Resilienssi rakentuu monipuolisen ja päivittyvän osaamisen varaan
Osaamisen näkökulmasta resilienssi tarkoittaa kykyä uudistua ja toimia muutoksessa. Tätä kykyä vahvistetaan kolmella tasolla: huippututkimuksella ja korkeakoulutuksella, ammattiosaamisella sekä vastaamalla haasteisiin, joita työikäisen väestön väheneminen ja osaamistason heikkeneminen tuovat mukanaan.
Huipputason tutkimus ja siihen kytkeytyvä koulutus vahvistavat yritysten kykyä ottaa käyttöön ja soveltaa uutta teknologiaa. Yrityksissä, joissa on tutkijataustaista osaamista, teknologisia murroksia voidaan tunnistaa aikaisemmin ja kääntää niitä liiketoiminnan hyödyksi.
Vahva tuotekehityspohja mahdollistaa tuotannon ja palveluiden nopean uudistamisen. Kumppanuudet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa syventävät tätä kykyä ja auttavat kohdentamaan tutkimusta ja kehitystyötä alueille, joilla on eniten merkitystä kilpailukyvylle ja resilienssille.
Korkeasti koulutettu työvoima tuo yrityksiin analyyttistä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Kun kriittistä osaamista on riittävästi kotimaassa, yritykset pystyvät ylläpitämään ja kehittämään keskeisiä järjestelmiä myös tilanteissa, joissa kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät.
Teknologinen ja kaupallinen näkökulma eivät kuitenkaan yksin riitä. Yhteiskunnallinen ja humanistinen tutkimus lisäävät ymmärrystä siitä, mikä luo resilienssiä yksilön, organisaation ja yhteiskunnan tasolla.
Ammattiosaamisen vaatimustaso on noussut.
Teollisuuden ja yhteiskunnan toimivuus nojaa ammattiosaajiin. Energiantuotanto, digitaaliset järjestelmät, tuotantolinjat ja logistiikka edellyttävät osaamista, jonka avulla voidaan varmistaa ylläpidon ja häiriötilanteiden hallinta.
Digitalisaatio on nostanut ammattiosaamisen vaatimustasoa. Fyysiset laitteet toimivat tietoverkoissa, ja häiriötilanteessa on kyettävä erottamaan mekaaninen vika ohjelmistovirheestä tai kyberturvallisuuteen liittyvästä poikkeamasta. Teknisen ja digitaalisen ymmärryksen yhdistäminen on keskeinen osa nykyaikaista ammattitaitoa.
Moniosaaminen ja osaamisen siirrettävyys lisäävät joustavuutta. Kriisitilanteissa tuotantoa voidaan joutua muokkaamaan nopeasti tai ottamaan käyttöön uutta teknologiaa lyhyellä aikataululla. Mitä nopeammin henkilöstö pystyy omaksumaan uusia rooleja ja toimintatapoja, sitä hallitummin häiriötilanteet voidaan ratkaista.
Työikäisen väestön määrä Suomessa on pienentynyt voimakkaasti ja ennusteiden mukaan kehitys jatkuu. Eläköityminen kasvattaa riskiä, että kriittistä osaamista poistuu työmarkkinoilta nopeammin kuin se siirtyy seuraaville sukupolville.
Korkeasti koulutetuille ja ammattiosaajille tarvitaan joustavia osaamisen päivittämisen malleja.
Samalla osaamistason kehitys herättää huolta. Jos perusopetus ei takaa kaikille riittävää lukutaitoa ja kykyä kriittiseen ajatteluun, heikkenee demokraattisen yhteiskunnan edellyttämä osaamispohja. Nuorten aikuisten koulutustason jääminen verrokkimaista jälkeen kasvattaa riskiä erityisesti teknologisen resilienssin kannalta.
Kun kotimaista korkeakoulutettua osaamista ei ole riittävästi, riippuvuus ulkomaisesta työvoimasta ja alihankinnasta kasvaa. Tämä korostaa tarvetta houkutella kansainvälisiä osaajia ja varmistaa, että Suomi säilyy vetovoimaisena epävarmassakin toimintaympäristössä. Samalla tarvitaan sekä korkeasti koulutetuille että ammattiosaajille joustavia osaamisen päivittämisen malleja, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin kriiseihin ja teknologisiin murroksiin.
Yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden on arvioitava, mitä resilienssi juuri heiltä edellyttää. Tämä tarkoittaa osaamisriskien tunnistamista, kriittisten osaamisalueiden kartoittamista ja varautumista tilanteisiin, joissa osaamisen saatavuus heikkenee.
Resilienssi rakentuu osaamisen varaan. Osaamis- ja koulutustason vahvistaminen yhdessä vahvan tutkimuksen ja tuotekehityksen kanssa on keskeinen edellytys sille, että Suomi pystyy uudistumaan, houkuttelemaan investointeja ja hallitsemaan tulevia kriisejä.
Tämä kirjoitus on kuudes osa blogisarjassa, jossa pureudumme resilienssin eri osa-alueisiin.
Lisätietoja
