Vain osaamista kehittävä yritys menestyy: Tarvitsemme jatkuvalle oppimiselle paremmat mittarit
Jatkuvan oppimisen uudistus etenee. Vaikeaa, pirstaleista kokonaisuutta lähestytään eri näkökulmista. Viimeksi kesäkuun lopussa sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi raportin jatkuvasta oppimisesta ja työkyvyn ylläpitämisestä Työllisyysrahaston näkökulmasta. Yhtä tärkeää näkökulmaa kuitenkin väistellään: miten osaamisen kehittämistä voitaisiin mitata niin, että näkisimme, millaista hyötyä siitä on yritysten liiketoiminnalle?
Osaaminen on keskeinen keino selvitä ja menestyä muuttuvassa maailmassa. Osaamiseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen, siksi osaamisen kehittäminen tulee nähdä yrityksissä strategisena asiana. Toiminta uudistuu, kun organisaatiolla on riittävästi kyvykkyyttä johtaa osaamisen kehittämistä. Siihen kumppaneiksi kannattaa valjastaa ympäröivät oppilaitokset ja korkeakoulut.
Valtaosa oppimisesta tapahtuu muualla kuin koulutuksissa
Jatkuvasta oppimisesta käytetään usein mallia 70-20-10, joka tarkoittaa, että työelämässä oppimisesta jopa 90 prosenttia tapahtuu työssä tai työn ohessa ja vain 10 prosenttia koulutuksissa. Oppimisesta 20 prosenttia tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja jopa 70 prosenttia itse tekemällä, tarttumalla haasteisiin ja ratkaisemalla ongelmia.
Suomesta puuttuu tietoa siitä, paljonko vuosittain panostamme osaamiseen kehittämiseen. Julkisen rahoituksen määrä on toki kohtuullisen hyvin tiedossa, mutta yksityisiä panostuksia ei tällä hetkellä tilastoida juuri mitenkään, koska suuri osa osaamisen kehittämisestä tapahtuu muualla kuin muodollisessa koulutuksessa.
Työssä tapahtuvaa osaamisen kehittymistä helpottavat kevyet rakenteet ja oppimista tukeva ilmapiiri. Siksi meidän kannattaisi tuottaa lyhytkestoista, räätälöityä ja työelämän tarpeisiin vastaavaa koulutustarjontaa, myös TKI-hankkeissa tarvittava osaaminen huomioiden. Osaamisekosysteemit ovat parhaimmillaan symbioottisia, niistä hyötyvät kaikki osapuolet. Tuorein tutkimustieto välittyy kumppanuuksien kautta nopeammin elinkeinoelämän käyttöön, yritykset saavat uusia innovaatioita, osaamista ja osaajia.
Meiltä kuitenkin usein puuttuu vuorovaikutuksen malli: osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista. Koulutusjärjestelmän ja työelämän suhde kuvataan edelleen pitkälti yhdensuuntaisena, huomioidaan myös Työllisyysrahastosta tehdyssä selvityksessä. Jatkuvasta oppimisesta tehtävät selvitykset eivät tunnista työelämän koulutusta uudistavaa merkitystä kuin sivulauseessa. Työelämä tulisi jatkuvan oppimisen kehitystyössä huomioida kohderyhmänä entistä vahvemmin.
Jatkuvaa oppimista tulisi mitata myös organisaatioiden näkökulmasta
Teknologiateollisuus selvitti viime syksynä yhteistyössä Kemianteollisuuden ja Suomen yrittäjien kanssa, että meidän tulisi saada parempaa tietoa jatkuvan oppimisen tosiallisesta merkityksestä yritysten liiketoimintaan.
Olennaista on pohtia, miten jatkuva oppiminen todella edistää liiketoimintaa ja luo uusia avauksia. Siksi jatkuvan oppimisen vaikuttavuutta tulisi arvioida myös yritysnäkökulmasta. Usein jatkuvaa oppimista mitataan vain koulutuspäivien määrällä, koulutuksen ostamiseen käytetyllä euromäärällä tai yksilöiden kokemuksilla. Nyt olisi tärkeää siirtyä näkemyksellisistä mittareista kohti tosiasiallisia mittareita. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi oppimisanalytiikan ja osaamisdatan parempaa hyödyntämistä.
Nyt kun jatkuvan oppimisen järjestelmää kehitetään, tästä tulee ottaa koppi. Voimme parantaa olemassa olevia kyselyitä, kuten työolobarometria tai PK-yritysbarometria siten, että ne mittaavat nykyistä paremmin jatkuvan oppimisen vaikuttavuutta yksilön osaamisen kehittymisen ja yritysten liiketoiminnan näkökulmista. Mittareita kehitettäessä on tärkeää toimia yhteistyössä yritysten kanssa, jotta ne mittaavat oikeita asioita, ovat toteuttamiskelpoisia eivätkä aiheuta yrityksille lisäkuormitusta.
