Kiertotalous tukee Euroopan kriittisten raaka-aineiden saatavuutta
Kiertotalous on osa Euroopan resilienssin vahvistamista. Kriittisten raaka-aineiden saatavuuden turvaamiseksi omaa tuotantoa on kasvatettava, mutta samalla raaka-aineet on pidettävä kierrossa mahdollisimman pitkään. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää pitkäjänteistä ja johdonmukaista kiertotalous- ja mineraalipolitiikkaa. Viimeaikaiset geopoliittiset käännekohdat korostavat kriittisten raaka-aineiden merkitystä resilienssille.
Alkuvuosi 2026 on ollut kansainvälisen politiikan näyttämöllä poikkeuksellista aikaa. Turvallisuushuolet ja tullipolitiikka saivat Euroopan unionin johtajat vetäytymään Belgiassa sijaitsevaan Alden Biesenin linnaan keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta. Komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien Ursula von der Leyenin ja António Costan viesti tiivistyi ajatukseen yhdestä markkinasta yhdelle Euroopalle. Kyseessä oli EU-johtajien vastaus geopolitiikan käännekohtaan, jossa unionin kilpailukykyä ja resilienssiä olisi parannettava, jotta EU olisi globaalilla kentällä vahvempi pelaaja ja sen sisämarkkinat kestäisivät mahdolliset kriisitilanteet.
Merkittävän haasteen EU:n sisämarkkinoiden resilienssille aiheuttaa riippuvuus unionin ulkopuolelta tulevista kriittisistä raaka-aineista. Tästä saimme esimakua, kun Kiina asetti keväällä 2025 seitsemän harvinaista maametallia vientivalvontamenettelyn alaisiksi. Nämä maametallit ovat välttämättömiä esimerkiksi Euroopan uusiutuvan energian, sähköautojen ja puolustusteknologioiden kehitykselle. Kiinan toimenpiteet keskeyttivätkin hetkellisesti esimerkiksi autoteollisuuden tuotantoa Euroopassa.
Kriittisten raaka-aineiden arvoketjujen rakentaminen ei ole mahdollista lyhytjänteisillä politiikkatoimilla. S&P Globalin havaintojen perusteella malmiesiintymän löytämisen ja tuotannon välillä kuluvan ajan globaali keskiarvo on noin 16 vuotta ja tuotannon ympärille rakentuvien arvoketjujen kehittyminen vie puolestaan oman aikansa. Tämän vuoksi raskaan teollisuuden kehittäminen edellyttää kykyä pelata pitkää peliä, jossa EU:lla on peiliin katsomisen paikka.
Osa Euroopan kriittisten raaka-aineiden turvaamista on varmistaa, että raaka-aineet pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään.
EU:n sisämarkkinoiden resilienssiä voidaan edistää pitkäjänteisellä kiertotalous- ja mineraalipolitiikalla. Kyse on yhtäältä siitä, kuinka eurooppalaisia arvoketjuja vahvistetaan, ja toisaalta siitä, kuinka raaka-aineiden kierrätystä edistetään. Näihin seikkoihin EU pyrkii vastaamaan kriittisten raaka-aineiden asetuksella (Critical Raw Materials Act) ja RESourceEU-toimintasuunnitelmalla.
Euroopan maaperästä löytyy lukuisia strategisesti tärkeitä raaka-aineita, kuten akkuteknologioiden valmistamisen kannalta keskeisessä roolissa olevaa litiumia. Näiden tuotanto tapahtuu kuitenkin pääasiassa Euroopan ulkopuolella ja usein kyseenalaisissa olosuhteissa. Paikallinen hyväksyttävyys on kuitenkin monien uusien kaivoshankkeiden haaste EU-maissa.
Kiertotalous on osa EU:n sisämarkkinoiden resilienssiä. Osa Euroopan kriittisten raaka-aineiden turvaamista on nimittäin varmistaa, että raaka-aineet pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään. Brysselissä onkin parhaillaan valmisteilla kiertotaloussäädös (Circular Economy Act), joka etsii paikkaansa jo ennestään raskaasti säännellyllä tuote-, jäte- ja kemikaalisääntelyjen kentällä (ks. listaus tämän kirjoituksen lopussa).
Nyt valmisteilla olevan kiertotaloussäädöksen olisi edistettävä sekundääristen raaka-aineiden sisämarkkinoiden syntymistä, mahdollistettava materiaalivirtojen sujuva liikkuminen jäsenvaltioiden välillä ja tuettava siirtymää jätteisiin keskittyvästä ajattelutavasta kohti resurssienhallintaan ja kestävään suunnitteluun perustuvaa ajattelumallia. Nämä tavoitteet tulisi saavuttaa kasvattamatta hallinnollista taakkaa, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Myös Suomessa on valmisteltu kansallista kiertotalouslakia, jota koskeva työryhmämietintö julkaistiin 10.2.2026. Mietinnön mukaan kiertotalouden edistäminen tapahtuisi kansallisen jätelain uudistuksen myötä. Kiertotalouden asettamia haasteita ei kuitenkaan voida ratkaista yksistään jätelain uudistamisella, vaan kyse on laaja-alaisemmasta systeemisestä muutoksesta, jonka edistämisessä tulisi huomioida sekä Suomen että EU:n strategiset intressit. Myöskään poukkoileva mineraali- ja veropolitiikka ei lähetä hyviä signaaleja kansainvälisille markkinoille.
- Waste Framework Directive (jätepuitedirektiivi)
Määrittelee jätehierarkian ja asettaa kierrätystavoitteet jäsenvaltioille.
- Packaging and Packaging Waste Regulation (pakkaus- ja pakkausjäteasetus)
Asettaa tavoitteita pakkausmateriaalien kierrätykselle, kieltää tiettyjen pakkausmateriaalien käytön ja edellyttää kierrätettävyyttä pakkaussuunnittelussa.
- Single-use Plastics Directive (kertakäyttömuovidirektiivi)
Kieltää tietyt kertakäyttöiset muovituotteet ja asettaa tuottajavastuuvelvoitteita.
- WEEE Directive (sähkö- ja elektroniikkajätedirektiivi)
Asettaa keräys- ja kierrätystavoitteet sähkö- ja elektroniikkajätteelle.
- Right to Repair Directive (korjausoikeusdirektiivi)
Velvoittaa valmistajat tarjoamaan korjauspalveluita ja varaosia tiettyjen tuoteryhmien osalta.
- Ecodesign for Sustainable Products Regulation (kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetus)
- Asettaa vaatimuksia tuotteiden kestävyydelle, korjattavuudelle, kierrätettävyydelle ja kierrätetyn materiaalin käytölle.
- Velvoittaa liittämään tuotteisiin digitaalisen tietokortin (Digital Product Passport), joka sisältää tiedot materiaalisisällöstä, korjattavuudesta ja kierrätettävyydestä.
- Empowering Consumers for the Green Transition Directive (viherpesudirektiivi)
- Kieltää harhaanjohtavat ympäristöväittämät ja edellyttää, että kuluttajille annetaan luotettavaa tietoa tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta.
- Green Claims Directive (ympäristöväittämädirektiivi) asettaisi kriteerit myös sille, miten yritysten tulee todistaa ympäristöväittämänsä ja -merkintänsä, mutta tätä kirjoittaessa lainsäädäntöprosessi on jäissä.
- Batteries Regulation (akkuasetus)
Asettaa vaatimuksia akkujen kierrätetylle materiaalisisällölle, hiilijalanjäljen laskennalle ja kierrätysasteille.
- REACH Regulation (kemikaaliasetus)
Sääntelee kemikaalien rekisteröintiä, tiedonantovelvoitteita ja lupamenettelyä.
- POP Regulation (pysyvien orgaanisten yhdisteiden asetus)
Asettaa pitoisuusrajoja sekä kieltää pysyvien, biokertyvien ja myrkyllisten yhdisteiden käyttöä.
- RoHS Directive (vaarallisten aineiden rajoittamisdirektiivi)
Rajoittaa tiettyjen vaarallisten aineiden, kuten lyijyn ja elohopean, käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.
- CLP Regulation (luokitus-, merkintä- ja pakkausasetus)
Velvoittaa tunnistamaan kemikaalien vaaralliset ominaisuudet, asettamaan pakkausmerkintöjä ja pakkaamaan turvallisesti.
Tämä kirjoitus on viides osa blogisarjassa, jossa pureudumme resilienssin eri osa-alueisiin.
Lisätietoja
