Maahanmuutto on investointi tulevaisuuteen, mutta tarvitsemme myös panostuksia vastuulliseen kotouttamiseen
Maahanmuuton lisääminen on noussut julkisessa keskustelussa yhdeksi keskeiseksi seuraavan hallituksen työkaluksi, jolla voidaan vastata osaajatarpeisiin ja pienentää kestävyysvajetta. Taloustutkimuslaitos ETLAn tuore raportti tuo kaivattua tietoa siitä, millaisia talousvaikutuksia maahanmuuton kasvattamisella olisi, jos määrä saataisiin vastaamaan työikäisen väestön vähenemistä Suomessa. Vastoin välillä julkisuudessa usein esitettyjä epäilyjä ovat tulokset rohkaisevia.
Raportissa arvioidaan, että syntyvyyden laskua ja täten huoltosuhteen heikkenemistä torjuvan maahanmuuton riittävä määrä olisi noin 44 000 henkeä vuodessa. Teknologiateollisuus ry:n esitys kasvuvauhdista on aika lähellä tätä, kun ehdotamme nettomaahanmuuton pikaista lisäämistä 50 000 henkeen vuodessa.
Syntyvyyden trendiä on erittäin vaikeaa muuttaa politiikalla Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi Etlan raportissa todetaan, että syntyvyyden vaikutus työvoiman määrään olisi liian hidas. Työurien pidentämisen, työllisyyden kasvattamisen ja nuoriin ikäluokkiin satsaamisen lisäksi tarvitsemme siis reilusti enemmän maahanmuuttoa huolehtiaksemme yhteiskuntamme toimintakyvystä – menestymisestä puhumattakaan.
Maahanmuutto tulisikin nähdä Suomessa vahvasti investointina tulevaisuuteen. Se maksaa aluksi, mutta korkeampaan työllisyysasteeseen, kotoutumistoimenpiteisiin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseen panostamalla saamme pidemmällä aikavälillä hyötyjä koko Suomelle. Tämä vaatii aktiivisia toimia kaikilta yhteiskunnan toimijoilta sekä vastuullisuutta ja monimuotoisuusosaamista suomalaisilta yrityksiltä ja julkiselta sektorilta.
”Maahanmuuttajien kotoutuminen yhteiskuntaamme on keskeinen prosessi, jonka kautta he voivat luoda itselleen mielekkään elämän ja tulla voimavaraksi maamme taloudelle.”
ETLAn raportti: Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys
Raportin kiinnostava havainto on, että kasvavan maahanmuuton positiiviset kansantaloudelliset vaikutukset eivät riipu kovinkaan paljon siitä, mikä on muuttajien koulutusaste tai mistä he Suomeen muuttavat, joskin korkeakoulutettujen tuottama hyöty on arvattavasti suurin. Tärkeää on myös huomata, että työikäisenä Suomeen muuttava ei aiheuta kansantaloudelle kustannuksia esimerkiksi koulutuksensa osalta – kunhan vain osaamme tehokkaasti tunnistaa myös Suomen rajojen ulkopuolella hankitun osaamisen.
Raportissa esitetyt mallinnusten tulokset ovat julkisen keskustelun kannalta tärkeitä: peruslaskelmassa, jossa maahanmuutto ei kasvaisi nykyisestä, työvoiman määrä supistuu ja ikääntyneiden määrä kasvaa. Näin ollen tuotannon kasvu hidastuu, investointiaste laskee ja valtiontalous velkaantuu huomattavasti. Kasvavan maahanmuuton skenaariossa taas valtion velka pysyttelee alle 70 prosentissa bruttokansantuotteesta, kestävyysvaje pienenee ja tehokas työpanos kasvaa.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia, kuten varhaiskasvatusta ja peruskoulua, tulee hiukan virittää, jotta se vastaa nykyistä paremmin kansainvälistyvän Suomen tarpeisiin. Tarvitsemme muun muassa toimivia kotoutumisen tukiprosesseja sekä panostusta suomen kielen opetukseen ja valmistavaan opetukseen.
Ehkäpä raportin keskeisen tuloksen voisikin kiteyttää jotenkin näin: olemme historiallisen haasteen edessä. Sen ratkaiseminen vaatii meiltä suuria ponnistuksia, merkittäviä investointeja ja vastuullisuutta. Palkintona panostuksillemme voimme säilyttää Suomen kilpailukyvyn ja pitää menestyksen moottorit käynnissä.
