AtoZissa liikevaihto saa kasvaa, mutta perhemäisyyden on säilyttävä: ”Olemme kuriositeetti työntekijämarkkinassa”
”Jos AtoZiin hakee, ei riitä, että on kiinnostunut pelkästään koodaamisesta. Meillä pitää olla jollain tasolla kiinnostusta firman asioihin ja kehittämiseen”, toteaa Mikko Leinonen, jonka 40-henkisen yrityksen henkilöstö äänesti toimitusjohtajaksi.
Tamperelaisen AtoZin työntekijät saavat päättää itsenäisesti työhönsä ja liiketoimintaan liittyvistä asioista eikä johtajia tai esihenkilöitä ole. Yrittäjähenkisyyttä odotetaan.
”Pyrimme olemaan ihmisenkokoinen ja perhemäinen organisaatio, jossa kaikilla on hyvä olla. Tämä koko firmahan on vähän tällainen ihmisyyden ylistys, että hyvän ja huonon koodin välissä on elämä”, luonnehtii toimitusjohtaja Mikko Leinonen.
AtoZin filosofiaan kuuluu, että niin töissä kuin vapaa-ajalla ihminen saa toteuttaa itseään ja että he tekevät mielekkäitä asioita, joista saavat enemmän kuin palkan.
”Jos joku hanke rupeaa käymään tylsäksi, kehotamme tosi herkällä kädellä nostamaan lapaa pystyyn ja kertomaan, että haluan viedä uraani tähän suuntaan tai kehittyä tähän suuntaan.”
Yrityksen kasvu aiotaan rajoittaa sataan, jotta perhemäisyys säilyy. Se ei Leinosen mukaan kuitenkaan tarkoita, että liikevaihdon kasvu loppuu.
Bonuksia tulijoille ja työkaverin löytäjille
Vaihtuvuus on yrityksessä pientä.
”Meillä rekrytointi vetää keskimääräistä paremmin. Olemme kuriositeetti työntekijämarkkinassa.”
AtoZin työkulttuuri herättää kiinnostusta. Uudet tulijat saavat sign in -bonuksena ylimääräisen kuukausipalkan ja omat työntekijät saavat 1000–4000 euroa, jos löytävät sopivan tyypin firmaan.
Alan isoin ongelma on Leinosen mukaan se, ettei junnuja saada alalle julkisen sektorin kovien vaatimusten vuoksi.
”Jos kukaan ei koskaan palkkaa junioreita, heistä ei tule senioreita.”
Leinonen kuitenkin suosittekee alaa nuorille.
”Tämä on tulevaisuuden toimiala, josta työt eivät lopu kesken. Kun tekijöitä ei ole, töitä jää tekemättä eri lähteiden mukaan 8 000–16 000 henkilövuoden edestä. Mikä tarkoittaa miljardia tai kahta miljardia euroa”, Leinonen harmittelee.
Teksti: Marjo Vuorinen
Kuvat: Liisa Takala