Huomio perusasioihin, tiiviimpi yhteys työelämään ja valmistuneille tekniikan ammattitaitotakuu – Ammatillinen koulutus huippukuntoon
Ammatillisen koulutuksen laadusta ja kyvystä valmistaa opiskelijoita työelämään on puhuttu viime aikoinakin sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Usein keskustelussa havainnot perustuvat kuitenkin yksittäisiin (usein negatiivisiin) esimerkkeihin tai kokemuksiin sen sijaan, että haluttaisiin nähdä koko kuva ja vieläpä katsoa sitä analyyttisesti.
Tämän vuoksi halusimme Teknologiateollisuudessa selvittää, mikä tekniikan alan ammatillisen koulutuksen palvelukyky Suomessa todellisuudessa on. Palvelukykyä analysoidaan selvityksessämme useasta eri näkökulmasta, mutta emme halunneet tyytyä vain valtakunnallisen tason tarkasteluun, vaan selvittää koulutuksen palvelukykyä myös maakunnittain.
Julkaisimme tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvityksen. Selvityksen toteutti Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK Edu. Työtä on tehty kesästä 2022 asti yhdessä tekniikan ammatillisen koulutuksen järjestäjien, yritysten edustajien sekä sidosryhmien kanssa. Tulokset antavat kattavan kuvan siitä, kuinka hyvin tekniikan alan ammatillinen koulutus kykenee vastaamaan yritysten osaamistarpeisiin sekä siitä, missä asioissa on erityisesti kehitettävää.
Kiinnostava havainto on esimerkiksi se, että opiskelijoiden antama palaute työelämässä tarvittavien taitojen saamisesta on pääsääntöisesti erittäin hyvää. Myös yrityksistä 4/5 vastasi kyselyymme, että ammatillisen koulutuksen tuottama osaaminen vastaa heidän tarpeisiinsa vähintäänkin kohtuullisella tavalla. Kuitenkin tekniikan alan ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista suuri osa on työttöminä vielä vuoden päästä valmistumisesta. Palautteen ja työllistymislukujen välillä näyttäisi siis olevan jonkinasteinen ristiriita. Työttömyyden syyt tulisikin selvittää tarkasti ja tarkastella ongelmaa myös eri maakuntien tilanteiden näkökulmasta.
Olemme muodostaneet selvityksemme perusteella kuusi keskeistä Teknologiateollisuuden viestiä ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi.
1. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa tulee kehittää vastaamaan muuttuviin osaamistarpeisiin ja väestökehitykseen.
On selvää, että koulutus- ja osaamistarpeet muuttuvat. Teknologioiden kehittyessä ja kehitysvauhdin kiihtyessä myös koulutukselta vaaditaan koko ajan tehokkaampaa kykyä vastata muutokseen. Hyvä esimerkki uudesta osaamistarpeesta on vaikkapa Suomeen kovaa vauhtia rantautuva akkuteollisuus. Myös ammatillisen koulutuksen on mukauduttava muutokseen. Mukautuminen vaatii myös sen tarkastelua, mille aloille, millä volyymillä ja millä alueilla Suomessa ihmisiä jatkossa on järkevää kouluttaa. Yritysten muuttuvat osaamistarpeet tulee huomioida tiiviissä vuoropuhelussa ammatillisten oppilaitosten ja kunkin alueen yritysten kanssa. Tarvitaan entistä enemmän tiiviitä alueellisia tai toimialakohtaisia osaamisekosysteemejä vahvistamaan yhteisten oppimisympäristöjen ja infrastruktuurien hyödyntämistä myös opetuksessa. Yhteisiin oppimisympäristöihin tulisi kohdentaa myös erillisrahoitusta.
2. Opettajien työelämäosaamista on lisättävä ja opettajapulaa helpotettava lisäämällä yhteistyötä teollisuuden ammattilaisten kanssa.
Tekniikan alan ammatillisen koulutuksen järjestäjistä kaksi kolmasosaa piti opettajien saatavuustilannetta joko huonona tai erittäin huonona. Hyvien opettajien saatavuus on siis tekniikan alalla selvästi erittäin akuutti haaste, johon on tartuttava viipymättä. Yksi tapa helpottaa opettajapulaa voisi olla työelämän asiantuntijoiden nykyistä laajempi hyödyntäminen oppilaitoksissa. Teollisuuden asiantuntija voisi toimia osittain oppilaitoksessa tukemassa tarvittavan ammatillisen osaamisen kehittymistä, ja samalla helpottuisi myös opettajapulan aiheuttama kuorma. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa vaikkapa yhteisellä työsopimuksella yrityksen ja oppilaitoksen välillä.
Myös koulutuksen sisältöä tulee sparrata pysymään kehittyvien osaamistarpeiden kyydissä. Tätä tulisi vahvistaa kohdentamalla rahoitusta tekniikan opettajien työelämäjaksojen järjestämiseen yrityksissä. Näin tuettaisiin myös sitä, että opettajilla säilyisi säännöllinen kontakti ja vuorovaikutus työelämään ja siten ajantasaisin tieto yritysten odotuksista.
3. Tekniikan alan ammatillisia tutkintoja tulee kehittää vastaamaan paremmin muuttuviin osaamistarpeisiin.
Selvitystä tehdessämme nousi monessa tilanteessa esiin tarve joustavuuden lisäämisestä tutkintoihin ja sitä kautta opiskeluun. Kaivattiin tutkinnon osien pilkkomista pienempiin kokonaisuuksiin, että voitaisiin vastata nykyistä paremmin jatkuvan oppimisen palvelutarpeisiin sekä tukea hauraassa asemassa olevia oppivelvollisia. Jatkuvan oppimisen tarjonnassa tutkinnon osia ja pieniä osaamiskokonaisuuksia tulisi voida myös ostaa.
Selvityksen myötä kävi myös ilmi, että tekniikan alalla kaivattaisiin laajuutta tutkinnon alkupuolelle siten, että tarkempi omaan ammattiin suuntautuminen tapahtuisi vasta myöhemmin tutkinnon aikana. Tämä tukisi sekä opiskelijoiden taitojen monipuolistumista työelämän toiveiden mukaisesti että parhaimmillaan parantaisi työllisyyttä, kun ei tarvitsisi jo ennen koulutukseen hakeutumista niin tarkasti valita haluaako hitsaajaksi, koneistajaksi vai töihin akkuteollisuuteen.
4. Tutkinnon läpäisyä, korkea-asteelle jatkamista sekä työllistymistä valmistumisen jälkeen tulee parantaa.
On selvää, että nykytilanne ei ole kestävä, kun vuoden kuluttua tekniikan alan ammatillisesta koulutuksesta valmistumisesta vain noin 60 prosenttia on työllisiä ja reilusti yli 20 prosenttia työttömänä. Ammatillisen koulutuksen keskeinen tehtävä on tuottaa työelämälle osaavaa työvoimaa, ja tämä tehtävä ei riittävästi nykyisin toteudu. Syyt korkeaan työttömyyteen on selvitettävä pikimmiten.
Ehdotamme “Tekniikan ammattitaitotakuuta”. Siinä tutkinnosta valmistunut voi palata täydentämään koulutustaan ammatilliseen oppilaitokseen, jos ei työllisty vuoden kuluessa. Lisäksi tarvitaan edelleen tiiviimpää yhteistyötä ammatillisen koulutuksen, lukioiden sekä korkeakoulujen kesken opiskelupolkujen toteuttamisessa. On tarpeen myös varmistaa, että ammatillinen koulutus tuottaa riittävät valmiudet tekniikan alan korkeakouluopintoihin.
5. Opinnoissa tarvittaviin taitoihin on kiinnitettävä huomiota jo peruskoulussa.
Haasteet alkavat osin jo ennen ammatilliseen koulutukseen tuloa. Siksi erityistä huomioita tulee kiinnittää matemaattis-luonnontieteelliseen osaamiseen esimerkiksi pian julkaistavan luma-strategian toimenpiteiden avulla. Lisäksi kädentaitojen oppimiseen on kiinnitettävä huomiota opetussuunnitelmia uudistettaessa. Myös oppimaan oppimisen taitoihin ja yleisiin työelämätaitoihin on välttämätöntä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
6. Ammatillisessa koulutuksessa tulee huomioida nykyistä paremmin kasvavan maahanmuuttajaväestön tarpeet.
Suomeen tarvitaan koko ajan enemmän osaajia myös kotimaan rajojen ulkopuolelta, ja kasvavan maahanmuuttajaväestön tarpeisiin on kiinnitettävä huomiota myös ammatillisen koulutuksen kehittämisessä. Englanninkielisiä tutkinnonanto-oikeuksia tulee myöntää joustavasti silloin, kun kyseessä on osaajatarveala ja alueen yritykset ovat mukana hakemuksessa. Lisäksi työnjohtajatasolla toimivien ja tekniikan alan ammatillisten opettajien alakohtaiseen englannin kielen taitoon tulee kohdentaa jatkuvan oppimisen tarjontaa. Myös monimuotoisuusosaamista tulee lisätä sekä tutkinnon perusteissa että jatkuvan oppimisen tarjonnassa.
Toivottavasti selvityksemme innostaa vastaavaan ja vielä kattavampaan analyysiin muillakin toimialoilla. Rakennetaan yhteistyössä Suomeen lähivuosina entistä paremmin toimiva ja palvelukykyisempi ammatillinen koulutus!
