Suomi maksaa kovan hinnan hallituksen kolmen kuukauden lakihankkeesta
Hallitus on tekemässä ohjelmansa mukaisesti lukuisia tiukennuksia ja kiristyksiä kansainvälisten osaajien asemaan Suomessa. Pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamista vaikeutetaan, kotoutumisen rahoitusta karsitaan, ja nyt lausuntokierroksella on ns. kolmen kuukauden laki. Jo ennen tuoreimman lakiesityksen lausuntokierroksen loppumista on selvää, että hallituksen toimet ja niistä vellonut keskustelu ovat jo lyöneet Suomen maakuvaan lommon kansainvälisten osaajien silmissä.
Mitä hallituksen kolmen kuukauden lainsäädäntö siis käytännössä tarkoittaisi? Jos yritys irtisanoisi oleskeluluvalla työssä olevan työntekijän, tulisi yrityksen ilmoittaa siitä sakon tai muun sanktion uhalla viikon kuluessa maahanmuuttovirastoon. Irtisanotulla kansainvälisellä osaajalla puolestaan on kolme tai kuusi kuukautta aikaa saada uusi työ tai hänen oleskelulupansa peruutettaisiin ja samalla käynnistyisi prosessi hänen poistamisekseen maasta. Migrillä olisi nykyistä huomattavasti suurempi vastuu valvoa sekä työnantajien toimintaa että työttömäksi jääneiden tilanteen etenemistä ja jopa toimeentuloa.
On siis selvää, että kansainvälisten osaajien asema vaikeutuu merkittävästi, eivätkä he ole enää tasa-arvoisessa asemassa suomalaisiin työkavereihinsa verrattuna. Työnantajien hallinnollinen taakka ja byrokratia lisääntyvät, todennäköisesti myös kustannukset kasvavat. Viimeisin lakiesitys voisi toteutuessaan pahimmillaan jopa vähentää työnantajien halukkuutta rekrytoida kv-osaajia.
”Kolme kuukautta on myös suomalaiselle usein liian lyhyt aika löytää uusi työ, saati sitten kansainväliselle työntekijälle.”
Työnhakuaikaa ollaan toki säätämässä kuuteen kuukauteen erityisasiantuntijoille, kasvuyrittäjille ja muutamille muille ryhmille, mutta sekin on monessa tilanteessa liian lyhyt aika uudelleen työllistymiseksi. Huippuosaajien työsuhteisiin kytkeytyy usein karensseja tai muita työllistymistä hidastavia prosesseja. Maahanmuuttovirasto on kehittänyt toimintaansa viime vuosina todella paljon: oleskelulupien käsittelyajat ovat lyhentyneet ja prosessit sujuvoituneet valtavan hyvin. Hallituksen toimet johtavat nyt siihen, että Migrin jo muutenkin niukkenevia resursseja ohjataan työnantajien valvontaan ja työllistymisen kyttäämiseen.
Hallitusohjelman valmistelussa ja toteutuksessa unohtuu maakuvan tärkeys ja merkitys. Kansainvälisille yrityksille ja osaajille mielikuva sijoittumiskohteesta on erittäin suuressa roolissa. Suomen maineeseen on jo vaikuttanut yli vuoden vellonut keskustelu rasismista, hallitusohjelman sisällöstä ja ”kolmen kuukauden säännöstä”. Mahdolliset kielteiset mielikuvat tunnistetaan esityksen perustelutekstissäkin.
Lukuisat yritysjohtajat sekä asiantuntijat ovat tyrmänneet ajatuksen ehdotetusta lainsäädännöstä. Lakiesitys on pelättyä parempi, mutta monet sen peruskohdat tuntuvat suorastaan järjenvastaisilta väestökadosta ja osaajapulasta kärsivässä Suomessa. Onkin syytä kysyä, miksi hallitus ajaa muutosta härkäpäisesti eteenpäin. Onko pienellä Suomella, Euroopan pohjoislaidalla todella tähän varaa?
Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö Suomen tulisi olla kansainvälisille osaajille houkutteleva kohdemaa. Rajoittamisen sijaan Suomeen töihin pääsyä ja arkeemme kiinnittymistä tulee sujuvoittaa ja helpottaa. Vanheneva Suomi tarvitsee työvoimaa, mutta kyse on myös yritysten kilpailukyvystä.
Emme pärjää globaalissa osaajakilpailussa vaikeuttamalla pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamista, leikkaamalla kotoutumisesta tai kolmen kuukauden säännön kaltaisilla lakipaketeilla.
Kun globaali kilpailu osaajista kiihtyy, tulisi Suomen pyrkiä olemaan maailman paras maa asua, opiskella ja työskennellä.
