Julkiset hankinnat reilun kilpailun ja innovaatioiden moottoriksi
Julkisia hankintoja sääntelevä laki on parhaillaan työn alla. Julkinen sektori hankkii tavaroita ja palveluja vuosittain lähes 40 miljardilla eurolla, eli kyseessä on keskeinen osa Suomen taloutta ja yhteiskunnan perustoimintoja.
Nykysäännökset ja -käytännöt eivät hyödynnä hankintojen potentiaalia kustannustehokkuuden, laadun ja innovaatioiden edistämisessä. Hankintalakia päivittävän työryhmän esittämät uudistukset, kuten sidosyksiköiden eli in-house-yhtiöiden vähimmäisomistusraja, markkinakartoituksen laajennus ja kilpailutuksen uusimisvelvoite yhden tarjouksen tilanteessa, ovatkin tervetulleita. Ne tähtäävät markkinoiden avaamiseen ja kilpailun lisäämiseen.
Kuten Teknologiateollisuuden lausunnossa toteamme, näillä muutoksilla ei ainoastaan paranneta julkisen sektorin toimintaa, vaan ne luovat myös mahdollisuuksia suomalaisille ICT-alan yrityksille kasvuun ja kansainvälistymiseen. Tämä olisi piristysruiske maan taloudelle.
Miksi sidosyksiköiden rajoittaminen on välttämätöntä?
Uudistuksen eniten keskustelua herättänyt kohta on sidosyksikkösääntelyn kiristäminen. Sidosyksiköt ovat julkisten hankintayksiköiden, tyypillisesti kuntien ja hyvinvointialueiden, yhdessä omistamia in-house-yhtiöitä, joilta omistajat voivat ostaa palveluita suoraan ilman kilpailutusta – eli ilman vertailua hinnoista, elinkaarikustannuksista tai laadusta.
Suomen in-house-yhtiöiden ilmiö on kansainvälisesti poikkeuksellinen: yhtiöt ovat erittäin suuria ja niillä on erittäin paljon omistajia, varsinkin ICT-sektorilla.
Hankintamarkkinoiden sulkeminen kilpailulta vaikuttaa kielteisesti julkiseen talouteen. Tätä käsitystä tukevat tuoreet akateemiset tutkimukset, jotka viittaavat merkittävään tuottavuuspotentiaaliin, jos in-house-yhtiöiden tuottamat palvelut kilpailutettaisiin ja niitä tuottaisivat markkinatoimijat.
Pienomistuksiin nojaavat sidosyksikköjärjestelyt ovat viimeaikaisten markkinaoikeuden ratkaisujen perusteella myös lainvastaisia. Työryhmä esittääkin, että hankintayksikön olisi omistettava sidosyksiköstä vähintään 10 prosenttia, mikä olisi askel kohti avoimempia markkinoita.
Lisäksi on muistettava, että vaikka hankintalailla asetettaisiin sidosyksiköille vähimmäisomistusraja, voisi sidosyksiköitä olla myös jatkossa. Ne olisivat vain nykyistä pienempiä ja palvelisivat rajatumpaa, oletettavasti seudullista omistajajoukkoa. Mikään ei myöskään estä nykyisten sidosyksikkömuotoisten in-house-yhtiöiden muuntamista markkinaehtoisiksi toimijoiksi, jotka kilpailevat yhtäläisin ehdoin muiden markkinatoimijoiden kanssa hankinnoista.
ICT-alan yritykset ovat valmiita vastaamaan kysyntään
Yli kymmenen omistajan sidosyksiköitä on erityisesti ICT-alalla, jossa markkinoilla on runsaasti toimijoita valmiina täyttämään sidosyksiköiden jättämän aukon. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen (2/2024) osana tehdyssä kyselyssä valtaosa yrityksistä vastasi, että niillä on valmius laajentaa toimintaansa, jos kunnat ja hyvinvointialueet korvaisivat sidosyksiköidensä tuotantoa yksityisen sektorin tuotannolla.
Valmistelun aikana on nostettu esiin huoli pienten kuntien ja harvaan asuttujen seutujen ICT-ratkaisujen saatavuudesta tilanteessa, jossa lukuisten omistajien ICT-palveluihin keskittyneet sidosyksiköt purkautuvat tai pienenevät. Huoli on ymmärrettävä. ICT-alan yritykset ovat kuitenkin varustautuneita vastaamaan myös ohuen väestöpohjan alueiden kysyntään.
In-house-yhtiöiden purkautuminen avaa markkinat laajemmalle kilpailulle, mikä kannustaa ICT-yrityksiä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja erikokoisten kuntien erityistarpeisiin. Kilpailu johtaa myös edullisempiin hintoihin ja parempaan palvelutasoon.
Kunnat ja alueet voisivat jatkossakin päättää, tuottavatko ne palvelut itse, omistamansa sidosyksikön kautta vai hankkivatko ne markkinoilta. Näiden valintojen tekeminen oman tuotannon ja hankintojen välillä edellyttää julkisyhteisöiltä nykyistä tarkempaa kokonaistaloudellista punnintaa. Kuntia ja hyvinvointialueita on eri tavoin ohjattava tähän suuntaan.
Nyt on aika varmistaa, että julkiset hankinnat toimivat reilun kilpailun ja innovaatioiden moottorina. Rakennetaan yhdessä markkinat, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa.
Lisätietoja
