”Haen joka vuosi 10 prosentin kasvua, siten yritys kehittyy” – Perheyhtiö Janavalo aikoo olla hengissä seuraavatkin 40 vuotta
Perheyhtiö Janavalon tavoitteena on olla hengissä myös seuraavat 40 vuotta. Janavalon yrityskulttuuri nojaa ketterään kehittämiseen ja uudistamiseen. ”Mitä enemmän haasteita, sitä energisemmäksi minä muutun. Yleensä sellainen pieni tuli perseen alla on hyvä tila”, toteaa toimitusjohtaja Riikka Huopainen Uudistujat-sarjamme II osassa.
Riikka Huopaisen, 36, pestiä perheyhtiönsä toimitusjohtajana on takana viisi vuotta, mutta hän tuntee Janavalon vaiheet jo ”pikkulikasta”. Perheen kuopus on siivonnut yrityksen halleja ja tehnyt yhtä sun toista tehtaan työtä. Paitsi hitsannut.
Nyt hän kantaa tiukkaa vastuuta yrityksen kasvusta.
”Teen aina kovin optimistiset ja haastavat budjetit. Pitää asettaa haasteita ja tavoitteita riittävän korkealle.”
”Teen aina kovin optimistiset ja haastavat budjetit. Haen joka vuosi kymmenen prosentin kasvua, siten yritys kehittyy. Pitää asettaa haasteita ja tavoitteita riittävän korkealle.”
Janavalon liikevaihto oli viime vuonna 10,1 miljoonaa euroa. Tänä vuonna kasvu on viiden prosentin luokkaa.
”Korona ei ole kurittanut ihan kauheasti. Muutamalla asiakkaalla se on vaikuttanut toimintaan, mutta olemme onneksi löytäneet paikkaavia asiakkuuksia”, Huopainen toteaa.
Kymmenen prosentin kasvutavoitteesta myös ensi vuodelle hän ei aio tinkiä, vaikka korona varjostaa yhä tilannetta ja luo uhkakuvia.
”Vielä ei tiedä, miten maailma avautuu. Jos asiakkaamme eivät pääse asentamaan omia tuotteitaan ulkomaille, he eivät myöskään tilaa meiltä tavaraa ja projektit seisovat.”
Valaisimista nosturiohjaamoihin ja maailmalle
Vuonna 1973 perustettu Janavalo oli alkujaan valaisimia ja valaisinkuoria valmistava yritys Janakkalassa, ja sen osaomistajanana oli Airam. Huopaisen isä Erkki Huopainen tuli 1990-luvun alkupuolella yrityksen toimitusjohtajaksi ja osti sen pahimpana lama-aikana.
Pian tekeminen muuttui alihankinnaksi.
”Siitä lähtien meillä on väännetty peltiä: tehty muun muassa tietokonekuoria, hissikoneita ja kassakaappeja”, Riikka Huopainen kertoo.
Nyt yrityksen pääpaikka on Turengissa. Nykyään Janavalon tuotanto on jaettu kolmeen alueeseen: osavalmistukseen eli asiakkaan tilaamiin tuotteisiin, isoihin kokonaistoimituksiin, kuten nosturiohjaamoihin ja omaan tuotteeseen eli Turenko-teräskalusteisiin, jotka ovat tuttuja uimahalleista ja toimistoista.
Janavalo tunnetaan myös taitavana haastavien hitsaustöiden tekijänä.
Janavalon kasvu on tapahtunut pikkuhiljaa yritysostoin. Nyt tehtaita on kuusi ja työntekijöitä 70.
”Kiinteistöt ovat tulleet meille yritysostoin. Olemme monessa paikassa ja meillä on pieniä yksiköitä kokonaisuuteen nähden. Sen takia meillä ollaankin aika ketteriä.”
Janavalon sormenjälki näkyy ympäri maailmaa, sillä alihankkijana toimivan yrityksen tuotteista 90 prosenttia menee asiakasyritysten kautta vientiin. Hämeestä on lähtenyt maailmalle esimerkiksi satamanostureiden ohjaamoja ja huipputeknologiaa edustavia poikkipaperikoneita. Asiakkaita ovat muun muassa Konecranes, Valmet, Sandvik ja Onninen.
Luottohenkilöitä ja kasvua jatkojalostuksesta
Ennen toimitusjohtajuuttaan Riikka Huopainen opiskeli konetekniikan diplomi-insinööriksi ja oli muutamalla perheen tehtaalla tuotantopäällikkönä. Isän seuraajina yrityksessä oli neljä ulkopuolista toimitusjohtajaa, kunnes Riikka otti ohjat, jotta päätöksenteko saadaan suoraan perheelle. Huopaisen isosisko, Anna Huopainen, on yrityksen markkinointipäällikkö ja veli Okko Huopainen hallituksessa sekä osaomistajana.
”Isän kanssa meillä on sopimus, että pyydän apua, kun haluan sitä. Muutaman kerran on tullut soiteltua. Äiti on minulle sellainen puoliterapeutti – neuvonta- ja kommentointipalvelu”, Riikka Huopainen naurahtaa.
Siskon kanssa työskenteleminen on myös mieleen.
”On hyvä, että on luottohenkilöitä, joiden kanssa pystyy keskustelemaan suoraan ja tietää, että on samanlainen katsantokanta.”
Kasvua yritys hakee ulkomailta.
”Suomen markkinat ovat pienet ja rajalliset. Ajatuksemme on suunnata jatkojalostettuja tuotteita Pohjoismaihin.”
Suurin kasvu onkin tullut viime aikoina kokonaistoimituksista. Perinteisessä osavalmistuksessa kilpailu on koventunut ja kansainvälistynyt, ja se vaatisi vuosittaisia investointeja. Omien tuotteiden määrää ei ole tarkoitus kasvattaa.
”Olemme pystyneet jatkojalostamaan tuotteita, jotta saamme osuuden meille. Helpotamme ja nopeutamme asiakkaidemme tekemistä”, Huopainen avaa.
Janavalo aikoo jatkossa panostaa yhä enemmän konsepteihin, joita muokataan asiakkaan toiveiden mukaisesti.
”Meillä on esimerkiksi vuosien kokemus ohjaamoista, ja pystymme helposti muokkaamaan niiden mittoja ja muotoja asiakkaiden tarpeen mukaisesti. Ohjaamojamme on esimerkiksi Konecranesin satamanostureissa ympäri maailmaa.”
Janavalo kasvattaa vähitellen myös omaa – sähkökaappien ja -koteloiden – vientiään pääsääntöisesti Eurooppaan, yhdessä asiakkaidensa kanssa. Eniten kauppaa on syntynyt Puolassa ja Virossa.
Myös digitalisaation osuus kasvaa koko ajan: laitteissa on jo nyt huipputeknologiaa ja seuraava isompi investointi on uusi tuotannonohjausjärjestelmä.
Hiilijalanjälkeä yritys ei ole vielä ehtinyt laskea, mutta Janavalo pyrkii kierrättämään kaiken mahdollisen.
”Teräs on kokonaan kierrätettävissä oleva materiaali. Sitä tulee tonnimääräisesti joka vuosi enemmän, mutta kaikki hukka ja jäte lähtee meiltä jatkojalostukseen ja uudelleenkäyttöön”, Huopainen sanoo.
Kasvun aineksina muuntautumiskyky ja asenne
Huopaisen mielestä uudistuminen on elinehto kaikelle tekemiselle.
”Pitää olla halua kehittyä. Uskon, että kun tekemistä, tuotteita ja osaamista kehitetään, kasvu tulee sivujuonteena.”
Puolentoista vuoden aikana Janavalo on investoinut 1,5 miljoonaa euroa muun muassa hallin ostamiseen, uuden peittaamon rakentamiseen ja uuteen isoon kuitulaseriin teräksen leikkaamista varten.
”Teemme pohjaa, jotta olemme valmiita ja pystymme hyvin reagoimaan kysynnän muutoksiin.”
Yhtenä kasvun salaisuutena Huopainen pitääkin yrityksen muuntautumiskykyä.
”Muutamme tekemistä asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Olemme tehneet vuosien saatossa niin erityyppisiä asioita, että jos huomaamme, että jokin ei ole enää kannattavaa tai toimivaa, teemme jotain muuta.”
Huopainen kiittelee myös työntekijöiden asennetta ja monipuolista osaamista. Työnkiertoa tehdään niin paljon kuin mahdollista. Jos yrityksen sisältä ei löydy tarvittavaa osaamista, sitä rekrytoidaan.
”Työntekijämme ovat hyvin joustavia. He ovat oppineet, että aika aikaansa kutakin. He myös haluavat oppia uutta. Meillä on 40 vuotta talossa olleita työntekijöitä, jotka ovat kohta jäämässä eläkkeelle. He eivät ihmettele tai valita, kun tulee jotain uutta. Päinvastoin.”
Huopaiselle itselleen ihannetila on, kun työssä on riittävästi haasteita ja ongelmanratkaisua. Hän myy ja hoitaa asiakkuuksia: muutamat tuoteryhmät ovat täysin hänen vastuullaan. Valvoo yhden tehtaan tuotantoa. Organisoi ja auttaa kaikkia tehtaita ongelmanratkaisussa. Johtaa henkilöstöä.
”Kaikessa voi onnistua ja epäonnistua, mutta jos ei yritä, ei voi saadakaan menestystä eikä kasvua.”
”Rohkeus kasvuun ja uudistumiseen on varmaan sisäänrakennettu ja kasvatuksen tulos. Isäni on pitkälti opettanut, että kaikessa voi onnistua ja epäonnistua, mutta jos ei yritä, ei voi saadakaan menestystä eikä kasvua.”
Se ei tarkoita kuitenkaan liian isoja harppauksia ja uhkarohkeita tekoja. Yli 40-vuotiaan yrityksen on tarkoitus olla hengissä myös seuraavat 40 vuotta, Huopainen toteaa. Lottovoittoja hän ei ole hakemassa, vaan pitkäaikaista kehitystä.
”Tavoitteenani ei ole rakentaa maailman hienointa, kalleinta ja isointa yritystä. Minulla ei ole epärealistista kuvitelmaa, että olemme 10 vuoden päästä 150 miljoonan euron kansainvälinen yritys. Toki se voi olla mahdollista. Minulle tärkeää on, että yritys on elinkelpoinen.”
Teksti: Marjo Vuorinen
Kuvat: Liisa Takala