Valmistetaan vaikka Gripeneitä – Pohjoismaisten tutkimuslaitosten konsepti vahvistaa teollista resilienssiä
Suomi, Ruotsi ja Norja voivat tukea teollisuuttaan pitkänkin kriisin aikana, kiitos mineraalivarojen ja niihin liittyvän korkean osaamisen arvoketjun. Se edellyttää kuitenkin koordinoitua yhteistyötä maiden kesken.
Nykyisellä monikriisien aikakaudella valtapolitiikka voi pahimpien skenaarioiden mukaan kiristyä jopa niin, että Pohjoismaiden satamat ovat eristyksissä. Teollisuudelle tilanne alkaisi muuttua kiperäksi kriisin pitkittyessä, kun se ei saisi tarvitsemiaan mineraali- ja metalliraaka-aineita.
Asiaan kiinnitti huomiota GTK:n tiede- ja innovaatiojohtaja Saku Vuori Resilienssifoorumissa helmikuussa pitämässään esityksessä.
Merikuljetusten estyminen kuulostaa Pohjoismaiden teollisuuden elämänlangan katkeamiselta. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla sitä. Syitä on monta. Ensinnäkin alue on mineraaleiltaan rikas ja monipuolinen. Toiseksi kaikkien kolmen maan kaivannais- ja jalostusteollisuuden yritykset toimivat ristiin rastiin kaikissa maissa.
Kolmanneksi alan pohjoismaiset teknologiatoimittajat ovat maailman parhaita. Neljänneksi alan tutkimus on Pohjoismaissa erittäin korkeatasoista. Ja viidenneksi Pohjoismaat muodostavat maantieteellisesti ja kulttuurisesti yhtenäisen alueen.
“Pohjoismainen kaivannaisalan ja metallinjalostuksen arvoketju on Euroopan tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeä.”
Näistä kaikista tekijöistä muodostuu maailmankin mitassa harvinaisen laaja, monipuolinen ja laadukas arvoketju. Sen varaan on mahdollista rakentaa myös pitkän poikkeuksellisen ajan rasitteet kestävää teollista resilienssiä.
“Pohjoismainen kaivannaisalan ja metallinjalostuksen arvoketju on Euroopan tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeä. Pohjoismaat yhteenlaskettuna on Euroopan merkittävin alan toimija”, Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela sanoo.
Suomelan mukaan kokonaisuutta vahvistaa se, että kullakin maalla on kokonaisuudessa omat painopisteensä, jolloin huippuosaamista ja innovatiivisuutta löytyy monelta eri alueelta.
FIRA-konsepti rakentaa yhteistä näkemystä
Tähän saakka resilienssitoimia suunniteltaessa on yleensä keskitytty vain lyhyisiin häiriötiloihin. Silloin teollisuuden resilienssiä ei oikeastaan tarvitse ajatella, koska sen syklit ovat pitkät.
Ukrainan sota on viimeistään tehnyt selväksi, että poikkeustila voi jatkua vuosia ja että sen aikanakin pitäisi teollisuuden pystyä toimimaan. Erityisen tärkeää olisi tietysti pystyä ennakoimaan, mistä korvaavia raaka-ainevirtoja voitaisiin järjestää.
Teollisuuden raaka-aineiden resilienssiä, siihen liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja varten on nyt luotu niin sanottu FIRA-konsepti. Kirjaimet tulevat sanoista Fennoscandian Industrial Resilience Alliance. Suomessa siitä vastaa Geologian tutkimuskeskus GTK, Ruotsissa ja Norjassa sen sisarlaitokset SGU ja NGU.
– FIRA tulee sanoista Fennoscandian Industrial Resilience Alliance.
– Toimijoita ovat GTK, ruotsalainen SGU ja norjalainen NGU.
– Tavoitteena on etsiä keinoja ylläpitää pohjoismaista teollista resilienssiä pitkittyneen kriisin aikana erityisesti raaka-aineiden saatavuuden näkökulmasta.
FIRA-konsepti on Saku Vuoren mukaan ensimmäinen vakava yritys tuoda teollisuuden raaka-aineet mukaan resilienssistä käytävään keskusteluun. Vuori kuvailee konseptia moduuliksi, jonka pitäisi löytää sopiva paikka kokonaisuudessa.
Tärkeintä olisi kolmen maan yhteinen koordinoitu toiminta, koska vain siten pohjoismaisesta yhteydestä on saatavissa kaikki irti. Yksittäisinä toimijoina kaikki kolme maata voivat hukkua globaaliin hälyyn, mutta yhdessä Pohjoismaat on niin suuri ja kehittynyt toimija, että se voi pärjätä pitkään.
“Jos myönteinen innostus saadaan kanavoitua jäsennellyksi ja johdonmukaiseksi toiminnaksi, se vahvistaisi edelleen valmiuksia ylläpitää kriittisiä teollisia prosesseja mahdollisissa häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa – ehkä jopa Gripen-hävittäjien tuotantoa”, Vuori summaa pohjoismaisen potentiaalin.
Ei bisnestä, vaan tietoa
Ensimmäisessä resilienssifoorumissa syksyllä 2025 puhuttiin huoltovarmuuden tuomista liiketoimintamahdollisuuksista suomalaisille yrityksille. FIRA ei ainakaan vielä lapioi vientieuroja valtion kassaan – päinvastoin, se tarvitsee sopivan kodin ja resursseja tehdäkseen työnsä kunnolla.
“Tutkimuslaitoksina tavoitteemme on tuoda tietoa, jonka päällä muut toimijat voisivat systeemisesti tarkastella omaa tilannekuvaansa ja millaisia toimenpiteitä se kenties vaatii”, Saku Vuori kertoo.
Toki ymmärryksellä, tiedolla ja tiedonhallinnallakin on arvonsa, mutta FIRA:n onnistumista ei mitata ensimmäisenä euroilla.
Yksi tällainen tietovarasto on Pohjoismaiden raaka-ainepotentiaalin karttapalvelu Nordic ore deposit database NODD, jonka tietopohjaa päivitetään. Vuori muistuttaa, että Euroopan unionin kriittisten raaka-aineiden asetukseen liittyy kansallinen etsintäohjelma, joka on Suomessa ja Ruotsissa pöydällä samoin kuin Norjassakin, vaikka se ei ole unionin jäsenmaa.
“Yhteistyö on luontevaa, kun teemme eurooppalaisten tavoitteiden ohjaamia toimia”, Vuori sanoo.
Kaivosteollisuuden Pekka Suomelan mukaan FIRA-konsepti voi tuottaa elinkeinoelämää kiinnostavaa tietoa.
“Perustieto ja -tutkimukset ovat toki tärkeitä. Lisäksi voidaan tehostaa vaikkapa rikastushiekkoihin ja vanhoihin kaivoksiin liittyvän tietämyksen lisäämistä samoin kuin niihin liittyvien tekniikoiden kehittämistä. Silloin löytyy uusia soveltamismahdollisuuksia alan toimijoille.”
Tällaiseen uusiokäyttöön liittyvään tutkimukseen on Suomessa loistavat mahdollisuudet. Outokummussa sijaitsee GTK:n kiertotalouden ja mineraalisprosessoinnin koetehdas ja laboratorio Mintec. Vuoren mukaan siellä voidaan “rikastaa ihan mitä tahansa”.
“Yritämme tämän konseptityön avulla nousta napsun verran ylemmäs. Että emme puhuisi vain teollisuuden raaka-ainevarannosta, vaan siitä, mitä teollisen järjestelmän ylläpito vaatii ja mitä me voisimme tarjota sille”, Vuori sanoo.
Teksti: Harri Junttila
Kuvat: Liisa Takala