Kilpailukykyä vahvemmalla yrityskohtaisella sopimisella ja vientivetoisella työmarkkinamallilla
Eri yritysten ja työpaikkojen väliset erot pystytään huomioimaan parhaiten työpaikkatasolla tapahtuvalla sopimisella, joten sen mahdollisuuksia tulee voida hyödyntää yhtäläisesti kaikilla työpaikoilla.
Suomalaisten yritysten kasvu- ja menestystekijät tunnetaan parhaiten työpaikan paikallisten osapuolten toimesta. Työlainsäädännöllä tai valtakunnallisilla työehtosopimuksilla ei kyetä huomioimaan kaikkia yritystason eroavaisuuksia, ja siksi yrityskohtaiselle sopimiselle pitää jättää riittävästi tilaa.
Hallitus uudistaa yrityskohtaisen sopimisen lainsäädäntöä oikeaan suuntaan.
- Valtakunnallisen työehtosopimuksen sisältämät paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat jatkossa yhtäläisesti järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavien työpaikkojen hyödynnettävissä.
- Yrityskohtaisella työehtosopimuksella voidaan jatkossa poiketa työlainsäädännöstä yhtä laajasti kuin valtakunnallisella työehtosopimuksella.
Hallituksen suunnittelemat uudistukset eivät kuitenkaan poista kaikkia yrityskohtaisen sopimisen lisäämisen esteitä. Valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvassa paikallisessa sopimisessa työntekijädemokratia ei välttämättä toteudu, jos luottamusmies on aina ensisijainen henkilöstön edustaja ja järjestäytyneitä työntekijöitä on vain vähän. Toisekseen yrityskohtaisen työehtosopimuksen sopijapuoli on jatkossakin valtakunnallinen ammattiliitto, jos alalla on yleissitova työehtosopimus. Tämä vie sopimisprosessin liian kauas paikalliselta tasolta. Lisäksi työlainsäädännössä säilyy lukuisa määrä pakottavia säännöksiä, joista ei voida sopia toisin missään tilanteessa.
Jotta yrityskohtainen sopiminen voidaan valjastaa työpaikkojen hyödynnettäväksi reilusti ja täysimääräisesti, tulee lainsäädännössä toteuttaa seuraavat muutokset:
- Varmistetaan työntekijädemokratian toteutuminen siten, että kaikki työntekijät ovat edustettuina riippumatta heidän järjestäytymisestään ja että järjestäytymättä jättäminen ei sulje pois mahdollisuuksia yritystason sopimiseen.
- Mahdollistetaan yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmiminen suoraan työnantajan ja henkilöstön välillä. Tätä sopimusta tulee voida soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen sijasta.
- Vapautetaan pakottavia lainsäännöksiä siten, että valtakunnallisella ja yrityskohtaisella työehtosopimuksella toisin sovittavissa olevien lainsäännösten ala kasvaa.
Yrityskohtainen sopiminen mahdollistaa työnteon ehtojen määrittämisen mahdollisimman lähellä sitä tasoa, jossa työtä tehdään ja jossa sekä yritystä että sen henkilöstöä palvelevat toimintatavat parhaiten tunnetaan. Yritystason kilpailukyvyn parantaminen palvelee lopulta koko Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.
Vahvistetaan vientivetoista työmarkkinamallia
Suomi on viennistä riippuvainen kansantalous. Suomalaisten työpaikoista 43 prosenttia on suoraan tai välillisesti vientiteollisuudesta riippuvaisia. Suomalaisen hyvinvoinnin rahoittaminen on siten suoraan kiinni siitä, miten hyvin vientiyritykset menestyvät kansainvälisillä markkinoilla.
Siten on välttämätöntä varmistaa valtakunnallisten työehtosopimusten työvoimakustannusten nousun mitoitus sellaiseksi, että se turvaa vientiyritysten kilpailukyvyn. Parhaiten tämä toteutuu siten, että vientiteollisuuden palkankorotusten tasoa ei ylitetä muilla toimialoilla.
Hallitusohjelmassa on sovittu lakiuudistuksesta, jolla vahvistetaan vientivetoista työmarkkinamallia. Sen mukaisesti lakiin kirjattaisiin, että ”palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella”. Kirjauksella varmistetaan, että kansantaloutemme työvoimakustannukset eivät nouse yli sen, mitä Suomen vientialojen kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää.
Jatkossakin palkankorotuksia olisi mahdollista kohdentaa tietyille ryhmille sopimusalan, esimerkiksi kuntasektorin, sisällä. Tämä edellyttää työehtosopimuksen sopijaosapuolten yhteistä näkemystä siitä, mikä ryhmä toimialan sisällä mahdollisesti olisi kohdentamisen tarpeessa. On myös hyvä huomata, että lakipohjainen vientimalli mahdollistaisi edelleen sopimisen muun tasoisista ratkaisuista suoraan osapuolten välillä tai paikallisesti.
Vientivetoisen työmarkkinamallin toteuttamisesta työmarkkinajärjestöjen välisellä sopimuksella on neuvoteltu erilaisilla kokoonpanoilla useaan otteeseen. Lukuisista yrityksistä huolimatta konsensusta ei ole kuitenkaan löytynyt. On tärkeää, että vientivetoista työmarkkinamallia edistetään lakiteitse hallitusohjelmassa sovituin tavoin ja viivytyksettä, jotta muutokset olisivat voimassa jo syyskuussa 2024 alkaneen neuvottelukierroksen aikana.
Lisätiedot:
