkuna uusille kasvua tukeville avauksille on nyt avoinna. Suomi on kärsinyt talouskasvun pysähtyneisyydestä jo 17 vuotta ja tunnelma on flegmaattinen. Valonpilkahduksia tarjoavat Googlen datakeskushanke ja Kokkolaan suunniteltu alumiinitehdas. Nämä investoinnit osoittavat, että Suomella on kilpailuetuja, esimerkiksi puhdas energia ja vahva energiainfra, korkeaa teknologiaosaamista, luonnonvaroja kuten mineraaleja sekä viileä ilmasto.
Vahvoja kasvualoja juuri nyt ovat muun muassa puolustus- ja kaksikäyttöteknologiat, puolijohdeteollisuus ja fotoniikka, avaruusteollisuus, datateollisuus ja terveysteknologia. Nyt tarvitaan johdonmukaista ja tehokasta toimeenpanoa pari viikkoa sitten julkistetulle uudelle teollisuuspoliittiselle strategialle. Sen tulee olla muutakin kuin juhlapuheita, jos Suomen talous halutaan jaloilleen.
Vaikka paljon jo tehdään, kaipaa Suomen talous edelleen jonkinlaisen shokkihoidon. Lisääntyvät julkiset T&K-panokset, luvituksen nopeuttaminen, työmarkkinauudistukset ja investointikannustimet ovat oivia ja tärkeitä toimia. Haasteet ovat kuitenkin niin suuria, etteivät nekään todennäköisesti riitä.
”Kaikkien yhteiskunnan tahojen tulisi tarttua haasteeseen ja miettiä uusia keinoja kasvun aikaansaamiseksi.”
On ratkaisevaa, että Suomi toimii aktiivisesti houkutellakseen sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Tämä vaatii paitsi konkreettisia päätöksiä myös psykologista käännettä: Suomesta on tehtävä maa, johon halutaan investoida. Nyt ladataan isoja odotuksia pääministeri Petteri Orpon asettamalle Risto Murron kasvuryhmälle, mutta vastuuta ei voi sysätä tälle ryhmälle yksin. Kaikkien yhteiskunnan tahojen tulisi tarttua haasteeseen ja miettiä uusia keinoja kasvun aikaansaamiseksi. Elinkeinoelämän puolella keskustelua käydään kuumeisesti.
Kasvuhaasteessa ei auta yhtään se, että työmarkkinat jatkavat kriisiytyvällä polulla. Teknologiateollisuuden työehtosopimusneuvottelut ovat venymässä tammikuulle 2025. Teknologiateollisuudessa valtakunnalliset sopimukset ovat jo päättyneet, takana on ensimmäinen lakkosuma ja vaikka joulun ympärille odotetaan työrauhaa, tammikuussa tilanne todennäköisesti kiristyy uudelleen. Ajoitus ei voisi olla huonompi, sillä signaaleja kasvun alkamisesta ei edelleenkään ole.
Lomautukset ja irtisanomiset lisääntyvät jo ilman lakkojakin, vaikka yritykset yrittävät pitää henkilöstöstään kiinni kaikin keinoin. On välttämätöntä pitää huolta kilpailukyvystä, jotta viennin kasvumahdollisuuksia ei vedetä vessanpöntöstä alas omin toimin. On surullista, että kerta toisensa jälkeen valtakunnallisissa neuvotteluissa ajaudutaan tilanteeseen, joissa työtaistelutoimet määrittävät neuvottelukierroksen kulkua. Sopimukset kyllä syntyvät tälläkin kertaa, mutta jatkuva kriisiytyminen ei kerro hyvää järjestelmän toimivuudesta.
Maailma on täynnä uhkia mutta myös mahdollisuuksia, ja nyt tarvitaan rohkeita ja kauaskantoisia päätöksiä. Vaikka Suomi ei ole suuri tekijä globaalissa politiikassa tai taloudessa, sen vahvuuksilla on merkitystä.
Kävi maailmanpolitiikan skenaarioissa miten tahansa, Suomen pitää satsata omiin vahvuuksiinsa ja uskoa lujasti siihen, että suomalaiset yritykset pärjäävät maailmanmarkkinoilla. Tätä uskoa voidaan vahvistaa oikeilla poliittisilla päätöksillä.
Lisätietoja
