Onko potkulaki totta? Entä mitä tarkoittaa vientimalli? – Vastaamme kysymyksiin työmarkkinauudistuksista
Vientiteollisuuden työllisyydelle ja Suomen kansantaloudelle on merkitystä sillä, että työmarkkinoiden kehityksessä otetaan huomioon yritysten mahdollisuudet pärjätä kansainvälisillä markkinoilla. Mitä työmarkkinauudistukset oikeasti tarkoittavat? Me vastasimme kysymyksiin.
Mitä hyötyä teknologiateollisuuden työntekijöille olisi vientivetoisesta työmarkkinamallista?
– Teollisuuden työpaikat ovat riippuvaisia siitä, että työmarkkinoiden kehityksessä otetaan huomioon yritysten mahdollisuudet pärjätä kansainvälisillä markkinoilla. Kun vientiyritykset menestyvät, saadaan veroeuroja myös julkisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseen.
– Vientivetoinen työmarkkinamalli on siis myönteinen asia sekä työllisyydelle että kansantaloudelle laajemminkin. Vientivetoisuudella päästään parhaiten myös palkansaajille myönteiseen palkkakehitykseen ja pitkälle tulevaisuuteen kestäviin työehtoihin.
Eikö vientimalli ole epäreilu julkisen sektorin naisvaltaisille aloille, kun sen on väitetty sementoivan palkkaerot ikuisiksi ajoiksi?
– Vientimalli ei estä palkantarkistusten kohdentamista tietyille ryhmille sopimusalan, esimerkiksi kuntasektorin, sisällä. Tämä edellyttää työehtosopimuksen sopijaosapuolten yhteistä näkemystä siitä, mikä ryhmä toimialan sisällä mahdollisesti olisi kohdentamisen tarpeessa.
– Usein on niin, että esimerkiksi julkissektoria edustavilla naisvaltaisilla aloilla ei ole keskenään yksimielisyyttä kohdennustarpeista eikä niistä siksi pystytä sopimaan. Kansantalouden näkökulmasta taas ei ole mahdollista, että koko julkissektori toimii palkkajohtajana työmarkkinakierroksilla.
Miten muut alat voivat neuvotella itselleen kuoppakorotuksia, jos vientimallin ohella kielletään valtakunnansovittelijaa ylittämästä sopimuskierroksen avaajaa?
– Kuoppakorotuksia on mahdollista neuvotella viennin avauksen muodostaman yleisen linjan puitteissa. Korotuksia voidaan kohdistaa tietyille ryhmille ja on myös mahdollista tehdä tekstimuutoksia, joita vastaan korotukset voivat olla yleistä linjaa suurempia.
– On myös hyvä huomata, että lakipohjainen vientimalli mahdollistaisi edelleen sopimisen muun tasoisista ratkaisuista suoraan osapuolten välillä. Liittojen sopimusautonomiaa ei siten loukattaisi. Eri asia on, kuinka järkevänä sellainen sopiminen osapuolten toimesta nähtäisiin.
Mihin valtakunnansovittelijaa enää tarvitaan, jos muut alat eivät voi saada sovittelijalta viennin ylittäviä palkankorotuksia?
– Valtakunnansovittelijalla on paikkansa työmarkkinasolmujen avaamisessa kuten aiemminkin. Sovittelijat ovat jo vuosikymmeniä suojelleet palkankorotusten yleistä linjaa eikä viennin päänavausta nykyisin käytännössä ylitetä sovintoehdotuksilla. Siten lainsäädäntömuutos vahvistaa nykytilan lainsäädännön tasolla.
– Muutoksesta olisi myös apua riitojen sovitteluun, sillä malli selkiyttäisi valtakunnansovittelijan roolia ja veisi sovittelun painopistettä enemmän suuntaan, jossa vaaditaan uutta luovuutta löytää ratkaisuja käsillä oleviin riitoihin.
Miksi vientimallista ei neuvotella työmarkkinajärjestöjen kesken?
– Suomen kilpailukyvyn turvaavasta mallista on neuvoteltu pitkään työmarkkinajärjestöjen välillä, mutta konsensusratkaisua ei ole löydetty – viimeksi joulukuussa 2023, kun SAK:n jäsenliitot eivät halunneet jatkaa neuvotteluja. Nyt hallitus ja eduskunta käyttävät niille kuuluvaa valtaa, kun neuvotteluteitse ei olla päästy eteenpäin.
Onko vientimalli kansainvälisten sopimusten vastainen?
– Vientivetoinen työmarkkinamalli on käytössä laajalti muissakin Pohjoismaissa, Ruotsissa se on toiminut jo useita kymmeniä vuosia. Vientimalli ei estä työehto-osapuolia sopimasta keskenään yleisen linjan ylittäviäkin korotuksia, joten sopimusautonomia ei ole uhattuna. Toinen asia on, kuinka järkevää tällainen toiminta on kansantalouden kannalta. Joka tapauksessa hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tehdään vielä arvio esityksen suhteesta kansainväliseen oikeuteen.
Miksi määräaikaisen työsopimuksen perusteita halutaan heikentää?
– Hallitusohjelma mahdollistaa enintään vuoden pituisen määräaikaisen työsopimuksen tekemisen ilman erityisen perusteen vaatimusta. Samalla kuitenkin varmistetaan, ettei määräaikaisia sopimuksia voida ketjuttaa perusteettomasti.
– Määräaikaisten työsopimusten helpottaminen lisää työnantajien rohkeutta palkata uusia työntekijöitä, mikä parantaa erityisesti työttömien mahdollisuuksia päästä työelämään.
Miten lomautusten aikaisen palkanmaksun katkaiseminen parantaa työllisyyttä?
– Kun yritystä kohtaa taloudellinen tai toiminnallinen haaste, kuten esimerkiksi tilauskannan romahtaminen, ei yrityksellä ole tarjota työntekijöille työtä, josta yritys pystyisi laskuttamaan asiakkaitaan. Näissä tilanteissa yrityksen on välttämätöntä sopeuttaa toimintaansa vastaamaan senhetkistä tulovirtaa, jotta yritys välttää konkurssikehityksen. Lomautukset ovat viimesijainen, mutta toisinaan välttämätön keino välttää konkurssit ja työttömyyden lisääntyminen. Lomautus on lisäksi aina pehmeämpi keino kuin irtisanominen.
Onko järkevää säätää 1. sairauslomapäivä palkattomaksi, jos tämän seurauksena ihmiset tulevat sairaana töihin?
– Palkattoman sairauslomapäivän säätäminen lakiin ei aiheuta muutosta Teknologiateollisuuden sopimusaloilla, sillä ensimmäisen päivän palkasta on määräykset työehtosopimuksissa. Lakimuutos ei myöskään estä työnantajia maksamasta sairausajan palkkaa entiseen tapaan.
Voiko työnantaja jatkossa antaa potkut ilman painavaa syytä, esimerkiksi töistä myöhästymisen vuoksi?
– Jatkossakin irtisanomiseen vaaditaan asiallinen, lakiin perustuva syy. Yksittäinen töistä myöhästyminen ei jatkossakaan muodosta irtisanomisperustetta, mutta toistuva työvelvoitteiden laiminlyönti saattaa johtaa työsuhteen päättämiseen, kuten aiemminkin.
Miten takaisinottovelvoitteen poistaminen pienistä yrityksistä edistää työllisyyttä?
– Hallitusohjelman mukaan takaisinottovelvollisuudesta luovutaan ainoastaan alle 50 työntekijää työllistävissä yrityksissä. Takaisinottovelvollisuudesta johtuvan byrokratian poistaminen vapauttaa erityisesti pienissä yrityksissä resursseja hallinnollisesta työstä uuden luomiseen ja työllistämisen edellytysten kasvattamiseen.
Paikallinen sopiminen toimii teknologiateollisuudessa hyvin. Miksi se pitää laajentaa järjestäytymättömiin yrityksiin?
– Nykytilassa järjestäytynyt ja järjestäytymätön yritys ovat lainsäädännön perusteella sidottuja samaan työehtosopimukseen, mutta vain järjestäytynyt saa hyödyntää täysimääräisesti siinä olevia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Tämän vuoksi yritykset ovat järjestäytymisstatuksensa perusteella eriarvoisessa kilpailuasemassa. Pelisääntöjen pitää olla kaikille yhdenvertaiset järjestäytymisestä riippumatta.
Mahdollistaako paikallisen sopimisen laajentaminen alipalkkauksen ja ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäytön?
– Paikallisen sopimisen laajennukset eivät koske peruspalkkausta koskevia tes-määräyksiä. Niistä voidaan jatkossakin sopia vain siten kuin työehtosopimukset mahdollistavat. Ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä ei sallita nyt eikä tulevaisuudessakaan. Suomessa pitää noudattaa lain ja työehtosopimuksen vähimmäisehtoja.
Pyritäänkö paikallisen sopimisen laajentamisella yleissitovuuden poistamiseen?
– Paikallisen sopimisen laajentamisella pyritään luomaan yhdenvertaiset pelisäännöt työmarkkinoille. Lakimuutoksilla tuodaan yleissitovuuden perusteella työehtosopimusta noudattavat työpaikat yhtäläisten sopimisen mahdollisuuksien piiriin kuin järjestäytyneet kilpailijayritykset ovat.
Pyritäänkö paikallisen sopimisen laajentamisella heikentämään palkkoja?
– Paikallisen sopimisen reformeilla ei ole vaikutusta siihen, miten peruspalkkauksesta voidaan sopia. Nykytilaan ei tule siis muutosta. Palkkatason määrittää jatkossakin alan työehtosopimus, josta voidaan sopia toisin vain siten, kuin työehtosopimuksessa mahdollistetaan.
Heikentääkö paikallisen sopimisen laajentaminen luottamusmiesten ja siten työntekijöiden asemaa?
– Paikallisen sopimisen laajentaminen päinvastoin vahvistaa työntekijöiden ja näiden edustajien asemaa. Lakimuutokset vahvistavat myös työntekijädemokratiaa, kun työntekijöiden edustajan valintaan voivat aiempaa paremmin osallistua kaikki työpaikan työntekijät ammattiliiton jäsenyydestä riippumatta.
– On myös syytä huomata, että paikallinen sopiminen on nimenomaan sopimista: mikäli työntekijät tai näiden edustaja ei suostu sopimaan, asiassa toimitaan työehtosopimuksen vaatimin tavoin.
Miksi lakko-oikeutta halutaan rajoittaa?
– Hallitus ei rajoita perinteistä lakko-oikeutta, joka liittyy työehtosopimusneuvottelun aikaiseen työnantajapuolen painostukseen. Kuitenkin toisen alan työehtosopimusneuvottelujen tueksi järjestettäviltä tukilakoilta vaaditaan jatkossa suhteellisuutta. Suhteellisuusvaatimuksen taustalla on se, ettei tukilakoilla ole oikeudenmukaista aiheuttaa kohtuutonta haittaa pääriidan ulkopuolisille tahoille, joilla ei ole päätösvaltaa vaikuttaa itse pääriidan ratkaisemiseen.
– Toisekseen hallitus rajoittaa lakkoilua, jolla pyritään vaikuttamaan työnantajapuolen sijaan poliittiseen päätöksentekoon (kuten hallitukseen tai eduskuntaan). Poliittisissa työtaisteluissa vahingot kärsii oma työnantaja, jolla ei ole kuitenkaan valtaa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Mielenilmaisu poliittista päätöksentekoa kohtaan tulee tehdä vapaa-ajalla eikä työajalla. Keskeisimmissä eurooppalaisissa kilpailijamaissamme poliittisia työtaisteluita on joko rajoitettu tai ne on kielletty kokonaan.
Miksi tukilakkoilua vaaditaan rajoitettavaksi?
– Nykylainsäädäntö mahdollistaa kohtuuttoman haitan aiheuttamisen pääriidan ulkopuolisille tahoille, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa pääriidan ratkaisemiseen. Kohtuuttomat tukityötaistelut saattavat vaarantaa yritystoiminnan jatkuvuuden ja aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä.
Pyritäänkö lakko-oikeus jatkossa kieltämään kokonaan?
– Työehtosopimusneuvotteluihin kuuluva lakko-oikeus säilyy jatkossakin yhtä laajana kuin ennen. Sen sijaan poliittista työtaisteluoikeutta rajataan siten, että jatkossa työnseisauksena toteutettu protesti voi kestää enintään 24 tuntia ja muulla tavoin toteutettu mielenilmaus enintään kaksi viikkoa. Tukityötaisteluissa käytettäviltä keinoilta tullaan edellyttämään suhteellisuutta siten, ettei niillä voi aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa työriidan ulkopuolisille tahoille.
Miksi työnantajan työehtorikkomuksiin ei tule kiristyksiä?
– Työnantajaan kohdistuvat lainsäädännön velvollisuudet ja sanktiot ovat jo nykylainsäädännössä varsin tuntuvat. Hallitusohjelmassa on kuitenkin sovittu toimista, joilla puututaan aiempaa tiukemmin työmarkkinoiden väärinkäytöksiin liittyen etenkin ulkomaisten työntekijöiden kohteluun.
Ollaanko ansiosidonnainen romuttamassa, kuten nyt on väitetty?
– Keskeiset työttömyysturvaan tehtävät muutokset ovat mm. ansiosidonnaisen työssäoloehdon pidentäminen, ansiosidonnaisen tason porrastaminen sekä omavastuupäivien palautuminen viidestä seitsemään. Muutokset eivät romuta ansiosidonnaista työttömyysturvajärjestelmää eikä sellainen tavoite olisi myöskään kenenkään etu.
– Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen edellyttää, että mahdollisimman moni tekee työtä. Muutosten tavoitteena on siis kannustaa työhön, joka on aina työttömyyttä parempi vaihtoehto sekä kansantalouden että ihmisen itsensä kannalta.
Työnantajat puhuvat jatkuvan oppimisen välttämättömyydestä mutta aikuiskoulutustuki poistetaan. Eikö tämä ole ristiriitaista?
– Jatkuva oppiminen on yksi tärkeimmistä työelämän teemoista. Aikuiskoulutustuki – joka on sosiaalietuus – on kuitenkin osoittautunut melko tehottomaksi keinoksi edistää jatkuvaa oppimista. Sitä käyttävät paljon ne, jotka ovat jo hyvin koulutettuja ja melko vakiintuneessa asemassa työmarkkinoilla. Tuen vaikutus ansiokehitykseen ja työllisyyteen ei ole ollut kovin merkittävä. Esimerkiksi teollisuudessa tuen käyttö on vähäistä.
– Teknologiateollisuus ei ole hallitusohjelmatavoitteissaan ajanut tuen poistamista, mutta edellä mainituista syistä tuen lakkauttaminen on perusteltua, etenkin ottaen huomion julkisen talouden pysyvästi suuret haasteet.