Budjettiriihi avainasemassa: Korkeakoulutusaste nostettava taas OECD-maiden kärkeen
Jos haluamme pitkäjänteistä kestävää kasvua, on Suomi nostettava takaisin OECD-maiden kärkeen nuorten aikuisten koulutusasteissa. Budjettiriihessä tulee päättää hallitusohjelman tavoitteesta liittyen aloituspaikkarahoituksen kohdentamiseen eikä korkeakoulutukseen tule kohdentaa suoria leikkauksia tai indeksijäädytyksiä.
Varsinkin teknologiayritykset ovat pitäneet huolta henkilöstönsä osaamisesta, mutta ne eivät voi tehdä kaikkea yksin. Valtiovaltaa tarvitaan apuun erityisesti nyt, kun sukupolvet pienenevät ja Suomi yrittää nostaa koulutusastettaan verrokkimaiden tasolle.
Osaaminen on aina vähintään kolmen kärjessä, kun teknologiayrityksiltä kysytään kaikkein tärkeimmistä menestystekijöistä, sanoo osaamispolitiikasta vastaava johtaja Leena Pöntynen.
Miksi Teknologiateollisuus korostaa juuri nyt pitkäjänteistä sitoutumista osaamispolitiikkaan ja maahanmuuttoon eikä vain nopeita korjauksia?
– Osaaminen on ollut Teknologiateollisuudelle jo vuosia erittäin tärkeää, joten olemme itse sitoutuneet osaamisen kehittämiseen pitkäjänteisesti. Syy on selvä: osaaminen on aina vähintään kolmen kärjessä, kun teknologiayrityksiltä kysytään kaikkein tärkeimmistä menestystekijöistä.
– Meidän tavoitteemme on, että vuonna 2040 korkeakoulutustasoista osaamista olisi 70 prosentilla nuorista aikuisista. Ensimmäiset tästä joukosta siirtyvät korkeakoulutukseen nyt, tänä vuonna. Tämä kertoo hyvin, että koulutuspolitiikka ei ole sprintti, vaan se on monta maratonia rinnakkain. Koulutusprosessien ja käytäntöjen muuttaminen alkaa vaikuttaa vasta pitkän ajan kuluttua, siksi asia on koko ajan hyvin tärkeä.
Mitä konkreettisia toimenpiteitä osaamisen lisäämiseksi ja maahanmuuttoprosessien sujuvoittamiseksi budjettiriihestä tarvitaan, jotta Suomi pystyy vastaamaan osaajapulaan?
– Niin koulutusjärjestelmän kehittämisessä kuin Suomen houkuttelevuuden lisäämisessä pitkäjänteisyys on kaikkein olennaisinta. Hallitusohjelmassa on tavoite nostaa Suomi takaisin OECD-maiden kärkeen nuorten aikuisten koulutusasteissa, mikä käytännössä tarkoittaa aiemmin mainittua 70 prosenttia. Siellä nimittäin on maita, jotka jo ovat sen saavuttaneet. Jos ylipäätään halutaan kestävää kasvua, sille tielle on lähdettävä.
– Nyt budjettiriihessä pitäisikin päättää hallitusohjelman sadan miljoonan euron aloituspaikkarahoituksen kohdentamisesta. Hallitusohjelmassa lukee, että sen avulla lisätään vientialojen koulutuspaikkoja, mutta kevään kehysriihessä päätettiin, että kohdennus tapahtuu “talouskasvua tukeville” aloille.
– Toiseksi hallitusohjelmassa luvataan niin sanotun LUMA-strategian toimeenpano, mutta sen suhteen ei ole tapahtunut oikein mitään.
– Maahanmuutosta puhuttaessa on aina muistettava, että Suomessa on voimakkaasti polarisoitunut väestöpyramidi. Meillä poistuu koko ajan työelämästä suuria ikäluokkia, joiden tilalle tulevat ikäluokat ovat paljon pienempiä.
– Nyrkkisääntönä pitäisin yhden luukun periaatetta, eli kansainvälinen osaaja saisi kaikki keskeiset palvelut yhdestä paikasta. Kehysriihessä maahanmuutosta linjattiin ihan hyviä asioita, mutta ne pitäisi saada käytäntöön, jotta niiden hyödyt alkaisivat näkyä. Tämä vaatii konkreettisia toimia, rahoitusta ja myös sitä poliittista tahtotilaa, joka toistaiseksi ollut ehkä vähän häilyvää tässä yhteydessä.
Miten varmistetaan, että koulutusjärjestelmän ja elinikäisen oppimisen panostukset kohtaavat nykyisen ja tulevaisuuden teknologiateollisuuden tarpeet, erityisesti kun teknologia kehittyy nopeasti?
– Ensin on todettava, että teknologiateollisuusyritykset suhtautuvat hyvin vastuullisesti jatkuvaan oppimiseen. Meidän jäsenyritysten henkilöstöstä 90 prosenttia pääsee vuosittain koulutukseen.
– Mutta yleisesti ottaen jatkuvan oppimisen järjestelmä kaipaisi vahvistusta. Valtiovallan pitäisi tukea opetussuunnitelmien joustavuutta ja modulaarisuutta, siis sellaisia palikoita, joiden sisältöjä voisi tarkistaa vaikka vuoden välein. Näin pystyisimme uudistamaan työelämää nopeammin.
– Tällä hetkellä jatkuva oppiminen on vähän maksuttoman tutkintokoulutuksen vankina. Tarkoitan, että meille ei oikein synny jatkuvan koulutuksen markkinaa, koska siellä on maksuton tutkintokoulutus koko ajan taustalla.
– Jatkuvan oppimisen mallia pitäisi ehdottomasti kehittää valtiovallan ja elinkeinoelämän tahojen yhteistyönä. Me olemme aktiivisesti tarjonneet tekemiämme analyyseja osaamisvajeista, jotta opetuksen järjestäjät pystyisivät vastaamaan tarpeisiin nopeammin.
Miten vältetään lisääntyvien koulutuspaikkojen yhteydessä tilanne, jossa valmistuvat eivät työllisty alan tarpeisiin?
– Tärkeintä on tietysti, että Suomessa on sellainen toimintaympäristö, jossa yritysten ylipäätään kannattaa olla. Silloin meillä on työpaikkoja.
– Toisaalta olemme nostaneet meidän 70 prosentin tavoitteessa esille sitä, että työllistymisessä on olennaista riittävä osaaminen, ei tutkinto itsessään. Pitäisi siis huolehtia siitä, että pitäisi riittää sellainen määrä opintoja, jolla voisi työllistyä asiantuntijatehtäviin. Siksi korkeakoulujenkin pitäisi saada rahoitusta myös työllistymisestä eikä vasta valmistumisesta. Tämä uudenlainen ajattelu sopii erityisesti nopeasti muuttuvalle tekniikan alalle.
– Ammatillisella puolella on ilman muuta huolestuttavaa, että jopa yli 20 prosenttia valmistuneista on työttömiä vuosi valmistumisensa jälkeen. Se kertoo, että osaaminen ja yritysten tarpeet eivät kohtaa ja toisaalta myös laajemminkin kohtaanto-ongelmasta, eli esimerkiksi ei haluta muuttaa työn perässä.
– Ammatillisessa koulutuksessa on yhä kasvava määrä niitä, jotka eivät tosiasiallisesti pysty työllistymään, vaan päätyvät pitkäaikaistyöttömiksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Olisi sekä inhimillisesti että kansantalouden kannalta erittäin tärkeää, että ammatillisen koulutuksen ongelmakohtiin pystyttäisiin tarttumaan mahdollisimman nopeasti.
Millä tavoin Suomi voisi nopeammin integroida kansainväliset osaajat työelämään ja yhteiskuntaan budjetin mahdollistamin keinoin?
– Kyllähän ylipäätään maahanmuutossa koko perheen kotouttaminen on tosi tärkeää. Uskon vahvasti, että jos pystymme kotouttamaan lapset hyvin, perheet seuraavat perässä. Kielen oppiminen on erittäin olennaista.
– Meidän pitäisi olla paljon parempia myös asiantuntijatehtäviin tulevien puolisoiden työllistämisessä. Esimerkiksi Espoossa on korkeakoulutettuja puolisoita hiekkalaatikon reunalla vaikka kuinka paljon. Se on resurssien hukkaamista.
– Meillä on paljon tekemistä kansainvälisten korkeakoulutukseen tulevien huippujen kotouttamisessa. Kuinka he löytäisivät työelämäyhteyksiä mahdollisimman nopeasti? Kuinka heidän verkostoitumistaan voitaisiin tukea? Toki yritykset itse päättävät ketä palkkaavat, mutta meillä on paljon kokemuksia siitä, kuinka ensimmäinen kansainvälinen työntekijä on saanut positiivista kehitystä aikaan. Siihen pitää siis rohkaista, vaikka yrityskulttuurin muutos voikin olla iso.
Miten Teknologiateollisuus arvioi nykyisen hallituksen toimien riittävyyttä osaamisen ja maahanmuuton haasteissa?
– Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita, mutta toimenpiteiden edistyminen on ollut hyvin hidasta, esimerkiksi LUMA-strategiassa. Samoin aloituspaikkoihin panostaminen on kovin riittämätöntä asetettuihin tavoitteisiin nähden.
– Koulutuspuolella on nähtävissä sellaista, että otetaan toisesta taskusta ja laitetaan toiseen taskuun. Ja valitettavasti olen kuullut ammatilliselta puolelta, että ennakoitavuus rahojen käytöstä on vähentynyt, kun annetaan yhdellä perusteella ja otetaan toisella.
– Hallitusohjelmassa on on paljon hyviä maahanmuuton kirjauksia, mutta niidenkin käytäntöön vieminen on vielä vaiheessa.
Mitä riskejä liittyy siihen, jos Suomi ei onnistu houkuttelemaan ja pitämään riittävästi osaajia tulevaisuudessa?
– Yritysten investointipäätöksissä osaaminen on aina vähintään toiseksin tärkein tekijä. Jos yritys ei voi luottaa siihen, että osaajia riittää kymmenen vuoden päästä kun tehdas on pystyssä, se siirtää investoinnin sellaiseen maahan, jossa näkymä on vakaampi. Jos näin alkaa käydä enemmän, uusia työpaikkoja ei synny ja nykyisetkin saattavat siirtyä ulkomaille.
– Osaajatarpeesta ei ylipäätään voi puhua vain tämän hetken perusteella, vaan pitää ymmärtää laajemmin demografiamuutosta, oman toimialan eläköitymisen kehitystä ja nähdä isompi kuva.
Mitä esimerkkejä voit antaa siitä, miten tietyt budjettipäätökset ovat aiemmin auttaneet tai haitanneet osaajien saatavuutta?
– Esimerkiksi maahanmuuton digitalisaatioon kohdennetut rahat ovat sujuvoittaneet prosessia. Hyvää on myös tuore tuntilisäys, eli toisella luokalla opiskellaan matematiikkaa yksi tunti viikossa aiempaa enemmän.
– Toisaalta oppivelvollisuuden pidentäminen oli merkittävä budjettipäätös, jonka tulokset ovat ristiriitaiset. Peruskoulu ei ole siinä kunnossa, että koko putki toimisi hyvin. Se näkyy esimerkiksi tuva-koulutuksen voimakkaana kasvuna eli siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle takkuaa.
Teksti: Harri Junttila / Kuva: Liisa Takala / Kuvankäsittely: Daniel Forsman
Lisätietoja
