Korkeakouluvisio kaipaa vielä täydennystä – Ilman konkreettisia toimia koulutustaso ei nouse
Suomi valmistelee vuoteen 2040 ulottuvaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota. Suunta on oikea, mutta tavoitteet jäävät vajaiksi, ellei osaajatarpeesta, yritysten roolista ja tekoälyn murroksesta muodosteta kunnianhimoisempaa näkemystä – ja määritellä selkeää toteutuspolkua.
Kommenttikierroksella olleen visioluonnoksen pohjavire on tähän aikaan osuva: elämme hetkessä, jossa sivistyksen ja vapaan tieteen merkitystä demokratialle todella on syytä korostaa. Oikea pohjavire ei kuitenkaan yksin riitä viemään korkeakoulukenttää kohti tarvittavaa kehitystä.
Teknologiateollisuudessa olemme visiotyön aikana kiinnittäneet erityistä huomiota kahteen asiaan. Ensinnäkin siihen, millaisen näkymän visio tarjoaa korkeakoulutetun työvoiman riittävyyteen tulevina vuosikymmeninä. Ja toiseksi siihen, millaisena se näkee yritysten ja korkeakoulujen roolit suhteessa toisiinsa. Molemmissa on luonnoksessa sekä kiitettävää että vielä viilattavaa.
Esitys nuorten aikuisten korkeakoulutustason nostamisesta 60 prosenttiin on oikeansuuntainen. Varsinaista tutkintoa olennaisempaa on korkeakouluista hankittu osaaminen, ja tavoite kannattaisi kirjoittaa tämä huomioiden. Teknologiateollisuus on esittänyt kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, että nuorista aikuisista 70 prosentilla on korkeakoulutusta vuonna 2040. Koulutustaso ei kuitenkaan nouse ilman selkeää toteutuspolkua. Tämä tarkoittaa riittävää koulutuskapasiteettia ja laadukkaan opetuksen mahdollistavaa perusrahoitusta. Erityisesti on varmistettava opiskelumahdollisuudet alueilla, joilla eniten hakijoita jää vaille korkeakoulupaikkaa.
Tarvitaan riittävää koulutuskapasiteettia ja laadukkaan opetuksen mahdollistavaa perusrahoitusta.
Suomen talouden kehityksen kannalta on ratkaisevaa, kuinka tehokkaasti tutkimustulokset jalostuvat kaupallisiksi tuotteiksi ja investoinneiksi. Yritykset ovat paitsi tutkimuksen hyödyntäjiä, myös sen keskeisiä tekijöitä, T&K-investointien pääasiallisia toteuttajia ja vaikuttavuuden rakentajia. Yritysten aktiivinen rooli tulisi kirjoittaa visioon nykyistä vahvemmin. Tämä on perusteltua, sillä kuten tuore raportti osoittaa, yritykset vastaavat valtion T&K-investointeihin moninkertaisilla omilla panostuksilla.
Tekoäly muuttaa asiantuntijatyötä, oppimista, tutkimusta ja TKI-toimintaa kaikilla aloilla.
Selkein sisällöllinen puute visioluonnoksessa liittyy tekoälyyn. Tekoäly muuttaa asiantuntijatyötä, oppimista, tutkimusta ja TKI-toimintaa kaikilla aloilla. Korkeakoulujen tehtävänä on varmistaa, että opiskelijoilla ja tutkijoilla on valmiudet hyödyntää tekoälyä vastuullisesti, ymmärtää sen vaikutuksia asiantuntijuuden muuttumiseen sekä soveltaa sitä oman alansa työssä. Samalla tekoäly voi vahvistaa koulutuksen saavutettavuutta, tutkimuksen tuottavuutta ja TKI-toiminnan vaikuttavuutta. Sitä tulisikin käsitellä visiossa itsenäisenä rakenteellisena muutoksena, ei vain osana korkeakoulujen digitalisaatiota tai digitaitoja.
Lopulta visio elää tai unohtuu sen mukaan, missä määrin päättäjät tekevät sen edellyttämiä päätöksiä. Koulutusmäärät, rahoitus, korkeakoulujen työnjako ja työelämäyhteyksien vahvistaminen ratkaisevat Suomen osaamispohjan tulevina vuosikymmeninä. Päättäjiltä kysytään nyt malttia tehdä ratkaisuja, joiden tulokset näkyvät vasta vuosien päästä osaajien saatavuudessa ja talouden kasvupotentiaalissa. Kun vision tavoitteet ohjaavat suoraan tämän ja tulevan hallituksen päätöksiä, se muuttuu Suomen kasvua vahvistavaksi politiikaksi ja turvaa maamme taloudellista hyvinvointia kohti 2040-lukua.
Lisätietoja
