Teollisuuden verkottuneiden järjestelmien näkymättömät riskit korostavat kyberturvallisuuden merkitystä
Teollisuusyritysten tuotanto on yhä digitaalisempaa ja verkottuneempaa. Kun tuotantolaitokset ja järjestelmät kytkeytyvät toisiinsa, kasvavat tehokkuuden rinnalla myös haavoittuvuudet. Kyberturvallisuus ei ole enää vain tekninen kysymys, vaan se on keskeinen osa teollisuusyritysten resilienssiä, liiketoiminnan jatkuvuutta ja kilpailukykyä.
Teollisuuden toimintaympäristö on digitalisaation myötä kokenut suuren murroksen. Tuotantolaitokset eivät enää toimi suljetuissa järjestelmissä, vaan ne ovat kytkeytyneet tiiviisti ulkoisiin palveluihin, alihankkijoihin, pilvipalveluihin ja hajautettuihin tuotantoketjuihin – myös silloin kun yhteyttä internetiin ei oleteta olevan. Sensorit, älykkäät laitteet ja automatisoidut tuotannonohjausjärjestelmät muodostavat reaaliaikaisen tietovirran, joka pitää koko teollisen infrastruktuurin liikkeessä. Mutta samalla kun tehokkuus kasvaa, kasvaa myös haavoittuvuus.
Vaikka digitaalisen siirtymän ja kyberturvallisuuden sääntely ja lainsäädännöstä tulevien vaatimusten määrä kasvaa jatkuvasti, kyberturvallisuus ei ole vaatimustenmukaisuusasia, vaan suorituskyky yrityksen liiketoimintariskien hallintapakissa. Teollisuusyritysten resilienssi ja kyky hallita kyberturvallisuusriskejään ovat osa liiketoiminnan jatkuvuuden hallintaa ja markkinoilla menestymistä. Resilienssi voi olla yrityksille haastava termi, sillä käsitteen juuret ovat turvallisuuspolitiikassa. Yrityskielellä kyse on kriittisten toimintojen tunnistamisesta, riskien tuomisesta hyväksyttävälle tasolle sekä teknologisiin muutoksiin, markkinahäiriöihin ja kyberuhkiin liittyvästä mukautumisesta.
Digitalisaatio lisää tehokkuutta – mutta myös riskejä.
Modernit tuotantojärjestelmät ovat entistä riippuvaisempia ohjelmistopohjaisista ratkaisuista. Sensorit välittävät tietoa prosesseista, PLC-ohjaimet (teollisuuden logiikkaohjaimet) ja SCADA-järjestelmät (tuotannon valvonta- ja ohjausjärjestelmät) vastaavat kriittisestä automaatiosta ja tuotannonohjausjärjestelmät koordinoivat valmistusprosessia reaaliajassa. Tämä kerroksellisuus ja verkottuneisuus luovat laajan ”hyökkäyspinnan”, jota kyberrikolliset ja valtiorahoitteiset toimijat hyödyntävät.
Kyberturvallisuuden riskienhallinnan ensimmäinen askel on tunnistaa, mitä laitteita, järjestelmiä ja tietoja toimijalla verkossaan ylipäätään on — ja kuka niistä vastaa. Kyberturvallisuuden riskienhallinnassa laajasti käytetty NIST CSF 2.0 -prosessimalli tarjoaa konkreettisen suunnittelu- ja ohjausperustan myös teollisuusympäristöjen kyberturvallisuudelle. Verkon ”litteys”, eli järjestelmien vähäinen erottelu toisistaan, vanhentuneet laitteet ja päivitysten hallinnan haastavuus lisäävät riskitasoa.
Fyysinen ja digitaalinen pääsyn- sekä etäyhteyksien hallinta — esimerkiksi ylläpidon, ulkoisten palveluntarjoajien ja datan jakamisen yhteydet — on usein yksi keskeisistä reiteistä hyökkääjille. Myös IoT-laitteiden lisääntyminen on tuonut mukanaan heikosti suojattuja komponentteja, jotka voivat toimia sisäänkäynteinä koko tuotantoverkkoon. Vuoden 2027 lopusta lukien EU-alueella ei saa enää tuoda markkinoille kyberturvallisuusvaatimuksia täyttämättömiä laitteita ja ohjelmistoja. Tämä tukee merkittävästi suomalaisia teollisuusyrityksiä.
Perinteiset tuotanto- ja automaatioverkot (OT) on suunniteltu toimintavarmuuden ehdoilla, mutta ei sellaisiksi, että ne kestäisivät nykyaikaisia kyberuhkia. Kun nämä järjestelmät yhdentyvät yritysten IT-verkkoihin, syntyy uusia riippuvuuksia – useinhan automaatioverkotkin pyörivät aivan tavallisten työasemien ja käyttöjärjestelmien varassa. Haittaohjelmat voivat liikkua verkkojen välillä, huonosti suojatut etäyhteydet voivat avata pääsyn kriittisiin prosesseihin, ja pilvipohjaiset tuotannonohjausratkaisut tuovat mukanaan alihankkijoiden ja kolmansien osapuolten riskit.
Kyberturvallisuuslaki (NIS2) ja kyberkestävyysasetus (CRA-sääntely) tuovat tälle kehitykselle kaivattua ohjausta. Toimitusketjun turvallisuuden varmistaminen on nyt yhtä olennaista kuin oman tuotantolaitoksen tekninen suojaus. Yrityksiltä edellytetään kykyä arvioida toimittajien turvallisuuskäytäntöjä ja varmistaa, että koko ketju noudattaa sääntelyä.
Kyberhäiriö voi pysäyttää koko tuotantoketjun.
Kun teollisuuden tuotantoprosessit ovat reaaliaikaisia ja keskinäisriippuvaisia, yhdenkin järjestelmän häiriö voi aiheuttaa dominoefektin. Kyberpoikkeaman seuraukset voivat olla välittömiä — koneiden pysähtyminen, väärään dataan perustuva ohjaus tai tuotannon laatuvirheet. Ne voivat myös laajentua toimitusketjuun, viivästyttää tuotantoa tai aiheuttaa taloudellisia ja mainevahinkoja. Teollisuus on osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja siksi tuotantolaitosten häiriönsietokykyyn liittyvät velvoitteet ovat kasvaneet – ulkoisvaikutukset ovat koko yhteiskunnan intressissä. Toimintojen jatkuvuus ja resilienssi eivät ole enää vapaaehtoisia parannuksia, vaan olennainen osa lainsäädännöllistä pohjaa.
Teollisuuslaitosten kyberturvallisuuden parantaminen ei ole yksittäinen projekti, vaan jatkuva prosessi. Laite- ja järjestelmäinventaario on perusta kaikelle muulle. Ilman näkyvyyttä omaan ympäristöön ei ole myöskään kykyä hallita riskejä. Verkkojen segmentointi, valvotut etäyhteydet ja Zero Trust -periaatteen noudattaminen pienentävät hyökkäyspintaa. Pk-yrityksissä usein yksi verkko palvelee sekä toimisto- että tuotantokäyttöä. Lokitiedot, valvonta ja poikkeamien automaattinen tunnistus ovat kriittisiä, jotta hyökkäyksiin voidaan vastata ennen suurten vahinkojen syntymistä. Alihankkijoiden kyberturvallisuuskyvykkyys tulee tarkistaa systemaattisesti. Kyberturvallisuuden prosessien tulee olla dokumentoituja, ja ne edellyttävät jatkuvaa valvontaa – myös toimivan johdon tasolla.
Teollisuuslaitosten verkottuminen tuo tehokkuutta, mutta myös riskejä, joita ei voi sivuuttaa. Kyberturvallisuus on tuottavuutta ja toimitusvarmuutta, mutta myös digitaalisten tuotteiden laatua. Yritykset, jotka ottavat kyberturvallisuuden strategiseksi kyvykkyydekseen, pärjäävät paremmin paitsi häiriötilanteissa, myös kansainvälisessä kilpailussa. Kyberturvallisuus ei ole staattinen tila, vaan jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka vaatii osaamista, teknologiaa ja prosesseja. Verkottuneen, digitaalisesti ohjatun ja yhä älykkäämmän teollisuuden aikakaudella kyberturvallisuus on yrityksen keskeinen suorituskyky.
Tämä kirjoitus on neljäs osa blogisarjassa, jossa pureudumme resilienssin eri osa-alueisiin.
Lisätietoja
